Toivottavasti en. Joskus tuntuu, että niin on voinut käydä. Harmi kun ei voi varmuudella tietää. Jää kalvamaan. Jos olen särkenyt, niin en ymmärrä että miten siinä on voinut niin käydä, kun en ole kuitenkaan keneenkään sitoutunut, tai edes vihjannut liian voimakkaasti sen mahdollisuudesta. Jotkut ovat vaan sen oloisia, että jotain on hampaankolossa vieläkin, vaikka pahimmasta on jo aikaa.
Olenkohan särkenyt sydämiä?
xchjgdawtjfjvköämbvdaj
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikö ap:sta tunnukaan enää niin pahalta kun pahimmasta on jo aikaa?
Mulle ainakin eräs mies on kertonut haluavansa sitoutua, puhunut naimisiinmenosta ja lapsesta ym. En ota tollasia puheita leikkinä.
Mä en tiedä miten on, mutta olin kiinnostunut yhdestä, enemmän kun kenestäkäänn muusta, kenelle näistäkin mainitsin. Jos mulla olisi ollut jotain huonojatarkoitusperiä, en olisi tietysti maininnut. Ja sellaset perät tule heti edes mieleen. Sitä tietoa tiettysti saatettiin käyttää myös huonoihin tarkotuksiin. Jotenkin asioilla oli ikävä tapa lähteä leviämään.
Miksi mä sitten tänne hänelle kirjoitin. Niin miksi.