Olenko pilannut kaiken?

Tähän alkuun heti kliseinen... Ei meistä kukaan ole täydellinen ihminen! Ja mitä se edes tarkoittaa? Jos hän nyt on ollut tukenasi ja ystävänäsi, niin miksi häpeät hänen hienoa tekoa. Ja jos hän näki sinut heikoimmillasi ja hyväksyi tämän asian, niin miksi pelkäät mitä mieltä hän on sinusta nyt. Se onko hänen kuvansa sinusta muuttunut tapauksen johdosta? Niin hyvin todennäköisesti, mutta onko se mennyt huonompaan vai parempaan suuntaan? Jos hän edelleen on ystäväsi, niin en usko ainakaan, että radikaalisti huonompaan suuntaan. Tuollaisia ystäviä ei kaikille riitä ketä tukevat silloin kun sitä tarvitsee.

Mikä on ongelma? Ystävät ovat ystäviä siksi että pysyvät rinnalla huonoinakin aikoina, joita on kaikilla.

Kaikki tunteet ovat oikeita ja OK. Silloinen masennus oli ns. reaktiivinen depressio, jota et olisi ensinkään kokenut vieläkään jos olisit edelleen onnellisesti naimisissa. Häpeä on ihan OK sekin, ehkä tarvitset tätä tämänhetkistä tunnetta johonkin. Silti vaikuttaa siltä, että haluaisit muutosta elämääsi. Eli ehdotan joko a) joskus hyvällä ajalla ja vaikka viinilasin äärellä juttelet nykyisistä tunteistasi ko ystävän kanssa. Jos hän on oikea ystävä, juttelu ja avautuminen helpottaa puolin ja toisin. Jos et millään pysty puhumaan hänelle häpeäongelmastasi, tilanne osoittaa että ette ole mitkään sydänystävät vaan pikemminkin hyvänpäiväntutut joiden tiet erkanevat kuitenkin pikkuhiljaa.
Vaihtoehto b) onkin että ehkä roikut liikaa vanhoissa piireissä vaikka olet jo ihan eri ihminen kuin silloin kymmenen vuotta sitten kun oli kivaa yhdessä. Maailma on pullollaan ihania ihmisiä joista moni kaipaa hyvää ystävää. Sinua voin "lohduttaa" että kun ikää tulee niin kulissit romahtavat itsekunkin oman elämänsä tähtösen ympäriltä vielä monta kertaa. Siihen tottuu ja tajuaa jokaisen ihmisen perustavanlaatuisen heikkouden, vajavuuden. Sinäkin saavutat luontevuuden oman itsesi suhteen jossakin vaiheessa.

Jokainen meistä vuorollaan elämän näyttämöllä kumartaa aplodien saattamana ja katoaa kuoleman esiripun taakse. Tällainen perspektiivi antaa vapautta elää hyvää elämää tässä ja nyt, omana itsenään. Pingottamatta turhia.