Ei ole oikotietä ONNEEN. Se on pitkä ja kivinen tie. Tosi kivinen. Ja muuttuu loppua kohti kosteaksi mullaksi ja raskaskulkuisemmaksi.
Kun ei opi, niin ei opi
harmi_
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onnen oikotie on hetkessä eläminen. Ei se onni raatamalla, etsimällä eikä kivistä polkua kulkemalla tule. Onni on osin myös asennekysymys.
Eli buddhismi on jäänyt selvittämättä. Ei.
Onnen ja kärsimyksen määrä on VAKIO. Rakkauden määrä on ÄÄRETÖN.
Ei voi elää hetkessä, ellei tiedä, että jollain muulla on asiat sillä samalla hetkellä huonommin kuin niillä joilla on se harhainen ONNI.
Mä en puhu nyt buddhismista- Kärsimyksen määrä ei myöskään ole vakio. Siinä olen samaa mieltä, että rakkauden määrä on ääretön.
Todellinen onni ei ole harhaa. Ja kun itsellä on onni ja rakastamisen kyky, osaa auttaa muitakin ja antaa heille lämpöä ja rakkautta jolloin heidänkin onnen määränsä voi lisääntyä.
No.
En totea mitään. Kiitos kommentistasi. Mukavaa päivää! Sinulle!
Kiitos samoin, mukavaa päivää :)
Ai? Mä olen ainakin enimmäkseen onnellinen, kaikesta ulkonaisesta viis.
Kaiken teet mutta mikään ei riitä? Pysähdy hyvä ihminen ja ala nauttimaan elämän ihmeistä ja keskity niihin positiivisiin asioihin joita se tarjoaa. Niitä on paljon jos vain haluat nähdä ne.
En kirjoittanut itsestäni. Ei minulla ole mitään hätää.
Eli muita syytellen paras? Jokaisessa itsessään on jo niin paljon kehitettävää ettei kannata keskittyä arvostelemaan muiden tekemisiä ;-) Se mikä tekee yhden onnelliseksi, voi olla erilainen tie kuin minkä sinä hänenä valitsisit! Kukaan muu ei voi tehdä sinua onnelliseksi, se onni löytyy omasta asenteestasi asioihin. Kukaan ei siten varsinaisesti pysty tekemään onnettomaksi, se on vain oma valittu asenne ja suhtautumistapa muiden tekemisiin. Muiden tekoja et voi muuttaa, oman asenteen voit! Jos jonkun teot vaikeuttavat jatkuvasti elämääsi, on ehkä parasta lähteä eri teille jos käsityksenne onnesta on eri.
Jokaisessa itsessään on niin paljon hyvää, että pakonomainen kehittyminen "paremmaksi ihmiseksi" on aivan turhaa ja ajaa kauemmaksi onnesta. Pitää vain antaa niiden hyvien asioiden tulla esiin ja auttaa muita tekemään samaa, mahdollisuuksien mukaan. Ihan kuin tunnetussa vertauksessa puolikkaasta vesilasista, voi valita oman suhtautumisen.
Vaan onnea ei kaikki tavoittelekaan. Toisille riittää onnettomuus.
Raha, sosiaalinen asema ja muiden arvostus on monelle tärkeämpää kuin olla onnellinen.
Onnellisuuden palikat löytyy monesta pienestä osa-alueesta.
Työ eli että päivässä on sisältöä/tuntee itsensä hyödylliseksi
Raha eli sitä on sen verran ettei siitä tarvitse stressata eikä siis ole vaikeuksia pystyä elättään itseään.
Sosiaalinen asema eli minun tulkinnalla onko hyväksytty . yhteöisöissä ja perhe/ystäväpiireissä. Hyv'ksytyksi tuliminen nostaa hyvinvointia ja onnellisuuden määrää. Itsetuntoa.
terveys iso osa onnellisuutta.
Perhe/ystävät/sosialainen tukiverkosto on myös iso osa hyvää onnellista elämää. Tukee oman mielentasapainoa
Itse en tavoittele noista mitään vaan minulle kelpaa olla onneton.
Voin todeta totuuksia, koska olen "perillä".
Ei iltä vaikuta kun tänne kirjoittelet.
Huomaatko ap. julistuksesi jo pyörtää väitteesi. Olet ikävä palstalla.. sinulla on ikävä, haluat puhua ja lukea aiheesta ikävä. Sinulla siis on tunne sisälläsi jota kutsutaan sanalla ikävä. Ikävä on onnellisuuden vastakohta. Myönnä tosiasiat itsellesi. Edes kulissisuhteessa eläminen ja teeskentely onnellista ei ole aitoa onnellisuutta. Se on esittämistä ja itselle sekä muille onnellisen esitystä. Olet oman elämäs näyttelijä joka valehtelee jo itselleenkin. Ole ensimmäisenä rehellinen itsellesi. Miksi kirjoitit aloituksen? Mitä todella halusit sillä sanoa ja kenelle? Miksi olet palstalla? Mikä sielussasi vetää sinut valitsemaan tuosta tunteiden palsta listasta juuri ikävän? Mitä vailla sinä olet? Älä vastaa tänne vaan mieti itseksesi ja katso itseäsi ihan peilistä silmiisi ja kohtaa todellisuus. Miksi koet että ikävä palsta vetää sinua eniten?
Kirjoittelen joskus muuallekin. Vaikutan IRL melko näkyvästi. En ikävöi. En osaa. Koska olen jotain muuta kuin ...no luullaan minun oikeasti olevan. Tarkoitukseni on muuttaa ihmistä, muuksi kuin se tällä hetkellä on.
Koska se on vaan tehtävä-
Jos et osaa ikävöidä olenkaan ketään milloinkaan olet tunnejäässä. Se on vielä pahempi juttu. Pieleen menee
Ei. Oikea rakkaus ei tunne ikävää. Rakkaus ilman vaateita, velvotteita.
Selitäs tarkemmin
Trollipeikotkin jo alkavat uppoamaan palstaan. Keskenään väittelevät. *L.Rr*
Raamattu kertoo rakkaudesta kaikenlaista. En kirjoita sillä tavalla vaan sillä tavalla kuin rakkaus tulisi kokea.
Oikea rakkaus on voimallinen, pysähdyttävä ja samaan aikaan ravitseva tunne/asia, joka saa toisesta vain parhaimmat puolet esille. No, totuudellisen. Persoona, joka ""on sisällä puhtaassa/ todellisessa rakkaudessa", elää sydämen valintoihin perustuen. Oikea rakkaus, se pakottaa keskittymään oleelliseen, ei itseen haluavana persoonana kaikkine tarpeineen vaan persoonana, joka kuuntelee toista, ottaa toisen tarpeet huomioon, unohtaen omansa, on toista varten olemassa ja oleva. Oikeassa rakkaudessa persoona tekee vain epäitsekkäitä tekoja, rakastaen. Eikä oikea rakkaus rajaa sitä kenelle on hyvä ja kenelle ei.
Oikea rakkaus on tapa elää epäitsekkäästi, nöyrästi ja tehden vain hyviä asioita. Oikea rakkaus on voima. Oikeassa rakkaudessa toinen nähdään kauniina Luojan tai mihin nyt uskookaan, mutta kuitenkin jonkin ihmeellisen luomuksena, jonkun toisen rakkaudellisena taideteoksena, jolle ei saa tehdä mitään pahaa missään olotilassa. Tulee kunnioittaa, kehua, ihastella, vaalia, tukea, olla vierellä.
Ikävä on itsekästä, ihmisen omaa tarvetta haluta jotain, jota hänellä ei ole juuri sillä hetkellä, siinä elämäntilanteessa.
Ikävässä ihminen tekee vääriä valintoja, unohtaa kaiken muun ja keskittyy vain omaan minuuteen, minun tunteeseeni, ei kenenkään muun. Ikävässä persoona luulee tietävänsä, mikä on tuolle toiselle persoonalle (ikävän kohteelle) hyvää. Ikävässä ihminen luulee olevansa toiselle se persoona, joka olisi se kaikkein paras juuri tuolle toiselle. Mutta vain omasta mielestään, omissa ajatuksissaan, omassa maailmassaan. Valitettavasti tuollainen tarve kokea toinen osana itseä ei kanna kauaa. Avioerot ovat tulos tuosta itseellisestä tarpeesta olla toisen oma tai pitää toinen omanaan. Oikeassa rakkaudessa ei tunneta omistamista. Toinen ei ole toisen oma. Ei mielessä, ei paperillakaan. Sormukset ovat merkki omistamisesta. Valitettavasti. Se on merkki siitä, että olen/ olet toisen omaa. Se on jäänne, kun miehet menivät sotimaan, nainen piti siveysvyötä ja sittemmin sormusta.
Oikea rakkaus saapuu luokse, sitä ei oteta mistään mukaan. Se on kuin perhonen, se lentää olkapäällesi, jos olet oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja valmis elämään tämä hetki.