Onko narsisti koukussa siihen tunteeseen, jonka hän saa satuttaessaan ihmisiä? Näin luin jostain. Eli vaimentaakseen oman henkisen tuskansa, narsisti loukkaa, manipuloi ja kiusaa ihmisiä, jotka välittävät hänestä. Hän yrittää tahalleen tehdä kumppaninsa mustasukkaiseksi ja turhautuneeksi holtittomalla käytöksellään. Luin että narsistit saattavat satuttaa itseään aiheuttaakseen ihmisissä turhautumista. He käyttävät päihteitä, alisuorittavat koulussa ja hankkiutuvat ongelmiin, eivätkö ota vastaan hänestä huolestuneiden ihmisten neuvoja. Tälläisestä ihmisestä minullakin on kokemusta.
Narsisti nauttii saamastaan ihailusta ja huomiosta jonka hän saavuttaa loputtomalla karismallaan ja viehätysvoimallaan. Hän näyttelee taitavasti tunteita, mutte oikeasti välitä vähääkään kumppaniensa tarpeista.
Huumeaddiktin tavoin narsisti on koukussa, nimittäin toisten satuttamiseen. Hän ei voi elää ilman sitä. Hän ei tunne empatiaa vaan suunnittelee tarkoin, miten aikoo vetää maton kumppanin alta. En usko sitä kun sanotaan että narsisti ei ymmärrä loukkaavansa ihmisiä, onhan se ihan selvää että hän tekee sen tarkoituksella.
Minä muista lapsuudestani sen ikävän tavan, jolla pääni sisällä loukkasin läheisiäni, ja se samalla tuntui hyvältä seka sattui minua. Minulla oli paha lapsuus ja vanhempani olivat väkivaltaisia eivätkä pystyneet minusta huolehtimaan. Olin hiljainen ja kiltti lapsi, mutta muistan kuinka itsekseni ajattelin pahaa esimerkiksi äidistäni "se on ruma, lihava, typerä huora jonka tulisi kuolla", sain siitä nautintoa mutta se myös satutti ja itketti minua. Päädyin rankaisemaan itseäni lyömällä ja repimällä itseäni. Minusta olisi hyvinkin voinut tulla narsisti jos olisin jäänyt siihen kotiin.
Jokatapauksessa, onkohan siis paras keino olla lähtemättä mukaan narsistin yrityksiin ja jättää hänet vähälle huomiolle?
Narsisti nauttii saamastaan ihailusta ja huomiosta jonka hän saavuttaa loputtomalla karismallaan ja viehätysvoimallaan. Hän näyttelee taitavasti tunteita, mutte oikeasti välitä vähääkään kumppaniensa tarpeista.
Huumeaddiktin tavoin narsisti on koukussa, nimittäin toisten satuttamiseen. Hän ei voi elää ilman sitä. Hän ei tunne empatiaa vaan suunnittelee tarkoin, miten aikoo vetää maton kumppanin alta. En usko sitä kun sanotaan että narsisti ei ymmärrä loukkaavansa ihmisiä, onhan se ihan selvää että hän tekee sen tarkoituksella.
Minä muista lapsuudestani sen ikävän tavan, jolla pääni sisällä loukkasin läheisiäni, ja se samalla tuntui hyvältä seka sattui minua. Minulla oli paha lapsuus ja vanhempani olivat väkivaltaisia eivätkä pystyneet minusta huolehtimaan. Olin hiljainen ja kiltti lapsi, mutta muistan kuinka itsekseni ajattelin pahaa esimerkiksi äidistäni "se on ruma, lihava, typerä huora jonka tulisi kuolla", sain siitä nautintoa mutta se myös satutti ja itketti minua. Päädyin rankaisemaan itseäni lyömällä ja repimällä itseäni. Minusta olisi hyvinkin voinut tulla narsisti jos olisin jäänyt siihen kotiin.
Jokatapauksessa, onkohan siis paras keino olla lähtemättä mukaan narsistin yrityksiin ja jättää hänet vähälle huomiolle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Huumeaddiktin tavoin narsisti on koukussa, nimittäin toisten satuttamiseen. Hän ei voi elää ilman sitä. Hän ei tunne empatiaa vaan suunnittelee tarkoin, miten aikoo vetää maton kumppanin alta. En usko sitä kun sanotaan että narsisti ei ymmärrä loukkaavansa ihmisiä, onhan se ihan selvää että hän tekee sen tarkoituksella."
Toisen tietoinen loukkaaminen voi olla joissain tilanteissa narsistin päämääräkin, eli kyllä he ymmärtävät satuttavansa. Pitäisi vain osata erotella ymmärtämisen erilaisia asteita toisistaan. Hän ei selvästikään ymmärrä/koe sitä samalla tavalla kuin ei-narsisti, koska ei tunne samalla tavalla empatiaa (ainakaan spontaanisti).
Pitäisi osata kysyä _miksi_ narsistit tuntevat tarvetta satuttaa muita. Vastaukseksi ei käy "koska persoonallisuushäiriö", se ei selitä mitään. Se on vain ulkopuolelta annettu termi.
Koska persoonallisuushäiriöinen on kilpailija ja kilpailu saa aikaan sen että toista kilpailijaa tulee henkisesti väheksyä ja loukata . Loukkaaminen esim väheksymällä on hyvä keino tähän, narsistin oma olo kohenee, kun toisen olo pahenee. 4-5 vuotiaiden lasten toimintaa.
"Koska persoonallisuushäiriöinen on kilpailija ja kilpailu saa aikaan sen että toista kilpailijaa tulee henkisesti väheksyä ja loukata "
Niin tässä kohtaa tuon ed. mainitun lisäksi kannattaa muistaa se projektio, narsisti saattaa "projektoida" omat "pahansa" toiseen, jolloin itsestä voi tuntua että toinen loukkaa tahallaan, kun kohde tuota asiaa/projektiota ei ymmärrä..
Itsellenkin asia oli aikoinaan sillä tavalla vieras, että kun niitä ilkeitä vihjailuja "toinen pääsee liukkaille" alkoi tulla, niin otin asian niin, että hän tarkoituksellisesti oli ilkeä ja yritti saada minut tuntemaan itseni "sellaiseksi naiseksi"
Mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt että kyse saattoi olla myös tuosta projektoista, kun tuli selville, että hän itse saattoi tapailla kahtakin naista samanpäivän aikana...
Mene ja tiedä sitten miten asia oikeasti oli, oliko se tarkoituksellista ilkeyttä vaiko tuota projisoimista, kuhan ny ilmaisin, että vaihtoehtoisia ajatuskuviota on tuossakin asiassa, satuttaako tahallaan ja nauttii siitä vaiko onko kyse tuosta vaan projektiosta, eikä siihen liity sen kummempaa tarkoituksellisuutta/suunitelmallisuutta nimenomaan satuttaa vaan kyse ehkä enemmänkin narsistin "luontaisesta" tavasta säädellä itseään ja hiljentää omat syyllisyyden/häpeän tunteet
Tuohon projektioon liittyen joissain tapauksissa saattaa ehkä olla niinkin, että narsisti näkee sen itsensä/narsistin toisessa, että siitä syystä ainakaan kumpaakin osapuolta tuntematta/kuulematta on hyvin vaikea tietää kumpiko se narsisti on vaiko onko kumpikaan...
"narsisti näkee sen itsensä/narsistin toisessa, että siitä syystä ainakaan kumpaakin osapuolta tuntematta/kuulematta on hyvin vaikea tietää kumpiko se narsisti on vaiko onko kumpikaan..."
Vai sillä tavalla. Ja kuulemaan nyt pitäisi päästä kumpaakin, että saisi tietää oliko vaiko ei? Joskus sitä tulee miettineeksi, että kun oikein liikaa on aikaa asioita pyöritellä ja analysoida, niin hullummaksi vain menee. Käy niinkuin koiruudelle, että jahtaa lopulta omaa häntäänsä.
" Ja kuulemaan nyt pitäisi päästä kumpaakin, että saisi tietää oliko vaiko ei? Joskus sitä tulee miettineeksi, että kun oikein liikaa on aikaa asioita pyöritellä ja analysoida, niin hullummaksi vain menee. Käy niinkuin koiruudelle, että jahtaa lopulta omaa häntäänsä."
Niin tarkoitin tuolla, ettei ihmistä tuntematta voi ketään nimetä narsistiksi, kun uskon kyllä että narsistikin voi hyvin syyttää toista narsistiksi...
Mitä jahtaamiseen tulee, niin en jahtaa, enkä bongaile narsisteja, itse asiassa tunnen vain yhden henkilön jonka tuttavuuden perusteella olen aikoinani aiheen pariin tullut ja kyllä se "oma häntäkin", että jonkin sortin narsisti on löytynyt ihan omasta "peilistäkin" näitä asioita pohdiskellessa ja pähkäillessä...
Että omalla tavallaan kiinnostavakin aihe tämä on, itsestäänkin voi oppia uusia asioita tutustumalla aiheeseen/narsismiin...