,perheesi,ystäväsi,sukusi satanistisuudestasi? Minun ukkoni on aina pitänyt minua ehkä vähän eksentrisenä ja itsepäisenä olentona, mutta hyvin on pärjätty jo toistakymmentä vuotta. Myönnetään, että aika satanistinen on hänkin elämäntavoiltaan..öhöm...
Tietääkö kumppanisi...
Luna
101111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Perhe tietää, ystävät tietää ja myös kumppanini tietää, vaikka on sitä jyrkästi vastaan.
Meillä ei muut tiedä kuin mieheni, on kyllä monista asioista aivan samaa mieltä. ihanaa, kun voi jonkun kanssa keskustella näistä asioista ihan vapaasti! Valitettavasti joudun usein piilottamaan kirjoja, peittelemään tatuointini ymym, kun vieraita tulee käymään, tai siis ainakin seulaamaan koti tarkalla silmällä läpi - valitettavaa, mutta turvallista - hulluja kun on joka puolella.
Samanlaista se oli minullakin ennen kuin sitten "tulin kaapista ulos", eikä siitä loppujen lopuksi tullutkaan sellaista meteliä mitä olin odottanut. Suurin osa ihmisistä kun pitävät satanismiä ja saatananpalvontaa yhtenä ja samana asiana.
Tjjaa... minä olin seurustellut ½ vuotta erään naisen kanssa. Kerran satuin vahingossa näkemään kun hän heitti loitsun. Aivan pikku juttu, mutta otin asian todella vakavasti (tapahtui jotain) ja vaadin häntä kertomaan mistä on kysymys. Tyttöni kertoi minulle, että 'noituus' on kulkenut hänen suvussaan jo muutaman sukupolven. Hän ei todellakaan halunnut puhua asiasta ja vaati paljon painostusta ennenkuin sain tietää edes sen vähän mitä nykyisin tiedän. Hän tiesi minun vakaumukseni ja pelkäsi perusdiagnoosia - hullu.
Jos rakkaus perustuu johonkin todelliseen rakastat ihmistä/sielua/olemusta.
Selvennykseksi: naiseni on noita tai hän on erittäin älykäs ihminen joka kykenee vaerhoamaan säkenöivän älynsä noituuden kaapuun. Minä en välitä koska rakastan. Eikä sinunkaan pitäisi.
Kumppani tietää, kaverit tietää. Suku ei tiedä, eikä tule koskaan tietämäänkään.
Kyllä kumppanini, kaverini ja sukuni tietävät, miten ajattelen, mutta en kenellekkään ole mainostanut olevani satanisti... ehkä parille samanhenkiselle hyvälle kaverille maininnut ohimennen, siitä sen suurempaa hälyä nostattamatta.
Sanana satanismi kuulostaa luotaantyöntävältä ja saa ihmiset varpailleen. Olisikohan meistä jotkut niin fiksuja, että osaisivat filosofoida aatteellemme/elämätavallemme osuvamman nimen, joka ei sekoittuisi kaikenmaailman hörhöjen puuhiin?!?
No kyseinen termi ainakin minun kohdalla taitaa olla ainoa jolla voin tiivistää ajatusmaailmani yhteen sanaan. Vai miltä Nietzscheen pohjautuva okkultististinen misantropia kuulostaa?
..kuin satanismi, joka sinänsä sanana osoittaa aika pelkistetysti jotain yläotsaketta ilmiölle, jota se ei sanana kuvaa kovin hyvin...sanoinkohan tätä nyt ymmärrettävästi...
Itse lisäisin siihen tiettyä sallivaa humanismia, avaramielisyyttä ja ei-tuomitsevaa.
Ts. ehkäpä satanismi sanana kuvaa kuitenkin kohtalaisesti sitä sisäsyntyistä, omista arvoista kumpuavaa kapinaa, joka syntyy raamatullisen uskon jäykkähenkisyyttä ja tuomitsevuutta kohtaan.
Täällähän on nykyään fiksuja keskusteluja!