Kostin viikonloppuna kaikki pettymykset ja minulle annetut lupaukset viattomalle henkilölle, joka oli ihastunut minuun. Vedätin häntä täysillä ja sain tuntea vallan, kun pääsin sanomaan hänelle kylmästi päin näköä. Eihän se ollut oikein eikä tule olemaan, että vetää ulkopuolisen mukaan, joka ei ole tehnyt (ainakaan vielä) minulle mitään pahaa. Piti vaan päästä sanomaan jollekin vähemmän kauniisti, kun itseäkin on vedätetty niin monta kertaa ettei enää usko mihinkään.
En saanut tyydytstä kostosta ja nyt jo kaduttaa että menin edes tekemään moista. Enkä voi edes korjata sanomisiani. Ei pitäis kaataa paskaa kenenkään niskaan, mutta näin sain päästettyä sentään ulos osan siitä tuskasta mitä kannan sisälläni. Nyt tää henkilö varmasti ihmettelee käytöstäni vaikka yritin aiemmin kertoa hänelle kuinka en pysty luottamaan helposti mihinkään. Kuinka pystyisin saamaan entisen luottavaisuuteni takaisin kun seuralaisenikin huomaa varautuneisuuteni enkä itsekään pysty ottamaan rennosti sen vuoksi?
Kostamalla ei voita mitään.
En saanut tyydytstä kostosta ja nyt jo kaduttaa että menin edes tekemään moista. Enkä voi edes korjata sanomisiani. Ei pitäis kaataa paskaa kenenkään niskaan, mutta näin sain päästettyä sentään ulos osan siitä tuskasta mitä kannan sisälläni. Nyt tää henkilö varmasti ihmettelee käytöstäni vaikka yritin aiemmin kertoa hänelle kuinka en pysty luottamaan helposti mihinkään. Kuinka pystyisin saamaan entisen luottavaisuuteni takaisin kun seuralaisenikin huomaa varautuneisuuteni enkä itsekään pysty ottamaan rennosti sen vuoksi?
Kostamalla ei voita mitään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Nyt tää henkilö varmasti ihmettelee käytöstäni" yhdessä. Sinä myös.
Luulen aika monen muunkin ihmettelevän
kuule ihan sama.. olet vain antanut itsestäsi kusipään kuvan.. ei sen vähempää.. jos haluat olla idiootti niin pura vaan ulkopuolisiin omat vikasi..muistutat ihmistä joka ei hyväksy omia vikojaan.
tämä henkilö, jota vedätit, kostaa taas puolestaan eteenpäin.
*huoh*
toi on väärin,mutta ihan samallalailla mäkin tein täs jokuaika sitte..
Oli yks poika,ketä oli kiinnostunu ihan luultavasti täysillä ja oli se muutenki täysin eri luokkaa kuin nää,jotka ennen on kusettanu..ja satuttanu,kun ite on ollu niin ihastunu..
Mä sanoin sille että ei kiinnosta ja että se on kauheen näkönen..
Myöhemmin alkoi kaduttaa,eikä se tuntunukkaan niin hyvältä ku olin kuvitellu sinä hetkenä ku sille ammuin niitä juttuja..
Lähetin rehellisen viestin,missä mä sanoin että noin mulle on niin monet kerrat sanottu,ja en tarkottanu todellakaan mitä sanoin..on vaan niin paha olla jne. ja piti purkaa tunteita johonkin..
jotenki noin mä sille laitoin ja se ymmärsi luultavasti,mutten oo kuullu kyseisestä miehestä enää MITÄÄN,mutta joo,ei tavallaan kadutakkaan koska en mä siinä oikeestikkaan mitään kummempaa nähny,tai ihastunu..
Joka hajoitit kaiken..tarkoituksella?
kuin itseni,mutta kokosin sen jotenmiten. Hajotus ei ollut ennaltasuunniteltu, eikä kuulunut mihinkään käsikirjoitukseen, joita laadin täysin erilaisia noin kymmenkunta.
kostostasi täysin siemauksin.
Voinko nyt mennä?
Olenko täyttänyt tehtäväni?
Janoatko vielä lisää?
on taas vaikeampi luottaa!