Tultiin tässä taannoin avovaimon kanssa baarista. Oltiin juhlittu ilta kavereittan kanssa ja avovaimo oli kokoajan ahdistunut ja halusi ottaa vain lisää viinaa. Hän valitti joka asiasta ja alkoi taksia odotellessamme yhtäkkiä itkemään ja halusi kotiin (Hän ei asu vielä minun kanssa vaan halusi siis äidin luo kotiin). Kun pääsimme asunnolleni hän alkoi sisälle päästyämme täristä ja hoki kokoajan että äiti, äiti, äiti, missä äiti jne. Lisäksi hän sanoi että mie kuolen, mie kuolen ja oli niinkuin olisi toisessa maailmassa. Hän alkoi hengittämään nopeaa ja jatkoi tärisemistä ja hokemista. Yritin rauhoittaa häntä mutta se ei auttanut. Puhuin hänelle rauhallisesti ja halasin häntä. Otin paperipussin että hän sai hengittää siihen jos hengitys tasaantuisi. Pikkuhiljaa hän rauhoittuikin ja sain hänet nukkumaan. Tätä kesti noin 10 -15 minuuttia. Voiko tämä johtua siitä että hän ei ollut syönyt mitään koko päivänä ja oli todella humalassa? Vai onko hänellä paniikkihäiriö? Hän on pari kertaa ennemminkin saanu vastaavan kohtauksen mutta ne ei ole kestänyt kun pari minuuttia kun olen rauhoitellut häntä. Itselläni pelottaa että hän saa kohtauksen jossain missä on yksin. Mitä teen? Hänellä on useasti maha kipeä ja hän syö muutenkin todella huonosti jos on esim. huono päivä tai hän on ahdistunut. Hän ei asiasta puhu mutta kannattaisiko minun kysyä onko hän saanut kohtausta muualla ja että miksi hän ei syö? Hän ei halua enää tulla minun luo yhtä usein kun ennen. Pelottaako häntä paikka jossa kohtauksia tullut? Toivottavasti joku tajuaa tekstin. Kiitos jo etukäteen.
Avovaimolla Paniikkihäiriö?
Mies83
232022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vaikea sanoa, onko avovaimollasi paniikkihäiriö (mutta sehän on muutenkin aika hämärä käsite, eikä varsinaisesti mikään varsinainen diagnoosi mistään..), mutta faktalta vaikuttaa, että hänellä on jonkinasteisia psyykkisiä ongelmia, joihin hän saattaa tarvita apua (voi olla niinkin, että lähimpien apu riittää).
Tuo kohtaus jota kuvaat, vaikuttaa aika pelottavalta. Tietysti voi olla, että voimakas humalatila teki siitä vielä intensiivisemmän kuin mitä se olisi muuten ollut. Nuo mahavaivat ja vähäinen syöminen viittaisivat nekin henkiseen huonoon vointiin (voivat toisaalta olla merkki myös fyysisestä sairaudesta, mutta tässä yhteydessä kuulostaisi kyllä enemmän psyykeen viittaavaksi).
Voi olla että avovaimosi häpeää näitä paniikkejaan kovasti, vaikka suhtaudutkin niihin empaattisesti ja yrität parhaasi mukaan auttaa häntä. On kauheaa, pelottavaa ja nöyrryttävää joutua jonkin sellaisen armoille, jota ei käsitä eikä hallitse millään tavalla. Voi olla että avovaimosi häpeää itseään, ja on sen takia alkanut vältellä. Onko hän muuten puhunut, että saisi kohtauksia muuallakin, täysin toisenlaisissa tilanteissa? Yksi mahdollisuus on sekin, että hänellä olisi aiempia vaikeita kokemuksia ihmissuhteista, jotka aktivoituisivat kun hän on kanssasi kahden.
On tosiaan hankalaa ottaa tällaista asiaa puheeksi, jos avovaimosi ei itse ole koskaan itse puhunut niistä. Voisit ehkä hyvin varovasti yrittää kysellä tai kommentoida asiaa jotenkin ja katsoa miten hän reagoi: paneeko pellit kiinni vai alkaako puhua siitä. Voi olla niinkin, että asiasta puhumattomuuskin johtuu häpeästä tai pelosta; ehkä hän pelkää ettet ymmärrä siitä mitään tai hyväksy häntä enää sen jälkeen kun tiedät asiasta enemmän. Tällaisia pelkoja voi olla siitäkin huolimatta että käyttäydyt niin ymmärtävästi ja empaattisesti paniikkikohtauksen sattuessa.
Toivottavasti asia ratkeaa parhain päin. Onnea teille!
Onko hän muuten puhunut, että saisi kohtauksia muuallakin, täysin toisenlaisissa tilanteissa? Yksi mahdollisuus on sekin, että hänellä olisi aiempia vaikeita kokemuksia ihmissuhteista, jotka aktivoituisivat kun hän on kanssasi kahden.
Ei ole puhunut siksi ajattelin asiaa kysyä tänään kun hänen luo menee mikäli hän nyt kotiinsa menee. (On ollut kauan aikaa kaverinsa luona joka asuu aivan koulun vieressä. Sanoo vaan että helpompi kulkea ja saa nukkua pitempään.)Edellisestä suhteestaan hän on puhunut ja kertonut. Hänen Ex miehensä haukkui häntä ja vahti joka liikettä. Mies saattoi vaikka kaupassa huutaa kovalla äänellä huoraksi ym. Lisäksi mies ei päästänyt häntä mihinkään. Itse lähetän hänelle viestejä kun hän on kaverinsa luona niin hän hermostuu heti ja luulee että vahdin. Olen vain niin kiintynyt ja huolissaan. Ollaan asiasta puhuttu ja lupasin rauhoittaa tekstailua. Viime viikonloppuna hän täällä olikin ja kaikki tuntui hyvältä. Nyt taas jäi kamunsa luo ja olen surrut koko viikonlopun. Aiko ensi viikonlopuksikin jäädä sinne kun kuulemma pikkujoulut siellä. Asia vaivaa minua ja tuntuu ettei hän välitä enää. Voisiko olla että hän nyt haluaa sitä vapautta jota ex poikaystävä ei antanut? Aloimme kuitenkin vain pari - kolme kuukautta heidän erottuaan. Olemme olleet pian vuoden ja 3 kuukautta yhdessa ja 2 kuukautta kihloissa. vielä noin kuukausi sitten hänellä oli aian ikävä minua ja oli joka viikonloppu täällä, nyt ihan päinvastoin ja hän sanoi inhoavansa kotipaikkaani joka on pieni paikkakunta.
Olen myös suunnitellut muuttoa lähemmäs häntä (ruotsiin) ja että hän muuttaisi kanssani kun koulunsa päättää. Hän asuu ruotsin puolella ja minä suomessa siksi hänellä ehkä vaikea muuttaa tänne. Tämä on ensimmäinen pitkä suhteeni ja hänelle toinen mutta se edellinen oli on - off suhde juuri miehen takia.
Hmm.. kunpa voisitte puhua avoimesti asiat selviksi! Toivottavasti asiat selviävät!
on kylläkin ollut tautiluokituksessa vuodesta-87 aivan oma sairautensa;"eikä varsinaisesti mikään varsinainen diagnoosi mistään.."
Itselläni v-87 diagnoosi meni uusiksi,eli sain pan.h. diagnosin,kuten pitikin.
Joo, varmaan lääketieteessä tätä pidetäänkin omana sairautenaan johon sitten vaan napsitaan sopivat lääkkeet. Paniikkien takana on kuitenkin aina vaikeita ja intensiivisiä tunteita, joita henkilö ei pysty käsittelemään ja sitomaan; psyyken rakentumattomuutta; traumaattisia kokemuksia jne. Näihin asioihin voidaan päästä käsiksi psykoterapiassa tai -analyysissa, ja paniikit voivat vähitellen itsestään lievetä, kohtaukset harventua ja lopulta kokonaan poistua kun nuo psyykkiset tekijät ovat tulleet ymmärretyiksi ja saaneet uuden muodon. Tämä kaikki voi siis tapahtua pelkästään psyykkisen työn avulla, ilman lääkitystä. Paniikkihäiriö ei siis ole ensisijaisesti mikään fysiologinen ongelma.
Marianna, olen hiukan eri mieltä asiasta. Paniikkihäiriö, kuten masennuskin voi johtua serotoniini puutteesta aivoissa ja/tai hormoneista.
Itse olen käynyt psykoterapiassa aikoinani viisi vuotta, ja olen käynyt hypnoosihoidossa 15 kertaa, eikä paniikkihäiriötäni saatu kuriin, eikä löydetty mitään traumaattista tapahtumaa. Olen haastatellut sukulaisiani, jotka ovat tunteneet minut syntymästäni asti, eikä mitään sellaista ole tullut esiin, joka voisi tämän laukaista.
Myös perintötekijät ilmeisesti vaikuttaa. Isäni oli alkoholisti, mutta epäilen, että hänellä oli paniikkihäiriö. Hänen äitiään taas sanottiin luulosairaaksi.
Isäni ja isoäitini jutut eivät ole minuun vaikuttaneet, koska olen au-lapsi, ja tutustunut isääni vasta aikuisena.
Oireet vaikuttaisivat kyllä sopivan paniikkihäiriöön. Ne voivat olla todella hankaliakin: voimakasta ahdistuneisuutta, sydämen tykytystä, vapinaa, hengenahdistusta tms. Voimakkaisiin oireisiin liittyy kuolemanpelko. Hyvä, että sinä pysyit rauhallisena ja osasit rauhoittaa avovaimoasi. Paperipussi yleensä helpottaa hengenahdistukseen. Nälkä ja matala verensokeri voivat pahentaa oireita. Alkoholi taas lievittää hetkellisesti ahdistuneisuutta, mutta isoina määrinä voi aiheuttaa ahdistuneisuutta.
Avovaimosi kannattaa kyllä käydä arkena lääkärissä (yhdessä sinun kanssa?), jotta saatte selvyyden, mistä oli kyse. Taustalla voi olla pidempiaikaista hoitoa vaativaa ahdistuneisuutta tai masentuneisuutta. Nämä pitää hoitaa kuntoon. Paniikkihäiriöön sinällään on hyviä hoitoja, lääkkeitä ja terapiaa, eikä se välttämättä vaikuta jatkossa elämäänne juuri mitenkään.
unohtui sanoa vielä että avovaimoni on isokokoinen ja pitää itseään rumana ja läskinä. Ja vaikka kuinka hänelle sanon että hän on ihana ja kaunis, jota hän oikeasti on hän ei usko minua. Hän sanoo aina kun vaikka teeveessä on joku kaunis ja hoikka nainen että olispa tuommonen. Olen sanonut hänelle että rakastan häntä tuollaisena kun hän on. Hän on myös koulussa sellaisella alalla jossa on paljon naisia. Lisäksi hän on sanonut että opettajat haukkuvat häntä läskiksi jne. ja yleensäkin haukkuvat kaikki isoja oppilaita. Tälläistäkö on ruotsin kouluissa??? Ihme jos masentuu kun joka päivä joku käskee laihduttamaan(Opettajat)!!!
Kaikesta päätellen avovaimollasi on huono itsetunto: ei hyväksy itseään sellaisena kuin on. Olisikohan hänellä myös bulimia, jos on siis kuitenkin ylipainoinen muttei näytä syövän mitään. Ja sekin, että on kuitenkin antanut sen edellisen miehen kohdella itseään huonosti, antaisi ymmärtää että hän ei pysty arvostamaan itseään kovin korkealle.
Tänään olen menossa hänen luokseen mikäli hän nyt kotiinsa menee tänään. Tosin hänellä huomenna töitä ihan kotinsa vieressä, mutta eihän sekään varmista sitä että hän kotiinsa tulee. Yritän puhua hänen kanssaan. Se ei ole helppoa kun hän on kotonaan. Pitäisi olla kahdestaan. Toivotaan kuitenkin parasta. Illalla kirjotan miten meni. Kiitos teille vastauksista ja hyvää joulun odotusta joka itselläni ei ole ollut kovin hyvä...
Marianna löytyiskö sulta messengeriä? Olen ollut yksin koko viikonlopun ja Olisi mukava avautua jollekkin ja helpottaisi.
Mulla ei oo MSN:ää mutta voit kirjoittaa osoitteeseen: [email protected]
Käske sen potkia paniikkia persuuksille vaan lujaa, ei siitä paniikista kannata piitata paskaakaan.
Ääliö.
Olenko itse tunteeton robotti sitten vai? näköjään.
Avovaimosi oireet ovat samanlaisia kuin itselläni oli kun sairastin paniikkihäiriötä.
Kuoleman ja sekoamisen pelko oli melkein joka kohtauksen yhteydessä. Itkin ja hoin usein että "soita ambulanssi" tai et "kaikki on ihan hyvin." Hyperventilaatiota, sydämen tykytystä ja tärinää oli joka kerta. Sain myös outoja tuntemuksia ja tein outoja juttuja kohtauksen aikana. Oudoin oli varmaan se että revin kaikki matot lattialta koska olin varma että se helpottaa oloani!
En tietenkään voi sanoa varmaksi että avovaimollasi on paniikkihäiriö, mutta oireet vaikuttavat samanlaisilta.
Usein paniikkihäiriö laukeaa kovasta stressistä ja ahdistuksesta. Luulenpa että mikäli avovaimollasi on paniikkihäiriö niin hän on ahdistunut ainakin häneen kohdistuvasta työpaikkakiusaamisesta. En yhtään ihmettele että ruoka ei maistu enään jos jatkuvasti joku haukkuu lihavaksi, tuleehan siitä nyt itsetunto-ongelmia ja masennus! Vatsakivut voivat johtua huonosta syömisestä tai ahdistuksesta.
Avovaimosi on kerrottava esimiehelleen miten muut häntä kohtelevat jotta asiaan tulisi muutos välittömästi! Pitemmän ajan päälle kiusaaminen voi aiheutttaa pahempia psyykkisiä ongelmia kuin ne jo mahdollisesti ovat..
Alkoholista sen verran että alkoholi vahvistaa paniikkikohtausta suunnattomasti! Itse olen saanut pahimmat kohtaukseni ollessani humalassa.
Kaikkein parhaiten sinä voit auttaa avovaimoasi kuuntelemalla ja olemalla mahdollisimman paljon läsnä. Tällaisissa tilanteissa paras lääke on läheisen tuki.
Yritä jutella avovaimosi kanssa asiasta ja tarjoa hänelle apuasi. Uskonpa että avovaimollesi on hyvin tärkeää että sinä välität hänestä juuri sellaisena kuin hän on ja olet valmis auttamaan...
Paniikki nujerretaan kuten hyttynen, eli ajattelemalla " painuu helvettiin ".
näin minä tein, ja ei ole paniikista vastusta enää.
Niin itsekin paranin, ilman lääkkeita, mutta avain asemassa parantumiseen oli lähimmäisteni tuki!
... ei siihen sellaista tarvitse.
...lähimmäisten tuki ei kuitenkaan pahenna asiaa vaan päinvastoin...
Alkoholi voi laukaista paniikkikohtauksen. Tämä on erittäin yleistä nuorilla naisilla.
mua nyt ei suuremmin kummastuttanu parit kohtaukset, menivät pois ku ajattelemalla hakkasin ne kuoliaaksi.