Mietiskelin tässä, mitä järkee elämässä oikeasti on. Meidät vain luodaan tänne kuka millaiseenkin perheeseen. Tasan eivät käy onnen lahjat, kun Jumala meille koteja valitsee. Joku syntyy rikkaaseen kotiin, toinen rutiköyhään, kolmas syntyy eroperheeseen... On niitäkin nykyään, jotka syntyvät sateenkaariperheeseen, tms. uudenlaiseen perhemuodon sisälle.
Joku saa enemmän maallista mammonaa, toinen vähemmän. Lämmön ja sylinkin määrä vaihtelee hyvin paljon. Lapsia saattaa syntyä myös vammaisille tms. Eli lähtökohdat jokaisella on hyvin erilaiset. Parhaiten selviää ne, jotka vastaavat parhaiten yhteiskunnan ihanteita ja tulevat toimeen yhteiskunnassa. Sitten on niitä, jotka riutuu... Joku syntyy vammaiseksi, toinen yliviisaaksi, kolmas yliherkäksi jne. Meistä tulee Poliiseja, Opettajia, kaupparatsuja, bisnesmiehiä ja naisia, siivoojia, kadun lakaisijoita jne. Tai sitten deekuja, nistejä, muuten vain sivuun jääneitä, rosvoja ja monin tavoin riehuvaisia mielisairata tms.
Joistan saattaa tulla kuninkaita, tähtiä yms..
Oli lähtökohdat mitkä tahansa ja nykyinen elämäntilanne mikä tahansa, elämä on silti loppukädessä aika turhaa. Tänne synnytään, täältä kuollaan. Toinen nautti enemmän, toinen vähemmän. Jollekin elämä oli kenties pelkkää kärsimystä siinä, kun toinen taas ei koskaan elänyt elämäänsä. Me ollaan monenlaisten tunteiden vallassa. Saattaa olla kateutta, katkeruutta, vihaa jne. Jos taas menee hyvin, saattaa olla ylpeyttä, mahtailevaisuutta, pöyhkeyttä jne. Olemme erilaiset, jotta voisimme kokea erilaisia negatiiviisia tunteita toisia kohtaan... Ja kun pitäisi oikeesti olla ns. tasa-arvoinen Jumala meidän luojana.
Kaikista hulluinta elämässä on se, että Jumala sallii harvojen päästä taivaaseen. En oikein ymmärrä sitäkään. Synnymme tänne epätäydelliseen maailmaan ja kuka onnistuu taistelee parhaiten ja kuka ehkä sai syntymälahjana parhaat aseet rumantulisia nuolia vastaan, pääsee perille taivaaseen. On ollut kauhiaa huomata, että meitä uskovaisia on tosi vähän, ni sit sille vähällekin sakille jaettiin varsin erilaatuiset ja tasoiset sotavarustukset. Joillakin on miekka ihan ruosteessa, toisella sitä ei ole koskaan teroitettu. Joltain jäi kilpi kokonaan pois. On niitäkin, joile unohdettiin antaa koko aseet. Ja jotku ovat niin saaketin vahvoja, että heille annettiin kunnon panssariasut ja jämerät tykit yms... Ja kun he ovat saaneet hyvät aseet, he pääsevät varmimmin taivaaseen....
Nyky maapallolaisista Herran Pyhässä uskovaisuudessa, eli vanhoillislestadiolaisuudessa on kaiketi 120 000 henkeä. SRK:n jäsenyhdistysten jäseniä taas jopa 30 000 henkeä. Jos ajateltaisiin, että maailmanlaajuisesti vanhoillislestadiolaisia olisi 200 000, heistä puolet ovat mätiä kaloja... jäljelle jää 100 000 sydämen uskovaista... Heillä on erilaisia aseita. Koska suurelle osalle on jaettu varsin surkeat aseet, tästä 100 000:ta taivaan perii vain 30 000.. Muut jäävät varrelle. Vl:ien määrä kuitenkin säilyy 100 000, koska syntyy aina lisää ja lisää uusia Jumalan valtakunnan jäseniä. Tosin nykyaika on hyvin hyvin haasteellista vanhoillislestadiolaiselle liikkeelle ja vl:ien määrä voikin alkaa vähitellen kääntymään laskuun...
Oli niin tai näin, pelastui ihmisistä kukaan tai ei, lopputulemani on aika pitkälti se, että elämä on aika turhaa.... ja turhaa kai on tämä kirjoittelukin, mutta mitä muutakaan sitä turhautuneena ja elämään kyllästyneenä keksii?
Joku saa enemmän maallista mammonaa, toinen vähemmän. Lämmön ja sylinkin määrä vaihtelee hyvin paljon. Lapsia saattaa syntyä myös vammaisille tms. Eli lähtökohdat jokaisella on hyvin erilaiset. Parhaiten selviää ne, jotka vastaavat parhaiten yhteiskunnan ihanteita ja tulevat toimeen yhteiskunnassa. Sitten on niitä, jotka riutuu... Joku syntyy vammaiseksi, toinen yliviisaaksi, kolmas yliherkäksi jne. Meistä tulee Poliiseja, Opettajia, kaupparatsuja, bisnesmiehiä ja naisia, siivoojia, kadun lakaisijoita jne. Tai sitten deekuja, nistejä, muuten vain sivuun jääneitä, rosvoja ja monin tavoin riehuvaisia mielisairata tms.
Joistan saattaa tulla kuninkaita, tähtiä yms..
Oli lähtökohdat mitkä tahansa ja nykyinen elämäntilanne mikä tahansa, elämä on silti loppukädessä aika turhaa. Tänne synnytään, täältä kuollaan. Toinen nautti enemmän, toinen vähemmän. Jollekin elämä oli kenties pelkkää kärsimystä siinä, kun toinen taas ei koskaan elänyt elämäänsä. Me ollaan monenlaisten tunteiden vallassa. Saattaa olla kateutta, katkeruutta, vihaa jne. Jos taas menee hyvin, saattaa olla ylpeyttä, mahtailevaisuutta, pöyhkeyttä jne. Olemme erilaiset, jotta voisimme kokea erilaisia negatiiviisia tunteita toisia kohtaan... Ja kun pitäisi oikeesti olla ns. tasa-arvoinen Jumala meidän luojana.
Kaikista hulluinta elämässä on se, että Jumala sallii harvojen päästä taivaaseen. En oikein ymmärrä sitäkään. Synnymme tänne epätäydelliseen maailmaan ja kuka onnistuu taistelee parhaiten ja kuka ehkä sai syntymälahjana parhaat aseet rumantulisia nuolia vastaan, pääsee perille taivaaseen. On ollut kauhiaa huomata, että meitä uskovaisia on tosi vähän, ni sit sille vähällekin sakille jaettiin varsin erilaatuiset ja tasoiset sotavarustukset. Joillakin on miekka ihan ruosteessa, toisella sitä ei ole koskaan teroitettu. Joltain jäi kilpi kokonaan pois. On niitäkin, joile unohdettiin antaa koko aseet. Ja jotku ovat niin saaketin vahvoja, että heille annettiin kunnon panssariasut ja jämerät tykit yms... Ja kun he ovat saaneet hyvät aseet, he pääsevät varmimmin taivaaseen....
Nyky maapallolaisista Herran Pyhässä uskovaisuudessa, eli vanhoillislestadiolaisuudessa on kaiketi 120 000 henkeä. SRK:n jäsenyhdistysten jäseniä taas jopa 30 000 henkeä. Jos ajateltaisiin, että maailmanlaajuisesti vanhoillislestadiolaisia olisi 200 000, heistä puolet ovat mätiä kaloja... jäljelle jää 100 000 sydämen uskovaista... Heillä on erilaisia aseita. Koska suurelle osalle on jaettu varsin surkeat aseet, tästä 100 000:ta taivaan perii vain 30 000.. Muut jäävät varrelle. Vl:ien määrä kuitenkin säilyy 100 000, koska syntyy aina lisää ja lisää uusia Jumalan valtakunnan jäseniä. Tosin nykyaika on hyvin hyvin haasteellista vanhoillislestadiolaiselle liikkeelle ja vl:ien määrä voikin alkaa vähitellen kääntymään laskuun...
Oli niin tai näin, pelastui ihmisistä kukaan tai ei, lopputulemani on aika pitkälti se, että elämä on aika turhaa.... ja turhaa kai on tämä kirjoittelukin, mutta mitä muutakaan sitä turhautuneena ja elämään kyllästyneenä keksii?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saarn. 1:
2 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!
Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
Tämä maailma on hämäräperäisten olentojen pystyttämä keskitysleiri. Tänne pakotetuista melkein kaikki joutuvat kuoleman jälkeen ikuiseen kadotuksen vaivaan näiden olentojen aiheuttamien sotkujen johdosta.