Lapseton pari ja puoliso kuolee ensin ilman mitään yhteistäkään omaisuutta.
Leski saa Täysin omistusoikeuksin- testamentilla perinnön pari vuotta ennen puolison kuolemaa. Miten ja kumman puolen suvulle se jaetaan.
Leski saa Täysin omistusoikeuksin- testamentilla perinnön pari vuotta ennen puolison kuolemaa. Miten ja kumman puolen suvulle se jaetaan.
Vastaukset 43
Vanhimmat
lesken suvulle ellei hän sitten testamentilla muuta määrää.
No sille leskelle.
Kiitos, niin jo heti yksimielisiä ja niin sen pitääkin.
Tuossa tapauksessa eräs väittää, että jaetaan puoliksi molempien suvuille automaattisesti..!
Kerros nyt vielä missä järjestyksessä kuoltiin. Se nimittäin ratkaisee koko asian.
Käytä kirjaimia A ja B näistä puolisoista.
A kuolee ensin ja B jää leskeksi.
T on tehnyt testamentin B:n hyväksi täydellä omistusoikeudella.
Eli kuka kuoli ensin, kuka sitten ja kuka viimeisenä?
Kysymys on todella oudosti muotoiltu ja harhaanjohtava. Siis tarkoitatko että tämä "leski" saa siis perinnön siinä vaiheessa kun hän ei ole vielä mikään leski ollenkaan, vaan naimisissa??
Jos näin on, niin tuo perintö (tai mitä siitä nyt on jäljellä) jaetaan leskenkin kuoltua puoliksi molempien sukujen kesken.
Oletan nyt siis että tässä ei ole avioehtoa kun et siitä mitään mainitse. Sehän taas puolestaan muuttaa koko asian.
Niin ja et myöskään mainitse mitään siitä että testamentissa olisi toissijaismääräys, joten oletan että sitäkään ei ole.
Noilla oletetuilla spekseillä se menee juuri noin.
Hienoa, että täällä rynnätään vastaamaan lukematta, pohtimatta tai edes ymmärtämättä, kuten nuo kaksi ensimmäistä vastaajaa tekivät.
Kovin sekavasti muotoiltu asetelma!!!
"Lapseton pari ja puoliso kuolee ensin ilman mitään yhteistäkään omaisuutta.
Leski saa Täysin omistusoikeuksin- testamentilla perinnön pari vuotta ennen puolison kuolemaa. Miten ja kumman puolen suvulle se jaetaan."
Olisikohan kysymys tästä?
Puolisot A ja B, joilla ei mainittavaa omaisuutta.
Sitten B saa testamentilla "täydellä omistusoikeudella" 100.000 €.
Pari vuotta myöhemmin A kuolee.
Jos tapaus oli tuo, niin seuraukset ovat nämä:
- B perii lapsettoman puolisonsa A:n
- B:n kuoltua B:n pesä (ml. testamentilla saadut varat) jaetaan lähtökohtaisesti puoliksi B:n perillisten sekä A:n toissijaisten perillisten kesken.
Jotta B voisi jättää koko omaisuutensa omille perillisilleen, hänen olisi tullut A:n kuoltua
(1) luopua A:n perinnöstä (joka siten menisi A:n lähimmille perillisille) ja
(2) toimituttaa omaisuuden ositus itsensä ja A:n perillisten välillä sekä osituksessa vedota lesken tasinkoprivilegiin eli kieltäytyä antamasta omaisuuttaan tasinkona A:n perillisille. Tämän jälkeen B:n kuoltua hänen jäämistönsä lankeaisi perintönä kokonaan B:n perillisille.
Kun omaisuutta ei ollut, niin ositusta ei voitu tehdä, eikä B voinut ottaa vastaan perintöä A:ltä, koska sitä ei ollut.
A:n toissijaiset ei vaatineet luonnollisestikaan mitään, koska A:lla ei ollut mitään, rahatkin loppuelämän ajan meni sinne sairaalaan, jonne kuoli.
vielä tuo, että mitä tarkoittaa testamentin määräys Täysin omistusoikeuksin ? siis kun saaja kuolee itse, niin voiko se muuttua yhtäkkiä niin, ettei B:llä olekaan se Täysi omistusoikeus itse määrätä kenelle jättää saamansa omaisuuden?
Sanot, että A:lta ei jäänyt mitään omaisuutta mutta hänen kuolemansa jälkeen on kuitenkin tehty perukirja jossa B on merkitty ainoaksi perilliseksi. Perukirjaan olisi ehdottomasti pitänyt liittää asiakirja siitä, että B luopuu A:n perinnöstä. Nyt se on liian myöhäistä.
Ja jos A on kuitenkin kymmeniä vuosia elänyt ja asunut niin onhan hänellä JOTAN omaisuutta oltava, vaikka sitten miten vähäarvoista (huonekaluja yms). Nämä B on perinyt.
Tuossa on mennyt niin monta asiaa pieleen ja lopputulos sitten on mikä se on (eli suvun omaisuusuudesta osa menee nyt "väärään" sukuun).
Ensinnäkin siinä testamentissa jolla B sai omaisuuden, olisi ehdottomasti pitänyt olla toisisijaismääräys eli tieto siitä mitä omaisuudelle tapahtuu B:n kuoleman jälkeen. Testamentin tekijälle tuskin on ollut suuri yllätys se, että B: llä ei itsellään ole lapsia?
Kun tuota määräystä ei ollut, niin B:n olisi sitten ainakin pitänyt luopua perimästä A:ta ja vaatia omaisuuden ositusta.
Tuossa kun olisi muutama satanen uhrattu asiantuntevan lakimiehen neuvoihin niin olisi säästetty pitkä penni ja paljon mielipahaa.
Lisään tuohon mainitsemaasi A:lla JOTAIN omaisuutta.........
siis tavallisena duunarina kaikki meni heti elämiseen ja toisekseen lopun elämän vuodet sairalassa kuolemaan asti muutama vuosi, niin sinne meni loputkin,
joten todellisuudessa ei jäänyt mitään enää perittäväksi.
Oletan että olet nähnyt perukirjan joka tehtiin A:n kuoleman jälkeen.
Mitä siinä sanotaan A:n omaisuudesta ja siitä kuka perii sen?
laitan uudestaan:
lapseton aviopari, joilla ei ollut alkujaan mitään omaisuutta kummallakaan naimisiin mennessä sotien jälkeen, vuokralla asuivat koko aikana.
A sairastui ja joutui pois kotoa lopuksi ajaksi kuolemaansa asti.
B jäi asumaan yksin eläkkeensä turvin parin vuokra-asuntoon.
B sai Täysin omistusoikeuksin- testamentilla suvussaan kulkeneen omaisuuden, muuta sanamuotoa ei ollut, vaikka sitä ei oltu tarkoitettu puolisolle. (Muotovirhe ???)
Perinnön saatuaan B:n elämä omalta osaltaan koheni ja jotain siitä meni myös A:n sairaalahoitoon, kunnes A kuoli lopulta sinne sairaalaan.
A:n kuoltua ei ollut mitään jaettavaa, koska A:n kaikki rahat meni sairaalahoitoon kuolemaan asti.
Puoliso B ehti saada perinnön pari vuotta ennen A:n kuolemaa. Täysin omistusoikeuksin.muodossa.
Leskeksi jäänyt siis omisti yksin saamansa perinnön.
B kuoli vasta useita vuosia myöhemmin.
Miten siis aiemmin kuolleen puolison toissijaiset tulevat olemaan oikeutettuja tässä B:n perinnönjaossa ?
Avioehtoa ei ollut, koska ei mitään omaisuuttakaan, eikä Testamenttia ollut A:lla, koska ei ollut mitään omaisuuttakaan.
Vain ''viime hetkellä'' sattui B:lle tulemaan se perintö, kun A oli jo poistunut kotoa sairaalaan pysyvästi ja puolisolle tulleen perinnöstä parin vuoden kuluttua kuoli.
Tuossa tapauksessa menee kuten yllä nix_nax sanoo; omaisuus joka B:llä on kuollessaan jaetaan puoliksi A:n ja B:n sukulaisten kesken. A:lla ei ole serkkua läheisempiä sukulaisia elossa, menee perintö kokonaan B:n perillisille.
Jotta noin ei kävisi, B:n olisi pitänyt aikanaan toimia kuten yllä kerrottu, eli luopua A:n perinnöstä JA toimituttaa omaisuuden ositus itsensä ja A:n perillisten välillä.
Sanot, että A:lta ei jäänyt mitään omaisuutta mutta hänen kuolemansa jälkeen on kuitenkin tehty perukirja jossa B on merkitty ainoaksi perilliseksi. Perukirjaan olisi ehdottomasti pitänyt liittää asiakirja siitä, että B luopuu A:n perinnöstä. Nyt se on liian myöhäistä.
Kun noin ei ole tehty, niin A:n sukulaiset ovat perimässä, vaikka se tuntuisi teistä (oletan että edustat B:n sukulaisia) miten väärältä hyvänsä.
Sekavasta esityksestä huolimatta olin yllä tulkinnut tilanteen oikein. Aiempi vastaukseni siten pätee myös ap:n tarkennuksen jälkeen. B:n pesä siis lähtökohtaisesti jaetaan puoliksi B:n perillisten ja A:n toissijaisten perillisten kesken. A:n toissijaiset perilliset on määritelty perintökaaren 3 luvun 1 §:n 2 momentissa:
"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä."
Jos B:n hyväksi tehdyssä testamentissa olisi ollut määräys, että B:n puolisolla ei ole avio-oikeutta testamentilla saatuun omaisuuteen, B:n pesä (jonka varallisuus käsitti lähinnä vain testamenttiomaisuuden) olisi B:n kuoltua jaettu vain B:n omille perillisille.
tuohon tarkoitukseen se Testamentilla Täysin omistusoikeuksin- muodolla oli tarkoituskin kun B sai sukulaiseltaan. Siinä uskossa sukulainen teetti asiantuntijalla vartavasten testamentin, ettei kävisi lopussa väärin, eli kuka prosessissa ottaa kantaa siihen seikkaan onko sattunut muotovirhe ?
... ja kun se saadaan selville, niin toimitaan sen mukaan ja se muotovirhe on todistettu, jos siinä sellainen on.
Muotovirhe on kyseessä silloin jos testamentissa on esim. vain yksi todistaja tai koko testamenttia ei ole allekirjoitettu. Jos sellaiseen olisi aikanaan puututtu, edes B ei olisi välttämättä saanut mitään.
Jos testamentti on huono tai jotakuta harmittaa kun omaisuus meneekin jollekulle muulle, kyseessä ei ole muotovirhe.
Muotovirheenä se, että se oli vain B:lle tarkoitettu, mutta ei puolisolle, joka kirjoitettiin muotoon Täysin omistusoikeuksin............... jonka ammattilainen lakimies laati vartavasten, oli sitten hänen virhe, ei sen joka jätti perinnön, hän ei halunnut menevän puolisolle. Perinnön jättäjä oli itse lapseton.
Keneltä B sai testamentilla haltuun omaisuutta?
Jos testamentin tekijällä ei ole ollut lapsia niin silloinhan b perii kaiken sillä kyseisellä testamentilla ja toiseksi jos testamentin tekijällä oli lapsia niin heidän olisi pitänyt vaatia lakiosuutta 6kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta.
A:n toissijaiset perilliset eivät ole oikeutettuja B:n omaisuuteen.
Ositus on taas sitten eri asia mutta silläkään ei ole mitään merkitystä kun A:lla ja B:llä ei ollut lapsia,näin ollen B perii A:n kokonaan eikä ole olemassa toissijaisia perillisiä jotka voisivat vaatia jotain B:ltä.
B:n omaisuus menee normaalin perintökaaren mukaan hänen sukuhaaran perillisille jos heitä on olemassa,jos ei niin sitten valtio vie kaiken.Testamentilla B olisi voinut jättää omaisuuden vaikka naapurin eskolle.
"A:n toissijaiset perilliset eivät ole oikeutettuja B:n omaisuuteen."
Miksi annat täällä täysin väärää tietoa kun selvästi et ymmärrä koko asiaa?
Urpo ei näemmä tunne tätä "normaalia perintökaarta" eikä varsinkaan sen 3 lukua.
Lapsettoman pariskunnan lesken omaisuus jaetaan puoliksi molempiin sukuihin, kuten jo kerrottiinkin.
Milloin sovelletaan sitä kohtaa laissa, jossa käsitellään jotain kohtuullistamista, että onko toinen puoliso ollut kartuttamassa sitä omaisuutta yms. että tuossahan kuin tyhjästä B:n kuoltua A:n toissijaiset saisivat perusteetonta etua ?
"4 §
Jos pesän arvo eloonjääneen puolison kuollessa on suurempi kuin ensiksi kuolleen puolison kuollessa, on pesän vaurastuminen luettava eloonjääneen puolison perillisten hyväksi, mikäli selvitetään, että eloonjäänyt on perintönä, testamentilla tai lahjana saanut vastaavan omaisuuden tai että vaurastuminen johtuu ansiotoiminnasta, jota eloonjäänyt puoliso on harjoittanut ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen."
Tuo ei sovi teidän tilanteeseenne koska pesän arvoi eloonjääneen puolison kuollessa EI ole suurempi kuin se oli ensiksi kuolleen puolison kuollessa. Perintö tuli B:lle jo ennen A:n kuolemaa.
Muistelet avioliittolain säännöstä (AL 103 b § http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L2P103b). Omaisuuden ositusta voidaan tietyin ehdoin sovitella.
Nyt ei kuitenkaan ole kysymys omaisuuden osituksesta, vaan perinnönjaosta. Sitä koskevat lapsettomana kuolleen puolison tapauksessa perintökaaren 3 luvun säännökset (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3), eikä niihin sisälly edellä mainitun AL 103 b -pykälän kaltaista sovittelusäännöstä.
Höpöhöpö kun A sattui olemaan persauki niin toissijaiset A:n perilliset eivät saa mitään.
B:hän ei saanut A:ta mitään perintöä joten A:n toissijaiset perilliset eivät ole oikeutettuja B:n omaisuuteen.
Asiahan olisi eri jos A:ta olisi jäänyt 200k massii mutta kun ei jäänyt pennin jetulaa.
A:lta on aivan varmasti jäänyt jotakin perittävää, oli se sitten miten vähäarvoista tahansa, ja tämän B on perinyt. Ei kukaan elä kymmeniä vuosia ilman että hänelle kertyy yhtään mitään omaisuutta. Oli se sitten vaikka vanhoja huonekaluja.
A:n kuoleman jälkeen on tehty perukirja. Tämä perukirja on tässä se ratkaiseva dokumentti. Annettujen tietojen perusteella on selvää että perukirjassa B on merkitty A:n perilliseksi ja homma on sitä myöten selvä.
Lue nyt oikeasti se perintökaaren 3 luku.
Siellä tämä sanotaan ihan selvästi.
Jo heti ykköspykälässä. Ei ole monta riviä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L3
tuollai voidaan ''ronskisti'' sanoa, että 'p-aukinen', ei tosiaankaan yhtään mitään. Se ei A:n arvoa ihmisenä loukkaa, koska joku elää niin kuin elää, yleisesti ottaen voi olla alkoholismia, peliriippuvuutta jne. jne..
KOROSTAN VIELÄ, ETTÄ A:n kaikki loputkin rahat meni sairaalaan loppuvuodet jonne kuoli.
Ikävä ja surullinen kohtalo, mutta sekin vie osansa vähäisestäkin omaisuudesta.
Merkitystä ei ole sillä, oliko A:lla kuollessaan omaisuutta. A on voinut olla vaikka ylivelkainen, mutta silti B:n pesä puolitetaan molempien sukujen kesken, jos B ei ole luopunut perinnöstä.
Kohtuullistamispohdinnat voi suosiolla. unohtaa. Eivätkä ne B:n sukulaiset ole muuten sen enempää omaisuuden karttumisen eteen tehneet kuin A:nkaan sukulaiset.
Lesken olisi pitänyt luopua perinnöstä jolloinka toissijaiset saajat olisivat perineet A:n ja näin ollen olisi toimitettu ositus jossa leski b olisi voinut vedota että empäs luovuta tasinkoa toissijaisperillisille ja sitä kautta hän olisi varmistanut sen että omaa omaisuutta ei olisi mennyt väärään sukuhaaraan eli A:n toissijaisperillisille.
Mutta nyt näyttää siltä että kun testamentilla saatu omaisuus on saatu kun A ollut elossa niin lähtökohtaisesti A:n toissijaiset perilliset perivät puolet B:n jäämistöstä ja loput menee B:n perillisille ja jos niitä perillisiä ei ole niin sitten A:n toissijaiset perivät kaiken.
Eikö oteta ollenkaan huomioon, mitä perinnönjättäjä lapseton sukulainen on itse halunnut sille perinnölle tapahtuvan sitten, kun B kuolee ?
11 LUKU
Testamentin tulkinnasta
1 §
Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Sen vuoksi on tämän luvun säännöksiä noudatettava vain, mikäli ei testamentin määräyksestä, sen tarkoitukseen ja muihin olosuhteisiin nähden, ole katsottava muuta johtuvan.
Jos testamentti on kirjoitusvirheen tai erheellisen sanonnan vuoksi saanut toisenlaisen sisällön kuin mitä testamentin tekijä on tarkoittanut, pantakoon testamentti kuitenkin täytäntöön, mikäli oikea tarkoitus saadaan selville.''
Tuo on tässä kaiken pointti, kirjoitusvirhe yms. ?
Itselläni juuri tämä tilanne jossa kyse on vanhasta testamentista jossa on epäselvä ja erheilmaisu toissijaissaaja lle tulevasta omaisuudesta. Asianajaja hakee juuri pesänselvittäjän ja jakajan määräystä jolle annan testaattorin oikean tahdon tulkinnan. Löytyy 7 pesän ulkopuolista todistajaa , mitkä tunsivat testaattorin henkilökohtaisesti.
Yritän saada lesken saannon kumottua , kun nyt perunkirjoitustilaisuudessa näki mitä hän oli uudelle puolisolle siirtänyt.
Lähtökohta on aina testamentin sanamuoto, mutta jos tulkinnasta on epäselvyyttä, niin voidaan tietty lähteä jäljittämään sitä "oikeaa" tahtoa. Mutta jos testamentilla määrätään omaisuus A:lle, niin aika vaikea väittää, että sen ei oikeastaan ollutkaan tarkoitus mennä A:lle.
Niin määrätään ensin A : lle ja sen jälkeen sama B :lle. Mutta A luovuttanut ne heti pois.
Eli väitteeni on että A on rikkonut testamentin.
Täysi omistusoikeus sisältää luovutuskompetenssin. Omistaja saa siis vapaasti myydä ja lahjoittaa omaisuutta mielensä mukaan sekä tehdä siitä testamentin.
Rajoitettu omistusoikeus sisältää luovutuskompetenssin inter vivos. Omistaja saa vapaasti myydä omaisuuden, mutta ei saa tehdä siitä testamenttia eikä esim. lahjoittaa omaisuutta niin, että loukkaa toissijaissaajan etua.
Ratkaisevaa on testamentin eksakti sanamuoto eli mitä ihan tarkkaan ottaen siinä testamenttipaperissa lukee. Toissijaismääräys on nimittäin voitu antaa myös sellaisessa muodossa, että lahjoitukset ovatkin sallittuja.
Testamentissa huonoa oli se , että oli jo 23 vuotta vanha testaattorin kuollessa. Mutta testaattorin ollessa erittäin sairas hän sanoi suullisesti kaikille miten on miehensä kanssa omaisuuden sopineet menevän. Testamentti vaan oli jo ollut odottamassa, mutta ei voi näemmä 40 vuoden avioliittoonka luottaa.
Siis testamentti oli tehty 23 vuotta sitten?
Mitä vikaa siinä oli?
Testamentti ei ole sopimus, vaan yksipuolinen oikeustoimi, jolla on tietty määrämuoto.
Aina joskus ihmiset puhuvat eläessään jotain, mutta todellinen tahtotila käykin ilmi sitten kun testamentti paljastuu.
Siis ei siinä muuten vikaa ollut muuta kuin viimeinen sana lause jota en tarkkaan muista. Molempien kuoltua minulle kaikki pesämme omaisuus täydellä omistusoikeudella. Se sana mikä siinä lauseessa on erheellinen siltä osin ( tarkoittiko se sitä että leski voi vastaantulijalle lykätä kaiken )
Se ei testaattorin sanoman mukaan tarkoittanut sitä jos nyt todistajia uskoo ja muita olosuhteita hänen kuollessaan..
Ja ei se omaisuus kaukana ole. Se on suljettu vaan uudella testamentilla , uudelle puolisolle.
Taitaa olla testamentissa enemmänkin virheitä kuin joku yksi sana. Puolisoiden omaisuus ei nimittäin muodosta mitään "yhteistä pesää". Kumpikin puoliso määrää omasta omaisuudestaan ja kuolinpesiä on kaksi, jos perittäviäkin on kaksi. Omistusoikeus on joko täyttä tai rajoitettua. Jos kyseessä on täysi omistusoikeus, toissijaismääräyksiä ei voi olla, sillä nehän rajoittaisivat.
Ja jos et edes muista koko testamentin tekstiä, niin ei kyllä kannata kysellä neuvojakaan. Harvemmin ollaan minkään yhden sanan varassa.
Kysymys kuuluukin ehkä että tarviiko perinnöstä luopua jos mitään perittävää ei tule?
siinäpä se probleema kun ei voi kieltäytyä perinnöstä jota ei ole.
Kyllä siitä pitää luopua, ja perukirjaan on tultava tästä selvä merkintä (yleensä liite).