Polven eturistisidevamma, -leikkaus ja -kuntoutus!

Morjes. Samasta aiheesta oli ainakin yksi hyvä topicci jo, mutta se oli jostain syystä suljettu, joten ajattelin avata uuden.

Polveni vääntyi jalkapalloharjoituksissa kesällä -14, tuloksena eturistisiteen katkeaminen ja nivelkierukan repeäminen. Siitä pari kuukautta niin oltiin jo leikkauspöydällä ja nyt leikkauksesta on viikkoa vaille 7 kuukautta.

Itse leikkaus meni hyvin, puudutusta suositeltiin ja sen otin, eikä mitään kipuja missään vaiheessa ollut. Lääkettä lyötiin putkien kautta sen verran, että nukuin suurimman osan leikkauksesta. Ekojen päivien aikana kivut olivat kyllä suuria, mutta siitä eteenpäin helpotti pikkuhiljaa. Leikkaustilannetta ei tosiaan kannata pelätä, kyllä ne osaa hommansa!

Ekat kuukaudet leikkauksesta olivat lähinnä totuttelua elämiseen uuden polven kanssa sekä polven liikuttelua, jonka jälkeen alkoi varsinainen kuntoutus. Nämä alkuhetket ovat tosiaan aika ratkaisevat siihen lopputulokseen, joten ei kannata luistaa annetuista harjoitteista. Ekoista kolmesta kuukaudesta en kuntoutuksen puolelta muista paljon mitään poislukien sitä, että osa liikkeistä tuntui kyllä turhilta... Fyssarin ohjeilla siis menin. Kuten sanottu, kaikki neuvotut liikkeet kannattaa kyllä tehdä!

Kolme kuukautta leikkauksesta kävi pieni kommervänkki: kaaduin ulkona kävellessäni ja polvi petti alta, kuului pieni rasahdus ja siinä vaiheessa ehdin jo säikähtää. Kipua ei kuitenkaan tullut heti tapaturman jälkeen. Viikko tästä polvi meni mahdottoman kipeäksi: polven leikanneeseen lääkäriin yhteys-> uusi magneetti-> onneksi polvi täysin kunnossa. Kipu hälvenikin kuukauden sisällä, ja joulukuun loppupuolella pystyin jo juoksemaan pieniä lenkkejä sekä kyykkäämään pienillä painoilla.

Omasta kuntoutuksesta erikoisen teki tammikussa alkanut armeija. Leikkauksen jälkeen ortopedi oli täysin sitä mieltä, että palvelukseen astuminen ei onnistuisi näin nopeasti leikkauksen jälkeen. Omien tarpeideni/halun takia kuitenkin sain ylipuhuttua hänet sekä fyssarin ja näin ollen tammikussa sain lyödä kurkkusalaatit niskaan, b-miehenä tosin. Tietämättömille b-miehet ovat siis ns. vapautettuja rankimmista palveluksista, esimerkiksi marsseista ja tietyistä liikuntakoulutuksista, omien vaivojen mukaan. Ensimmäiset pari viikkoa sujuivat hyvin, tein kaiken mitä käskettiin - halusin olla täysillä mukana. Polvi meni odotuksien mukaan rasituksesta kipeäksi, siitä ei kuitenkaan pitänyt olla lääkärin mukaan huolissaan. Kuntopyörällä polkeminenkin tuntui pahalta, puhumattakaan voimaharjoitteista. Kerkesin jo vähän ihmettelemäänkin, sillä parina aamuina pelkkä seisominen ja kävely otti koville.

Alokasajan jälkeen kuitenkin kaikennäköinen turha ryömiminen ja juokseminen kuitenkin loppui ja kipu katosi. Nyt 7kk leikkauksesta kuntopyöräily, kyykkäys sekä muut voimaharjoittelut onnistuvat hyvin. Juoksemaan en vielä kehtaa lähteä, ettei nyt tule lisää turhaa kipua. Tarkoituksena on vetää nyt noin kuukausi näillä ja tämän jälkeen katsoa sitä juoksemista. Toki juoksu saattaa tulla jo kuvioihin hieman aikaisemmin, olen melko kärsimätön persoona..

Jalkapalloa olisi tarkoitus jatkaa ainakin harrastelupuolella, tosissaan harjoittelusta en vielä osaa sanoa. Keskityn nyt vain voiman palauttamiseen ja yleiskunnon nostoon, jotta paluu kentille olisi mahdollisimman sujuva. Lääkärin kanssa sovittiin, että välttäisin kaikkea kontaktia sen vuoden verran leikkauksesta, eli vielä on hyvät 5kk aikaa reenata lihakset, polvi sekä mies kuntoon!

Hieman tuli pitkä teksti, mutta toivon mukaan jaksoitte lukea ja ennen kaikkea innostuitte kertomaan omista kokemuksista! Vertaistuki on äärimmäisen tärkeää, itse ainakin on tullut netissä luettua näitä jo jonkin aikaa. Tsemppiä kaikille kohtalontovereille sekä toki muillekin eri elämäntilanteissa oleville! Kyllä tää tästä.

Ps. tänään jäljellä 92 aamua