En tiedä, oletko epävakaa vai vaan muhun vittuuntunut, mutta kummassakin ongelmassa suora kertominen olis auttanut paremmin kuin se miten sen nyt teit selväksi. Persoonallisuutta - haavoittunuttakin - voi ymmärtää. Varsinkin toinen samanlainen. Mutta se vaatii suoraa kertomista toiselle. Kiusantekoa tai halveksuntaa ei voi hyväksyä tai ymmärtää ellei ymmärrä taustoja tooodella hyvin. Välitän Sinusta silti. Puhuisit, niin saisit asiasi perille ilman turhia kyyneliä.
mysteryman
vähänjoihmettelinkin
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitä jos kertoisit avaisit tätä mysteeriä suoraan tälle mysterymanille? Tänne se hukkuu ja omitaan muiden joukkoon. Suoraa kertomista toiselle todelleen... Edelleen paras konsti päästä näissä asioissa eteenpäin.
Tilanne on nyt se että tietää olevansa selityksen velkaa, pyytämättäkin. Kynnysmatoksi en ala. Hän tietää.
Moni mies on selityksen velkaa. Minä varmaan ensimmäisenä jonossa. Mutta ei me aina tiedetä, kaivataanko meidän selityksiä vai onko parempi olla vain hiljaa.
On pian mysteeristen trollien muokattavissa. Joten toimi nainen ja kirjoita edes etunimi!
Jos ei ole käsketty olemaan hiljaa, niin aina voi, ja olisi jopa hyvin kiitettävää selventää ja selittää. Jos toinen on aivan pihalla ja ulalla kaikesta, omista tunteistaan ja vielä toisen käsittämättömästä käytöksestä niin puhetta kehiin KIITOS.
Oma kokemus on että selitys tarvitaan aina jos meinataan jatkossa asioida. Paitsi jos sama virhe tapahtuu miljoonatta kertaa ja siksi selityksenkin toinen arvaa ulkomuistista. Silloin pelkkä anteeksipyyntö on parempi.
Aamulla viimeistään selviää
Aika tomerasti sanottu. Melkein voisi kuvitella, että erään suusta, vaikka en häntä oikein tunnekkaan. Ei tosissaan ole käsketty olla hiljaa... Pitäisikö sitten avaa suunsa?
Jaa että tomerasti. Pää on täynnä tomeraa, mutta ulos eivät ole päässeet räjähtämään suoraan vielä. Eikä taida päästäkkään. Ole hyvä ja avaa suusi.
Käsky käy! Meneekö se sitten tälläiseksi, jos hänen kanssaan tulisi jotain. Ei sitä, että mä valittaisin... Mielellään häntä tottelisin, jos aiheesta sanottaisiin. Hiton hiton hitto kun sais sen verran rohkeutta, että avais sen suunsa.
Ei meille ole mitään tulossa. Se on käynyt jo harvinaisen selväksi useasti. Kunhan kitisen välillä ja vellon omassa väninässä itsekseni. Mistäs sinuun sitä rohkeutta saataisiin? Tuskin täältä. Eiköhän se rohkeus löydy ihan itsestä jos sitä tosissaan haluaa. En minä tiedä.
Totta toi on... Niin kauan ku täällä pyörii, niin täällä kirjaimellisesti pyörii ja ei pääse eteenpäin. Se päivä, kun tänne ei enään kirjoita tarkoittaa, joko on saanut tarpeeksi rohkeutta tehdä asialle jotain tai sitten on luovuttanut kokonaan. Itsellä tämä tilanne on, niin epäselvä ja monimutkainen ja omassa päässä sitä miettiessä junnaa samaa rataa. Täällä kun kirjoittaa välillä, niin saa uusia näkökulmia asiaan. Mutta kun kukaan ihmisistä ei tarkalleen tiedä koko tarinaa, niin onko ne näkökulmat sitten oikeita. Tärkeintä tuntuu kuitenkin olevan se, että käyn tätä asiaa läpi. Jos en siitä kirjoita ja mieti, niin jumitan sen tunteen kanssa vain päässäni. Kun en tosielämässä tälläisistä kauheasti puhu. Tutut katsois mua kieroon, että mitä se nyt on vetänyt. Mutta asia pitäisi selvittää hänen kanssaan, sen verran minäkin tiedän. Ja vaikka tiedän, että hänellä oli tunteita muhun tai ainakin syvää kiinnostusta aikanaan, niin en voi olla varma siitä enään. Kysymällä se selviäisi, eli pitäisi avata se suu auki ja puhua hänelle. Jotain mitä en silloin aikanaan tehnyt. Mutta itsestä nämä kaikki on tosissaan kiinni, ei muista ihmisistä tällä forumilla. Vaikka toivoisin, että täältäkin löytyisi inspiraatiota ihmisten puheista ja tarinoista. Mutta tuntuu, ettei kellään ole täällä positiivista tarinaa, vaan kaikki on joko päättynyt huonosti tai vain kaipaavat jotain henkilöä. En minäkään tiedä, mutta haluasin tietää.
Niin, puhumalla ne asiat selviää. On tästä jälkiviisaasta avauksesta toki jotain hyötyäkin.
Kivasti kaapattu taas mun aloitus. Ei tietoa enää mistä puhutaan ja kenven kannalta. Aloittaja ei käske ketään muttei ota käskyjä vastaankaan. Pyytää, toivoo ja mietiskelee. Itse ei tän jälkeen uskalla ihan heti suuta avata. Kun sai vihaa vaikka ehkei sen sitä pitänyt edes olla? Tai sit pitikin. Vain toinen tietää. Kertokoon jos haluaa, olkoon hiljaa jos ei.