Kirkossamme on perustana raamattu ja joka tunnustaa Tunnustuskirjat sekä Martti Lutherin opetukset. Sakramentit kasteen ja Ehtoollisen ja uskovat sen antavan mitä' sanassa siitä luvataan. Mutta kuitenkin on havaittavissa että itse kirkkokansa vaeltaa sakeassa ja kovin usvaisessa hengellisessä ilmassa kohti pitkää iankaikkisuutta kohden sanoen "rauha, rauha ei mitään hätää. Missä on nyt ne opettajat ja heidän vastuu tästä kaikesta.
Kirkon opetus/oppi
HätähuutoSiionista
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aina on ollut niin ja aina tulee olemaan niin. Kirkossa ja seurakunnassa. Kaikkialla.
Voimme puhua totta, jos olemme saaneet siihen ohjausta Jumalalta. Jokainen vastaa itsestään Jeesuksen edessä, kun hän tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Minusta jokaisen tuleekin ensisijaisesti olla huolissaan omasta tilastaan. Kun kaikki ovat sitä, me tapaamme hengellisiä siskoja ja veljiä.
Jos me pohdimme eksyneitä ja "muita" joukkoja, olemme eksyksissä. Niin seurakunnassa, kirkossa kun kaikkialla.
Syntiä emme koskaan voi hyväksyä. Oikeastaan Jeesus ei tule hyväksymään syntiä, joten vaikka joku tekisi synnin hyväksymiseksi mitä tahansa temppuja tai puheita, se ei tule koskaan kelpaamaan Jumalalle.
Martti Lutherista sen verran. Mies puhdisti uskoa. Mies on voinut myös puhua ymmärtämättömästi. Me emme usko Martti Lutheriin mutta rakkaudesta totuuteen, tutkimme Lutherin työtä jota voimme lämmöllä ihailla.
Mies puhdisti myös maanpäällystää aikansa USkovista ja juutalaisista!
Miten paljon te lämmöllä tutkitte näitä asioita ja missä niistä puhutte?
Tä'ysin turhaa ruveta miekkailemaan Lutherin haudalla. Annetaan hänen levätä. Pidetään se mikä on hyvää hänen elämäntyössään ja jätetään muu pois. Yksi perustavaa laatua oleva periaate on se, että raamattua eli Jumalan sanaa voi jokainen lukea itse ja kasvaa siinä, ei kuitenkaan ole pakko. Voi ihan hyvin seurata ihmisiä ja joutua samaan harhaan jonkin toisen kanssa.