Kun täällä todella moni ajattelee niin, että "minä en ota häneen yhteyttä, vaan hänen täytyy tehdä se aloite". Miettikääpä nyt omalle kohdalle, että millä tavalla te sitten annatte sille toiselle mahdollisuuden tehdä se aloite? Esim. Jos haluatte, että kaivattunne tulee teille juttelemaan jossain, niin annatteko siihen mahdollisuuden? Oletteko tavoitettavissa? Jos aina olette vain ryhmässä, niin ei siihen viitsi välttämättä mennä sanomaan mitään tunteistaan. Työpaikan kahvihuoneessa, kuka siellä voi mitään sanoa, jos kaikki työkaverit ovat siellä. Jos aina vain menette ohi muina miehinä/naisina, niin miten siinä voi tulla luoksenne? Jos saa käsityksen, että olette aina kiireisiä/varattuja. Niin miten sitten ottaa sitä yhteyttä? Entä jos kaivattunne selvittää teidän numeron/osoitteen tai muita yksityisasioitasi, tuskin siitä pitäisitte.
Oletteko ajatelleet
ToistaPitääTullaVastaan1
24<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minä en ota ja hän ei ota ja niin on parempi. En ajattele kuten sinä.
Minä otin hän varattu, nyt minä suhteessa toisen kanssa. Asia käsitelty.
Minä olen ottanut monta kertaa yhteyttä. Jossain vaiheessa täytyy osata lopettaa..yksipuolista suhdetta en halua. Vaikeaa tämä!
Joo eikä sitä jaksa jos mitään vasta kaikua ei tule vaikka olet kertoillut tunteistasi. Parempi jättää rauhaan ja jos sitä toista alkaa kiinnostaa joskus niin se sitten saa ottaa yhteyttä sinuun. Pallo on nyt hänellä koska sinä olet useasti jo yhteyttä ottanut. Ei sitä liikaa kannata lähteä ahdistelemaan.
Tätä minä juuri tarkoitin. Kyllä, pallo on nyt hänellä. MUTTA oletko sinä "tavoitettavissa"? Annatko hänelle mahdollisuuden tulla ja ottaa yhteyttä?
Yhteydenotto on helppoa jos yhteystiedot on jo tiedossa. Samalla tavallahan se toinen joutui rohkaistuun ja ottaan yhteyttä vaikka mahdollisuutta siihen ei ollut annettu eikä vastapuolen vastauskaan antanut lisää mahdollisuuksia.
Tämä on täysin totta. Itse juuri tässä tilanteessa ja samoja pohdin, että miksi se mulla pitäisi olla helmpompaa. Ja onhan se helpompaa nyttenkin, koska tiedän hänellä ainakin olleen kiinnostusta, koska on sen jo mulle tiedottanut. Hän ei varmaankaan tiedä mun kiinnostuksesta mitään. Eli en kuitenkaan joutuisi aloittamaan tyhjän päältä, niin kuin hän aikanaan teki.
Mutta ymmärrän toisenkin kannan, koska meitä on ihmisiä on sitten naisia tai miehiä, niin ketä ovat vain arempia ja ajettelevat liikaa muiden mielipiteitä. Tästä johtuen aina haemme lupaa tehdä asioita. Niin kuin tässäkin haetaan lupaa ottaa yhteyttä. Eli sitä "ongelmaa" mikä itsellä nyt tässä tilanteessa on, niin yritetään saada toisen ratkaistavaksi. Jos tulee merkki, niin ottaa yhteyttä, jos ei niin joko jatketaan näin tai luovutetaan. Tämän olen pohtinut näin, jos haluaa aloittaa samalta jalustalta on molempien oltava valmis vähän uhraamaan itseään. Tässäkin toinen on jo uhrannut ja toinen on vain ottanut, eli olisi aika kääntää roolit tai ainakin olla valmis uhrautumaan, kun tilanne tulee.
Helppo näitä on selittää ja miettiä, kun en saa itsekään aikaiseksi ottaa häneen yhteyttä. Yhteystiedot on ja niin edelleen, mutta mussa ei tunnu olevan yhtä paljon miestä, kuin hänessä oli naista naisessa. Aika noloa ja säälittävää...
Jos nainen uskaltanut ottaa yhteyttä mutta sinä torjunut niin ei varmaan annakaan mitään merkkiä että saa ottaa yhteyttä koska on jo niin häpeissään ja nolona omasta yhteydenotostaan josta tuli torjunta. Turhaa odottaa merkkejä
No aina pystyy onneksi keräämään itsensä. Minua ei nyt varsinaisesti ole torjuttu kai lopullisesti - vielä...siksi säästelen yhteydenottoa siihen, kun ei luontaisesti tarvi olla tekemisissä, että jos se onkin ei, niin sitten voi nolostella itsekseen...paitsi jos toinen tekisikin aloitteen, sanoisin tietty juu.
En varsinaisesti suoraan torjunut häntä... Tein vielä pahemmin eli en sanonut mitään, vaikka olin kiinnostunut. Periaatteessa torjuin hänet kaikkein pahimmalla tavalla, vaikka en halunnut torjua häntä. Häpeän ja olen nolona. En kehtaa asiasta kenellekkään puhua tosielämässä. Vähiten tälle naiselle.
Yrittänyt kirjoittaa kirjettä mihin nämä asiat voisin kirjoittaa. Anteeksipyynnön ja tuntemukset. Selittää miksi tein mitä tein. Ja samalla vuorostani kysyä häntä, mutta jättää hänelle kuitenkin avaimet tähän asiaan. Hän ei ole mitenkään velvollinen tähän, mutta jos tuntee vielä kiinnostusta, niin sovitaan YHDESSÄ jotain. Mutta sinne pääsy vaatii hänen hyväksyntänsä, eli vaikka olisin häneen yhteydessä pallo on aina hänen nurkassa. Hän varmaan tuntee tai ainakin tunsi aikanaan samalla tavalla.
No tässähän on sitten taas se kehä menossa, että odotat jotain merkkiä tältä naiselta ja ehkä hän ei osaa merkkiä antaa? Tai ei tajua että pitäisi antaa joku merkki. Itse vähän samassa tilanteessa taas ymmärrän vastapuolen reaktiot ja miksi vastaus oli mitä se oli. Ja oma itsetuntoni on sen verran vahva, että kestää sellaiset asiat. Mutta toisaalta kaipaisin jotain selvyyttä tilanteeseen, eniten rasittaa se, kun ei tiedä eikä oikein kehtaa kysyäkään, että missä mennään vai mennäänkö missään. Että jos se toinen osapuoli ei olekaan kiinnostunut, niin ei sitten tartteis turhaa roikkua, kun olen kokenut aina olleeni se, kiinnostuneempi osapuoli. Enkä ole kyllä osannut miettiä sitä tuolta kannalta että jotain merkkiä pitäisi antaa. Mikähän se olisi sitten hyvä merkki?
Melkoinen rassukka olet, jos toisen yhteydenoton jonka olet torjunut,jälkeen vielä odotat hänen varmistusta asiaan eli hänen tunteisiin. Parempi taitaa hänellä olla ilman sinua.
Omassa tapauksessa tällä hetkellä riittäisi, kun kuulisin vähänkin vihjauksia hänen mielenkiinnosta tai edes näkisin hänet jossain. Silloin tekisin "aloitteen". Hänkin saa tietenkin kysyä, jos haluaa. Saa huutaa mulle ja haukkua. Ihan mitä vaan. Kunhan se sitten kasvotusten, kirjeen, puhelimen kautta kahden kesken. Mutta näin " vastapuolena" riittäisikö sinulle vain pieni vihje, että häntä kiinnostaakin? Jonka jälkeen ottaisit häneen yhteyttä.
Kehää tosissaan kierretään... Itsekin haluaisin hänen kanssa asian selvyyden ja ehkä jotain muutakin. Se epävarmuus mitä on tai mitä oli vaivaa ja estää liikkumasta eteenpäin. Mutta toi sai mut ajattelemaan, vaikka kuulostaa itsekeskeiseltä, niin onko hänellä vähän samanlainen tilanne. Luulen hänellä olleen joku kumppani tässä välissä. Mutta nyt pitkään luulisin hänen olleen sinkkuna. Ja sinä aikana tullut jotain kyselyjä mun perääni. Ehkä vain elän harhaluuloissani...
Jos nyt ajattelen omaa tilannettani, niin, joo kyllä, jos saisin vinkin että toinen on kiinnostunut ja voisi tai saisi olla yhteydessä, niin siitä kyllä itse rohkaistuisin jatkamaan asiaa. Tosin olen joskus näissä asioissa niin palikka, että aika suoraan pitäisi sanoa tai kirjoittaa jotain. Koska "pikku vihjaus" saattaisi mennä ohi korvien enkä tiedä osaanko lukea rivien välistä.
Sama vika... No ehkä joku päivä joku kolauttaa jotain päähän, että menee joku vinkki perille johonkin suuntaan. Kyllä osaa ihminen olla vaikea otus. Puhun siis itsestäni...
Jos olen rakastunut, kerron hänelle olevani ihastunut. Jos olen ihastunut en sano mitään.
Aina voi laittaa vaikka FB:ssä viestiä ellei muuten, kaikki muu on turhaa lässytystä. Jossain työpaikalla nyt muutenkin voi olla hivenen hankalaa tehdä lähestymistä, oli yksin tai ei kun sivummalla työkaveriporukka kyttää ja naljailee niinku koulussa oltais vieläkin. Vai voiko joku muka oikeesti mennä vaan ja sanoa toiselle päin naamaa että tykkää hänestä, töissä, ilman alkoholia? Epäilen suuresti.
Voi, sanoin
Älkää tuomitko itseänne kovin..tehty on tehty ja tekemättä on tekemättä.
Minä odotan mieheltä suoraa yhteydenottoa, mutta olen valmis tulemaan myös puolitiehen vastaan. Minusta tuntuu, että meillä on molemmilla joku kapula kurkussa. Eikä toisaalta edes tunnu olevan, vaan on. Ihan aiheesta.
just tuon takia en ota yhteyttä.
Ajattelen juuri näin siihen on kyllä hyvä syykin.
Mä olen tehnyt pieniä lähestymiskokeiluja, jotka on kaikki torjuttu. Parastahan olisi kysyä suoraan, mutta en halua satuttaa itseäni. Itsetuntoni ei kestäisi torjuntaa, siksi nämä tiedustelut. Eli en aio tehdä suoraa aloitetta, koska tiedustelutkin jo torpattiin.
-K-