Alan olemaan epätoivonen, en oo löytäny sopivaa terapeuttia itelleni, nykyinen ei edes kuuntele mua, puhuu vaan ite enkä saa sanottua mitään. Lisäksi ongelmana on se että pääsen sen luo liian harvoin, jos hyvin käy niin menee kaksi ja puoli viikkoa, nyt on toinen neljän viikon tauko enkä sitte ehtiny edes ennen sitä puhumaan kunnolla mitään. Aikaisemmin kävin hyvällä psykologilla, en vaan voinu puhuu sille kunnolla perheongelmien takia, en saanu kertoo mitään mun ongelmista ja elämästä. Nyt haluisin vihdoin vaan puhuu jollekin joka kuuntelisi.. En vaan tiedä onko mun kohdalla mahdotonta päästä psykoterapiaan, ei mulla oo varaa ilman kelan korvausta enkä varmaan saa sellasta.. Kun ne vissiin korvaa vaan jos on toiveita kuntoutua työkykyiseksi? Psykiatri ei oo antanu mitään toivoa että voisin joskus käydä töissä, en oikeen usko itekään että se onnistuisi. Kaatuuko mun mahdollisuudet psykoterapiaan sitte siihen? Mä en vaan tiedä mistä mä sitte löydän jonkun jolle voisi puhuu, jonkun joka oikeesti myös kuuntelis eikä vaan ite koko ajan olis äänessä.. Ongelmana on sekin että en haluaisin puhuu kenellekää naiselle, jotenki on vaan helpompaa puhuu miehille vaikka sekin on vaikeeta. Ei vaan tunnu paljon löytyvän miehiä jotka toimisi terapeutteina. En jaksaisi aina ittekseni murehtia kaikkea, tuntuu että pää hajoaa lopullisesti..
Mahdotonta päästä psykoterapiaan?
dark_thing
358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jumala auttakoon sinua ja siunatkoon sinua. Hän uhrasi oman Poikansa sinun vuoksesi. Olet perivä Taivaan jos uskot Kristukseen (usko syntyy kuulemisesta).
Oletko alle 26-vuotias?
Nuorille Kela korvaa aika paljon yksityisestä psykoterapiasta eli vaikka erityistaon psykoterapeutin vastaanotosta 52.14 euroa (loppu jää itselle maksetavaksi). Kelan korvaussumma riippuu asiakkaan iästä ja terapeutin koulutustasosta. Tämä erityistasonkoulutus on kuitenkin yleisin.
Työkykyn hakeminen/tukeminen on juuri se juuttu,jota kela tulee.
Juu oon 23v. Kelan korvauksen avulla mulla ehkä olisikin varaa mennä psykoterapiaan, ei toivoakaan että voisin mennä ilman sitä.. Oon ollut kuntoutustuella jo muutaman vuoden enkä oo ikinä käyny töissä, laitoksissa kitunut vuosia. Ilmeisesti mulla ei siis oo mahdollisuutta tohon korvaukseen, ei kukaa usko että musta voisi tulla työkykyistä, tuntuu mahdottomalta. Kai mä sitte kidun ja odotan että jos nykyisen terapeutin kans puhumisesta tulis jotain, en vaan oikeen usko. Sitte en tiedä kenelle voisin puhuu, hankalaa edes kysyä mistään, mulla on uusi psykiatri jota en oo vielä nähnytkään enkä tiedä uskallanko mennä sen luo puhumaan tästä ongelmasta. Tuntuu vaan siltä ettei ketään edes kiinnosta, kenelläkään ei oo aikaa tällaselle hyödyttömälle ja turhalle ihmiselle..Tää vaan stressaa vielä lisää kun en pääse käymään terapeutilla tarpeeksi usein, en ikinä ehdi puhumaan tarpeeksi, varsinkaan kun se ei kuuntelekaan kunnolla. Edellinen psykologi oli paljon parempi, on vaan ikävä sitäkin. Olo paheni taas enemmän kun näin sen viimeksi kun menin uudelle terapeutille, sitte näin sen vielä seuraavana päivänä. Tuntui tyhmältä mennä vaan ohi sanomatta mitään, niin se vaan menee.. Ja joka päivä kadun sitä etten edes hyvästellyt sitä, halusin vaan sanoa että oon kiitollinen siitä että se yritti auttaa, eihän siitäkään sitte tullut mitään. Lähdin vaan pois sanomatta mitään. Jos saisin vielä kerran puhuu sille, voisin ehkä jättää kaiken taakseni, mut kun en voi, se on ohi. Saas nähä mitä tästäkin tulee, taidan olla umpikujassa..