Se on muutos, joka tapahtuu, jonka vedät minusta esiin pyytämättä tai tahtomatta. Tämä ei ole rakkaus, jota itketään aamuöisin tyynyt märiksi, tunne, jossa leimahdetaan ja hiivutaan. Se on olotila, joka tuntuu luonnolliselta - ikään kuin joskus jossain toisessa ajassa olisimme olleet yhtä, puolisoita, ja tämä nykyhetki on kaipuu siihen takaisin, paluu alkuun.
Kevät, kevät
Kaipuun_naula
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja se vituttaa niin hirveästi ettei ikinä ole näin karmeesti vituttanna!!!
Tuossa on kyllä hyvin kiteytettynä se mitä kaunokirjallinen minäni ei ilmaissut...
Mikä auttaisi?
sinä se osaat kirjoittaa ajatukseni hyvin kirjalliseen muotoon :) Samoin tunnen :)
Kiitos. Mutta olen aiempien kokemusten myötä myös hiukan varautunut. En halua enää särkeä itseäni. En ole koskaan tuntenut tälläistä kaipuuta ketään kohtaan, mutta on pysyttävä myös maanpinnalla. Odotettava suoraa puhetta.
Annatko jotain tuntomerkkejä?
Ei nyt asioita täällä hoideta.
Minä tunnen samoin erästä miestä kohtaan.
Luin ensin, että kaipuun nauta :D
Vahva tunneside aikojen takaa voi olla peruja muutoinkin kuin puolisoiden tai rakastavaisten väliltä - voi sitä olla ollut vanhempi ja lapsikin, tai sisarukset.
Mielenkiintoinen kuvaus - avasi uuden näkökulman mieleeni. Kiitän. Muutoksia tuottavat itselleni merkittävät ihmiset ja ympäristö ongelmineen ja kaikki mitä kohtaan. . . ja on onnekasta, jos lämmin tunne jää elämään sisälleni - kai jaettavaksi ympäristööni.
Näin minäkin sen koen. Yhteinen tulevaisuus tai edes nykyisyys tuntuu tällä hetkellä hyvin utopistiselta - hän varattu, minä en, mutta en tunne sellaista surua kuin ennen. Se on ohimenevä läikähdys ajatella, että jää itse sitä vaille, mutta se mysteeri tämän kaiken taustalla... Koko tarinan kaari. Se on vain jännittävä ja kaunis.
Juuri näin, kuvaat omaakin olotilaani.
kirjotat ajatuksia. Oletko näkemässä kaipaamasi? Itse samankaltaisia tuntemuksia kokevana. Koko tarina alusta tähän...jotain käsittämätöntä, pitkäkestoista tunteiden myrskyä sisällä..kuitenkaan pitkään aikaan näkemättä häntä. Silti tunne, että hän on jossain ja ajattelee samalla tavalla. Näkymätön side, joka pitää meidät yhdessä. Joka jonain päivänä..toivon..tulee vielä näkyväksi...silloin mikään ei estä meidän Rakkautta, jos annamme sille vielä mahdollisuuden. Oletko aloittaja muuten mies vai nainen?