********************************************
[Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila) s. 249-253]:
Ka'b ibn al-Ashrafista taas kerrotaan seuraavaa tarinaa. Kun Badrin taistelu oli käyty, Jumalan lähettiläs lähetti Zaid ibn Harithan ja Abdallah ibn Rawahan viemään ilosanomaa Medinaan siitä, kuinka Jumala oli antanut muslimeille voiton ja surmannut monijumalaisia.
Kun tieto tästä ylsi Ka'b ibn al-Ashrafille, jonka äiti kuului Nadir-heimoon, hän kysyi: "Onko tuo totta? Luuletteko te todella, että Muhammad on surmannut kaikki näiden kahden luettelemat miehet?" – Hän tarkoitti Zaidia ja Abdallahia. – "Nämähän ovat arabien ylhäisimpiä miehiä ja ihmisten kuninkaita! Kautta Jumalan, jos Muhammad tosiaan on surmannut nämä miehet, on parempi uinua maan povessa kuin kulkea sen päällä!"
Kun tuo Jumalan vihollinen varmistui tiedosta, hän lähti Mekkaan ja ryhtyi kiihottamaan runoillaan ihmisiä Jumalan lähettilästä vastaan. Hän itki kaivoon heitettyjä, Badrissa kaatuneita quraihilaisia ja sepitti heistä useita runoja.
Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin? "Muhammad ibn Maslama vastasi: "Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet." "Tee niin, jos vain pystyt", sanoi Jumalan lähettiläs.
Muhammad ibn Maslama lähti pois. Kolmeen päivään hän ei syönyt eikä juonut muuta kuin henkensä pitimiksi. Kun tästä kerrottiin Jumalan lähettiläälle, hän kysyi Muhammad ibn Maslamalta: "Miksi olet jättänyt syömisen ja juomisen?" Muhammad ibn Maslama vastasi: "Jumalan lähettiläs, minä lupasin sinulle sellaista, josta en tiedä, pystynkö siihen!" Jumalan lähettiläs vastasi: "Ainakin sinun on yritettävä!" Muhammad ibn Maslama sanoi vielä: "Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!" " Sanokaa mitä tahdotte", vastasi Jumalan lähettiläs, " te saatte siihen luvan!"
Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka'bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat: Abu Na'ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr.
He lähettivät Jumalan vihollisen, Ka'b ibn al-Ashrafin, luo Silkan ibn Salaman. Tämä meni Ka'bin luo, jutteli tovin ja lausui runoja hänen kanssaan – hän näet oli itsekin runoilija. Sitten hän sanoi: "Voi sinua Ibn al-Ashraf! Tulin luoksesi puhuakseni eräästä asiasta, mutta lupaa minulle olla kertomatta sitä eteenpäin!"
Ka'b lupasi, ja Silkan jatkoi: "Tuon miehen saapuminen on ollut meille yhtä kärsimystä! Nyt kaikki arabit ovat vihollisiamme ja käyvät meidän kimppuumme yksissä tuumin. Hänen takiaan meidän tiemme ovat tukossa ja meidän toimeentulomme uhattuna! Me ja perheemme olemme vaarassa joutua ahtaalle!"
Ka'b ibn al-Ashraf vastasi: "Minähän sanoin sinulle, Ibn Salama, että asia kehittyisi tähän!" Silkan sanoi: "Minä toivon, että antaisit meille ruokaa velaksi; me kyllä annamme sinulle pantin! Tekisit meille palveluksen!" Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?" Silkan vastasi: "Tahdotko sinä saattaa meidät häpeään? Minulla on samanmielisiä tovereita; olisin halunnut tuoda heidät luoksesi, jotta myisit meille kaikille ruokaa ja tekisit meille palveluksen. Me voimme antaa sinulle aseita riittämiin pantiksi." Silkan näet halusi, ettei Ka'b ihmettelisi heidän aseitaan, kun he tulisivat hänen luokseen. "Se riittää", vastasi Ka'b.
Silkan palasi tovereidensa luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän käski heidän ottaa aseensa mukaan. Sitten he lähtivät yhdessä Jumalan lähettilään luo. Ibn Hisham lisää: Kerrotaan, että Ka'b kysyi ensiksi: "Annattekote minulle pantiksi naisenne?" ja Silkan vastasi: "Kuinka me voisimme antaa sinulle pantiksi naisemme, olethan sinä koko Yathribin lemmekkäin ja parfymoiduin mies!" Silloin Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?"
Jumalan lähettiläs kulki heidän mukanaan Baqi' al-Gharqadiin asti. Sieltä hän lähetti heidät eteenpäin sanoen: "Menkää Jumalan nimessä! Jumala, auta heitä!" Sitten hän palasi talolleen.
Oli kuudanyö. Silkan ja toiset jatkoivat matkaa Ka'bin talolle. Silkan huusi nimeltä Ka'bia, joka oli vastikään mennyt naimisiin, mutta hänen vaimonsa tarttui huovan reunaan ja sanoi: "Sinulla on paljon vihollisia! Ei mies, jolla on vihollisia, lähde tähän aikaan ulos." Ka'b vastasi hänelle: "Se on vain Abu Na'ila. Ei hän olisi herättänyt minua, jos olisi tiennyt minun jo nukkuvan!" Hänen vaimonsa sanoi: "Kautta Jumalan, minä aavistan hänen äänessään pahaa!" Ka'b kuitenkin vastasi: "Urhea mies vastaa, vaikka häntä kutsuttaisiin pistettäväksi!"
Ka'b meni ulos ja puheli tovin heidän kanssaan, mutta sitten Silkan ja toiset ehdottivat: "Kuulehan, Ibn al-Ashraf, emmekö kävelisi Ajuzin solatielle ja puhelisi siellä lopun yötä?" "Jos tahdotte", vastasi Ka'b. Niin he lähtivät kävelemään.
Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, Abu Na'ila liu'utti kättään Ka'bin palmikolla ja haistoi sitten kättään ja sanoi: "Enpä ole konsanaan haistanut näin hyvää parfyymia!" Kun he olivat kävelleet taas hiukan eteenpäin, Abu Na'ila teki jälleen samoin, niin että Ka'b tottui tähän.
Sitten he kävelivät jälleen eteenpäin, kunnes Abu Na'ila teki taas samoin. Tällä kertaa hän tarttui palmikoista tukevasti kiinni ja huusi: "Tappakaa Jumalan vihollinen!" Toiset löivät Ka'bia, mutta heidän miekkansa eivät läpäisseet hänen panssariaan.
…
Muhammad ibn Maslama on itse kertonut:
Kun näin, etteivät miekkamme läpäisseet hänen panssariaan, muistin ohuen pistomiekan miekkani kahvassa. Minä tartuin siihen. Tuo Jumalan vihollinen oli jo huutanut kaikki talot hereille: jokaisesta ikkunasta näkyi valoa.
Minä painoin pistomiekan häne alavatsaansa kiinni ja survaisin se voimalla alaspäin ja Jumalan vihollinen kaatui. Al-Harith ibn Aus oli saanut osuman omista miekoistamme, joko päähän tai jalkaan. Me lähdimme liikkeelle ja kuljimme Umayya ibn Zaid –heimon alueen halki ohittaen Quraizan ja Bu'athin, kunnes pääsimme Uraidin laavakentälle.
Haavoittunut toverimme al-Harith jäi meistä jälkeen. Hän oli menettänyt paljon verta ja meidän täytyi pysähtyä odottamaan häntä hetkeksi. Hän kulki meidän jälkiemme mukaan ja sai meidät pian kiinni. Lopun matkaa me kannoimme häntä ja saavuimme näin Jumalan lähettilään luo aamuyöstä.
Jumalan lähettiläs oli rukoilemassa, kun me saavuimme. Me tervehdimme häntä, ja hän tuli ulos luoksemme. Kerroimme, että olimme surmanneet Jumalan vihollisen, ja hän sylki al-Harithin haavaan parantaakseen sen. Sitten menimme kukin kotiimme.
Aamulla juutalaiset olivat peloissaan, koska olimme saaneet Jumalan vihollisen: jokainen juutalainen kaupungissa pelkäsi henkensä edestä.
********************************************
1) taha.islam, miksi tämä on teloitus eikä murha?
2) Teloittaako sivistysvaltio juutalaisia runoilijoita, jotka pilkkavat Muhammadia?
3) Voiko teloitus tapahtua yöllä siten, ettei teloitettavan välttämättä tarvitse tietää tulevansa teloitetuksi?
[Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila) s. 249-253]:
Ka'b ibn al-Ashrafista taas kerrotaan seuraavaa tarinaa. Kun Badrin taistelu oli käyty, Jumalan lähettiläs lähetti Zaid ibn Harithan ja Abdallah ibn Rawahan viemään ilosanomaa Medinaan siitä, kuinka Jumala oli antanut muslimeille voiton ja surmannut monijumalaisia.
Kun tieto tästä ylsi Ka'b ibn al-Ashrafille, jonka äiti kuului Nadir-heimoon, hän kysyi: "Onko tuo totta? Luuletteko te todella, että Muhammad on surmannut kaikki näiden kahden luettelemat miehet?" – Hän tarkoitti Zaidia ja Abdallahia. – "Nämähän ovat arabien ylhäisimpiä miehiä ja ihmisten kuninkaita! Kautta Jumalan, jos Muhammad tosiaan on surmannut nämä miehet, on parempi uinua maan povessa kuin kulkea sen päällä!"
Kun tuo Jumalan vihollinen varmistui tiedosta, hän lähti Mekkaan ja ryhtyi kiihottamaan runoillaan ihmisiä Jumalan lähettilästä vastaan. Hän itki kaivoon heitettyjä, Badrissa kaatuneita quraihilaisia ja sepitti heistä useita runoja.
Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin? "Muhammad ibn Maslama vastasi: "Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet." "Tee niin, jos vain pystyt", sanoi Jumalan lähettiläs.
Muhammad ibn Maslama lähti pois. Kolmeen päivään hän ei syönyt eikä juonut muuta kuin henkensä pitimiksi. Kun tästä kerrottiin Jumalan lähettiläälle, hän kysyi Muhammad ibn Maslamalta: "Miksi olet jättänyt syömisen ja juomisen?" Muhammad ibn Maslama vastasi: "Jumalan lähettiläs, minä lupasin sinulle sellaista, josta en tiedä, pystynkö siihen!" Jumalan lähettiläs vastasi: "Ainakin sinun on yritettävä!" Muhammad ibn Maslama sanoi vielä: "Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!" " Sanokaa mitä tahdotte", vastasi Jumalan lähettiläs, " te saatte siihen luvan!"
Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka'bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat: Abu Na'ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr.
He lähettivät Jumalan vihollisen, Ka'b ibn al-Ashrafin, luo Silkan ibn Salaman. Tämä meni Ka'bin luo, jutteli tovin ja lausui runoja hänen kanssaan – hän näet oli itsekin runoilija. Sitten hän sanoi: "Voi sinua Ibn al-Ashraf! Tulin luoksesi puhuakseni eräästä asiasta, mutta lupaa minulle olla kertomatta sitä eteenpäin!"
Ka'b lupasi, ja Silkan jatkoi: "Tuon miehen saapuminen on ollut meille yhtä kärsimystä! Nyt kaikki arabit ovat vihollisiamme ja käyvät meidän kimppuumme yksissä tuumin. Hänen takiaan meidän tiemme ovat tukossa ja meidän toimeentulomme uhattuna! Me ja perheemme olemme vaarassa joutua ahtaalle!"
Ka'b ibn al-Ashraf vastasi: "Minähän sanoin sinulle, Ibn Salama, että asia kehittyisi tähän!" Silkan sanoi: "Minä toivon, että antaisit meille ruokaa velaksi; me kyllä annamme sinulle pantin! Tekisit meille palveluksen!" Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?" Silkan vastasi: "Tahdotko sinä saattaa meidät häpeään? Minulla on samanmielisiä tovereita; olisin halunnut tuoda heidät luoksesi, jotta myisit meille kaikille ruokaa ja tekisit meille palveluksen. Me voimme antaa sinulle aseita riittämiin pantiksi." Silkan näet halusi, ettei Ka'b ihmettelisi heidän aseitaan, kun he tulisivat hänen luokseen. "Se riittää", vastasi Ka'b.
Silkan palasi tovereidensa luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän käski heidän ottaa aseensa mukaan. Sitten he lähtivät yhdessä Jumalan lähettilään luo. Ibn Hisham lisää: Kerrotaan, että Ka'b kysyi ensiksi: "Annattekote minulle pantiksi naisenne?" ja Silkan vastasi: "Kuinka me voisimme antaa sinulle pantiksi naisemme, olethan sinä koko Yathribin lemmekkäin ja parfymoiduin mies!" Silloin Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?"
Jumalan lähettiläs kulki heidän mukanaan Baqi' al-Gharqadiin asti. Sieltä hän lähetti heidät eteenpäin sanoen: "Menkää Jumalan nimessä! Jumala, auta heitä!" Sitten hän palasi talolleen.
Oli kuudanyö. Silkan ja toiset jatkoivat matkaa Ka'bin talolle. Silkan huusi nimeltä Ka'bia, joka oli vastikään mennyt naimisiin, mutta hänen vaimonsa tarttui huovan reunaan ja sanoi: "Sinulla on paljon vihollisia! Ei mies, jolla on vihollisia, lähde tähän aikaan ulos." Ka'b vastasi hänelle: "Se on vain Abu Na'ila. Ei hän olisi herättänyt minua, jos olisi tiennyt minun jo nukkuvan!" Hänen vaimonsa sanoi: "Kautta Jumalan, minä aavistan hänen äänessään pahaa!" Ka'b kuitenkin vastasi: "Urhea mies vastaa, vaikka häntä kutsuttaisiin pistettäväksi!"
Ka'b meni ulos ja puheli tovin heidän kanssaan, mutta sitten Silkan ja toiset ehdottivat: "Kuulehan, Ibn al-Ashraf, emmekö kävelisi Ajuzin solatielle ja puhelisi siellä lopun yötä?" "Jos tahdotte", vastasi Ka'b. Niin he lähtivät kävelemään.
Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, Abu Na'ila liu'utti kättään Ka'bin palmikolla ja haistoi sitten kättään ja sanoi: "Enpä ole konsanaan haistanut näin hyvää parfyymia!" Kun he olivat kävelleet taas hiukan eteenpäin, Abu Na'ila teki jälleen samoin, niin että Ka'b tottui tähän.
Sitten he kävelivät jälleen eteenpäin, kunnes Abu Na'ila teki taas samoin. Tällä kertaa hän tarttui palmikoista tukevasti kiinni ja huusi: "Tappakaa Jumalan vihollinen!" Toiset löivät Ka'bia, mutta heidän miekkansa eivät läpäisseet hänen panssariaan.
…
Muhammad ibn Maslama on itse kertonut:
Kun näin, etteivät miekkamme läpäisseet hänen panssariaan, muistin ohuen pistomiekan miekkani kahvassa. Minä tartuin siihen. Tuo Jumalan vihollinen oli jo huutanut kaikki talot hereille: jokaisesta ikkunasta näkyi valoa.
Minä painoin pistomiekan häne alavatsaansa kiinni ja survaisin se voimalla alaspäin ja Jumalan vihollinen kaatui. Al-Harith ibn Aus oli saanut osuman omista miekoistamme, joko päähän tai jalkaan. Me lähdimme liikkeelle ja kuljimme Umayya ibn Zaid –heimon alueen halki ohittaen Quraizan ja Bu'athin, kunnes pääsimme Uraidin laavakentälle.
Haavoittunut toverimme al-Harith jäi meistä jälkeen. Hän oli menettänyt paljon verta ja meidän täytyi pysähtyä odottamaan häntä hetkeksi. Hän kulki meidän jälkiemme mukaan ja sai meidät pian kiinni. Lopun matkaa me kannoimme häntä ja saavuimme näin Jumalan lähettilään luo aamuyöstä.
Jumalan lähettiläs oli rukoilemassa, kun me saavuimme. Me tervehdimme häntä, ja hän tuli ulos luoksemme. Kerroimme, että olimme surmanneet Jumalan vihollisen, ja hän sylki al-Harithin haavaan parantaakseen sen. Sitten menimme kukin kotiimme.
Aamulla juutalaiset olivat peloissaan, koska olimme saaneet Jumalan vihollisen: jokainen juutalainen kaupungissa pelkäsi henkensä edestä.
********************************************
1) taha.islam, miksi tämä on teloitus eikä murha?
2) Teloittaako sivistysvaltio juutalaisia runoilijoita, jotka pilkkavat Muhammadia?
3) Voiko teloitus tapahtua yöllä siten, ettei teloitettavan välttämättä tarvitse tietää tulevansa teloitetuksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
>1) taha.islam, miksi tämä on teloitus eikä murha?
Siksi, että se on rangaistus rikoksesta.
>2) Teloittaako sivistysvaltio juutalaisia runoilijoita, jotka pilkkavat Muhammadia?
Riippuu siitä, onko Muhammed(SAAS) elossa.
>3) Voiko teloitus tapahtua yöllä siten, ettei teloitettavan välttämättä tarvitse tietää tulevansa teloitetuksi?
Voi.
>2) Teloittaako sivistysvaltio juutalaisia runoilijoita, jotka pilkkavat Muhammadia?
Riippuu siitä, onko Muhammed(SAAS) elossa.
Miksi Muhammedia ei saanut pilkata?
>Miksi Muhammedia ei saanut pilkata?
Miksei ketään saa pilkata? Tunnetko tarvetta pilkkaan argumentaatiosi tukemiseksi?
Tuntee tarvetta argumentaatioon pilkkaamisensa tukemiseksi.
hengenriiston tarpeelliseksi argumentaatiota tuettaessa?
>1) taha.islam, miksi tämä on teloitus eikä murha?
>>Siksi, että se on rangaistus rikoksesta.
Tuon kertomuksen mukaan Muhammed kävi taisteluita toisin uskovia vastaan. Kysymyksessä oli siis kamppailu vallasta. Muhammed ei ollut mikään tunnustettu ja laillinen hallitsija.
Muhammed surmautti miehen, joka vastusti häntä.
Kysymyksessä on selvä murha.
Miksi profeetta ei saisi ottaa hengiltä kenet tahtoo (lukekaa VT:tä, jopa Jeesus sanoi voivansa pyytää legioonan enkeleitä Jumalalta)??? Miksi hän ei saisi määrätä tekemään niin (hänen määräyksensä Allahin tahdon mahdollistama, ja jopa Jeesuksen seuraajat joutuivat olemaan valmiita mihin tahansa itselleen epämieluisaan)???
Miksi ihmeessä olette tehneet profeetasta (ihmisestä, AINOASTAAN sanantuojasta) jonkinlaisen padon ja esteen itsenne ja Allahin väliin? Tuomitseeko teidät Muhammed vai Allah???
>>>1) taha.islam, miksi tämä on teloitus eikä murha?>2) Teloittaako sivistysvaltio juutalaisia runoilijoita, jotka pilkkavat Muhammadia?>3) Voiko teloitus tapahtua yöllä siten, ettei teloitettavan välttämättä tarvitse tietää tulevansa teloitetuksi?
Älä höyryä.
Ai, että mitä väliä sillä on, että onko henkirikos murha vai teloitus? Vähintään sillä on väliä tämän verran:
Murha on henkirikos josta seuraa rangaistus, koska kyseessä on oikeudeton hengen riistäminen toiselta ihmiseltä. Ja länsimaissa kellään ei ole oikeutta murhiin.
Teloitus on oikeuslaitoksen toimeenpanema oikeusmurha, jonka seurauksena rikollinen kuolee. Yhteiskunnalla on oikeus tuomita kuolemaan sellaisista rikoksista jotka ovat erityisen törkeitä - jos kuolemanrangaistus on laissa olemassa ja voimassa. Suomessa kuolemanrangaistus on poistettu rauhan aikana kokonaan ja sodan/kriisin ajan lainsäädännössä asiasta päättää erikseen eduskunta. Muistaakseni teloitus on kuitenkin poistettu pysyvästi myös kenttäoikeuden tuomioarsenaalista koskien muita kuin vihollisen sotilaita. Vangitun sotilaan saa ampua erittäin hyvällä syyllä, esimerkiksi sillä syyllä, että vangin ylläpito on mahdotonta joukko-osastossa jonka vastuulla ko. sotavanki on.
>Teloitus on oikeuslaitoksen toimeenpanema oikeusmurha, jonka seurauksena rikollinen kuolee.
Kannattaa pitää sitä kirjaa kädessä niin, että teksti kulkee vasemmalta oikealle. Vai onko fillarin selässä hankala lukea?