katsoin kevättä
pisarasta, jo pudonneeseen
korresta pulpahtaneisiin kukintoihin
kiinnitin huomioni häneen,
hiljaisena humisevaan ääneen
vereen soljuavaan,
virtoina kuohuavaan,
virvoittaen sydäntä pitkän talven jäljiltä,
jäljiltä,
joissa pakkanen teki tuhojaan
ikiroudan repiessä ihmispoloista
antautumaan syntien ja armon edessä
polvistumaan,
niin että pienuudessa halusi luovuttaa
myöntää tappionsa,
kadota
vaan tuli kevät,
hiljalleen löytyi toivo,
toi muuttolinnun
ja tuli hän,
rakkaani
pisarasta, jo pudonneeseen
korresta pulpahtaneisiin kukintoihin
kiinnitin huomioni häneen,
hiljaisena humisevaan ääneen
vereen soljuavaan,
virtoina kuohuavaan,
virvoittaen sydäntä pitkän talven jäljiltä,
jäljiltä,
joissa pakkanen teki tuhojaan
ikiroudan repiessä ihmispoloista
antautumaan syntien ja armon edessä
polvistumaan,
niin että pienuudessa halusi luovuttaa
myöntää tappionsa,
kadota
vaan tuli kevät,
hiljalleen löytyi toivo,
toi muuttolinnun
ja tuli hän,
rakkaani
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hiljaiseksi vetää.
Ihanaa - joku on ainakin sulanut :)
Lisään, sydän sulaa sanoihin ihaniin.
mik saa lempimään sanoilla
leikkimään pienillä ajatusten hippusilla
näin sen kerran katseessa
näin sen aamuruskossa
kuulin sen pettyneiden itkuista
katsoen haavoitettuja kasvoja,
ilkeästi katsovasta peilistä,
ei koskaan valehtelisi
kasvoista en voinut sanoa samaa,
sama totinen katse,
huolesta kurtistuneet kulmat
ei hymyä
mut mikä sai lempimään sanoilla,
kyllä,
jopa ne huonot muistot, muistojahan nekin
kooten ihmisruumiin,
eläväksi ihmiseksi
ajattelevaksi,
tuntevaksi
hukuttaen minut tähän maailmaan
niin että pienikin hetki hengittämättä
upottaisi minut ikuiseen uneen, kadotukseen
vangiten hiljaisuuteen ja rauhaan
olisi siis jotakin, mitä odottaa
mutta sitä ennen,
lemmithän sanoilla,
eläthän
ja hengitä
kauniita runoja :)