Vammaisen lapsen saa abortoida huomattavasti myöhemmillä viikoilla kuin vammattoman lapsen. Mistä ihmeestä tässä on kyse?
Mitä mieltä ihmiset olette tästä? Down-seulontoja ja -abortteja tehdään hurjia määriä. Minkä takia?
Suomalaiset sotahullut viettävät ihanaa itsenäisyyspäivää, muistelevat kauhulla ja surulla Hitlerin Saksan aikaista juutalaisten surmaamista mutta suorittavat samalla itse TÄYSIN SIIHEN VERRATTAVISSA OLEVAA JOUKKOSURMAA JOSSA VAIN TÄYDELLISILLÄ IHMISILLÄ ON OIKEUS SYNTYÄ! Käynnissä on pahanlaatuinen rodunpuhdistus, johon toivoisi jonkun vahvoilla mielipiteillä puuttuvan.
Onko jollain mielipidettä asiasta?
Mitä mieltä ihmiset olette tästä? Down-seulontoja ja -abortteja tehdään hurjia määriä. Minkä takia?
Suomalaiset sotahullut viettävät ihanaa itsenäisyyspäivää, muistelevat kauhulla ja surulla Hitlerin Saksan aikaista juutalaisten surmaamista mutta suorittavat samalla itse TÄYSIN SIIHEN VERRATTAVISSA OLEVAA JOUKKOSURMAA JOSSA VAIN TÄYDELLISILLÄ IHMISILLÄ ON OIKEUS SYNTYÄ! Käynnissä on pahanlaatuinen rodunpuhdistus, johon toivoisi jonkun vahvoilla mielipiteillä puuttuvan.
Onko jollain mielipidettä asiasta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
En tiedä voisinko synnyttää vammaista esim. down- lasta. En usko että kestäisin henkisesti ja todennäköisesti masentuisin itse ja en usko että se olisi lapselle hyväksi.
En myöskään haluaisi lapsen kärsivän omasta erilaisuudestaan.
Vammaiset kuvitellaan usein onnellisiksi ja että he vain elävät omassa onnellisessa pienessä maailmassaan.. Näin ei kuitenkaan aina ole.
Ristiriita. En koskaan ikinä abortoisi tervettä lasta mutta jos sattuu niin, että lapseni olisi vammainen ja se saataisiin tietää aikaisemmassa mahdollisessa vaiheessa raskauden aikana, olisiko minulla oikeus pitää oma elämäni eikä uhrata sitä vammaiseen lapseen.
Vammaisten lasten vanhemmilla kun ei ole oikeastaan aikaa itselleen. 23 vuotiaat syndroomalapset käyttäytyvät kuin 5 vuotiaat ja vievät oikeasti kaiken ajan.
Itse en ole mikään vapaan abortin puolestapuhuja. Mutta ymmärrän hyvin heitä jotka abortoivat vammaisen lapsen. Kuten edellinenkin kirjoittaja kirjoitti, vammainen lapsi oikeasti vie aikaa, eikä vammaisen lapsen onnellisuudesta ole takeita. On myös muita vammoja kuin Downin syndrooma. Eikä raskausaikana tehdyt seulonnat kerro mikä tulevan lapsen vammaisuusaste tulisi olemaan. Toisinaan pystysään kuitenkin sanomaan että lapsi ei tule elämään synnytyksen jälkeen. Pitäisikö äidin siitä huolimatta jatkaa raskaus loppuun, ja synnyttää lapsi joka sitten heti kuolee?
Vammaisen lapsen saa abortoida myöhäoisemmillä viikoilla koska vamman toteaminen, tutkimukset siis, vaativat aikaa. Kokeita ei sada tehtyä ennen 12. raskausviikon loppua, ihanne aika esim. niskapoimu- ultralle (joka voi kertoa mand. Downin syndroomasta) on rv 13, punktio tehdään tätäkin myöhemmin. Lapsivesipunktion tulosten valmistumiseen menee n. 2 viikkoa. Ja silloin ollaankin jo lähes raskauden puolessa välissä.
Terhi kertoi sen mitä monet eivät uskalla ; totuuden koko asiasta, kaunistelematta!
Sanon vaan tuohon vammaisen kirjoittamaan viestiin, että olen itsekin vammainen. Aika hyvin meillä kuitenkin näyttää menevän kun tässä osataan järkeviä kirjoittaa tietokoneelle.
On selvää, että vammainen lapsi ottaa vanhemmiltaan aikaa. Siihen en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata, se ei mielestäni ole syy abortille.
Se, että sikiöseulontoja tehdään vasta 12 viikon jälkeen ei ole minun päätettävissäni. Enkä voi vaan ymmärtää miksi kukaan sellaiseen edes menee. Aivan, vain täydellinen lapsi halutaan synnyttää. Ja kyllä, raskaus tulisi jatkaa loppuun EIKÄ TAPPAA PUOLESSA VÄLISSÄ MAHAKUTTAAN OLEVAA VAUVAA!
Se, että lääketiede sanoo että vauva elää tunnin on naurettavaa. Ei edes länsimaisella lääketieteellä ole mahdollisuutta tätä satavarmasti kenellekkään sanoa. MAinittakoon sen verran, että siskoni lapselle, pahasti vammaiselle luvattiin elinaikaa päivä. Hän on nyt 16-vuotias. Tiedän tämän olevan yksi esimekrii, mutta se on silti mahdollista, eikä tämä ole ainoa tapaus.
Kenenkään onnellisuudesta ei voi olla takeita. Oletko tehnyt jonkn tutkimuksen siitä, kuinka monta prsoenttia vammattomista vastaan vammaisista on onnellisia? LAita linkki olisi mukava nähdä.
Abortti ei ole aiheena mitenkään päin mustavalkoinen. Itse en usko että koskaan tulisin aborttia tekemään. Sikiöseulontoihin en ole neljässä raskaudessani osallistunut, joten ei ole tarvinnut miettiä mahdollisesti vammaisen lapsen abortoimista. Paljonhan lisäksi on vammoja ja "vikoja", sellaista erilaisuutta mitä kaikki eivät sulata, mitä mitkään seulonnat eivät kerro. Ja lapsihan voi vammautua myöhemminkin, ei se terve vauva ole sen tae että hänestä tulisi terve aikuinen. Tai että hän edes eläisi aikuiseksi. Henkilökohtaisesti siis en mahdollisesti vammaista lasta abortoisi.
MUTTA ymmärrän niitä jotka abortoivat mieluummin kuin synnyttävät. Olen hoitoalalla töissä, olen tavannut (ja tuttavapiiriinkin kuuluu) hyvin toimeen tulevia vammaisia. Ja vähemmän hyvin toimeen tulevia vammaisia. Olen tavannut myös äidin jonka lapsi kuili kohtuun pari viikkoa ennen laskettua aikaa, olen nähnyt hänen surunsa siitä lapsesta jonka hän sitten kuolleena synnytti. Olen myös tavannut äidin jolle tehtiin abortti rv 19, lapsi oli pahasti vammainen eikä elämän edellytyksiä ollut, tämä vahvistettiin ruumiinavauksessa.
En millään käsitä ihmisiä, jotka itsekkäistä syistä abotoivat todennäköisesti ihan terveen lapsen, vielä vähemmän käsitän sen jälkeen kun olen nähnyt tämän surun minkä saa aikaan toivotun ja halutun lapsen menettäminen. Enkä voi tuntea kuin sympatiaa näitä lapsensa menettäneitä kohtaan, vaikka toinen menettikin lapsensa myöhäisessä abortissa.
Ei tämä todellakaan ole mustavalkoinen asia, vaan väliin mahtuu monia harmaan sävyjä.
Laitanpa tämän viestin myös tänne.. Vammaisuus-palstalta luettua:
"MINUT OLISI PITÄNYT SEULOA
Nyt on kysytty arvokeskustelua sikiöseulonnasta, ja hurskaimmin ovat "vammaisen oikeudesta elämään" puhuneet ne, jotka itse ovat siitä kaukana. Vammaisena minä näen asian läheltä ja kysyn, mitä tuo "vammaisen oikeus elämään" oikein tarkoittaa. Mistä keskiaikaisesta jesuiittaliturgiasta se on peräisin?
Kenelläkään ihmisellä ei ole minkäänlaista "oikeutta elämään", sillä jokainen joutuu maapallolle pakosta syntymään, koska kiima ja järki seisovat yhtä aikaa.
Keneltäkään ei kysytä, haluaako hän tulla tänne painajaismaisen eläinevoluution koekappaleeksi. Siinä olisi varsinaisen arvokeskustelun paikka, mutta siitä vaietaan visusti, etteivät omat lapset alkaisi tehdä vanhemmilleen kiusallisia kysymyksiä.
Kun tätä todellista arvokeskustelua ei käydä, väestö kasvaa ja kurjuus lisääntyy. Köyhä enemmistö elää vammaisen asemassa. Arvottomiin oloihin väkisin synnytettyjen katulasten laumat ja kärsimykset ovat niin mittaamattomia, että ihmetellä täytyy, missä satutornissa oikein elävät ne, jotka nyt nostivat metelin sikiödiagnostiikasta.
Kun vamman tuottaminen toiselle on rangaistava teko, kuinka iso rikos onkaan pakottaa sellainen ihminen syntymään, joka on pelkkää vammaa alusta loppuun, kuten minä.
Tämän helvetin minä soisin kaikille niille, jotka nyt hurskastelevat sikiöseurantaa tekevien lääkärien näkemyksistä. Sikiödiagnostiikka on todellinen humaani edistysaskel, jolla suojataan kärsimykseltä sekä vammaisia että vanhempia.
Sitä pitää jatkaa ja tarkentaa. Se ei ole rodunjalostusta, kuten hysteerikot melskaavat, vaan kärsimyksen vähentämistä. Minut olisi ehdottomasti pitänyt seuloa jo sikiövaiheessa pois ja estää tämä elämänpituinen painajaisnäytelmä. Sitä armoa ei minulle suotu.
Nyt kun tuskissani pyydän eutanasiaa, samat moraalihirviöt estävät senkin ja puhuvat taas jostakin "vammaisen oikeudesta elämään". Itse he eivät kylläkään suostuisi sitä "oikeutta" itselleen ottamaan.
Nimim. Vammaisena syntynyt"
On muistettava että tämä on yhden vammaisen mielipide. Kenties masentuneen, elämänhaluttoman tai muutoin onnettoman.
Minulla on pikkusisko joka on eräiltä osin vammainen. Tuskin olen onnellisempaa ihmistä nähnyt kuin hän on, vammaisuudestaan huolimatta.
Vammaiset ihmiset ovat tietysti yksilöitä, aivan kuten myös terveet.
Se mitä minä pidän ns. punaisena lankana aborttikeskustelussa on se raakuus ja tekopyhyys joka liittyy niiden tekoon. Miksi tästä asiasta ei puhuta asioiden nimillä`? Miksi ei sanota "että minä tapoin tämän ihmisalun, koska en halua lasta" tms. Ja ennenkaikkea, miksi sivistynyt(?) yhteiskunta sallii tällaista julmuutta?
Koska kaikki eivät miellä solurykelmää ihmiseksi. Jos minä vahingossa leikkaan leipäveitsellä sormenpäästäni palasen pois, en ala itkeä että yhyy kun tässä ihminen kuolee, vaan yhyy kun sattuu. Abortti sattuu, mutta siinä ei välttämättä kuole ihminen, koska MITÄÄN IHMISTÄ EI OLE OLLUTKAAN.
On aikamoista arpapeliä synnyttää väen vängällä tieten tahtoen (diagnosoitu) vammainen lapsi, koska ei voi mitenkään tietää tuleeko hän nauttimaan elämästä vai ei. Kaikki eivät halua leikkiä lapsen, kokonaisen elävän ja oikean syntyneen ihmisen elämällä. Mieluiten he varmistavat tulevalle lapselleen parhaat mahdolliset eväät elämään. Terveys on suuri lahja lapselle.
Ja jos käy ilmi että saisi aikaiseksi ainoastaan sairaita lapsia, en ymmärrä minkä vuoksi ei voisi adoptoida valmista lasta jostakin kehitysmaasta. Maailma on lapsia pullollaan, kaikki tarvitsemassa rakkautta ja huolenpitoa, ja me itsekkäät ihmiset haluamme helliä vain niitä joiden solut ovat meidän kehoistamme lähtöisin?
terveitä joiden mielestä heidät olisi pitänyt abortoida, mutta se ei tarkoita sitä että kaikki ihmiset pitäisi abortoida, vaan että he ovat epäonnistuneet elämässään. Sama juttu se on vammaisten kanssa.
pida turpasi kiinni!
Kysyin ihmsiten mielipidettä asiaan. Näköjään kaikilta ei oonistu asiallinen keskustelu.