Pokan pitämättömyys

Joskus tulee tajuttomia ujouskohtauksia, niin etten pysty pitämään pokkaa muiden ihmisten seurassa tai vaikka ihan vaan tuntemattomien lähettyvillä. Usein olen tällöin vähän väsyneempi, mutten aina. Tavallisesti taas olen vähän liiankin totinen ja surumielisen oloinen.
Päässä liikkuu asioita mitä sanoa, mutten saa niitä millään sanottua ja puhuessa ääni on tavallista matalampi, hiljaisempi ja katkeaakin välillä.
Joskus on kova työ pitää pokkaa ihan tuntemattomien ihmisten lähettyvillä. Ei tarvi naurattaa mikään erityinen asia, jo pelkästään siinä tilanteessa olo tai vaikka muiden ihmisten katselu.
Olen purskahtanutkin, onneksi harvoin, mutta kuitenkin, kun olen epäonnistunut pokan pitämisessä. Siinä onkin sitten työtä niellä häpeänsä.
Hävettää ihan hirveästi, vielä enemmän tuttujen seurassa. On siitä kyseltykin ja ihmetelty sitten, kun kerron miten asia on. Harva ymmärtää tälläisiä kohtauksia.
Tälläinen viestii varmaan muille myös minun olevan sellainen, joka ei ole paljonkaan muiden ihmisten kanssa tekemisissä, enkä siksi osaa olla normaalisti.