Itsesäälissä rypeminen

Että ryven itsesäälissä? Minkä vuoksi niin tekisin? Olen ollut aina valoisa luonne, positiivinen vaikeuksien ja hankaluuksienkin keskellä ja uskonut aina että asiat kääntyvät ajallaan parempaan.
Ja niin on käynytkin.
Mitä sinä tiedät minun unelmistani ja niiden toteutumusesta, mistä tiedät etten elä unelmaani parhaillaankin?
Eihän ne koskaan sinua kiinnostaneet, sinua kiinnosti aina vain tämä negatiivisen viestinnän
saattaminen eteenpäin.

Sama täällä en ryve missään...vain pohjamudissa joskus, mut se on niin pientä, niin pientä. Minulla on kyky nousta aallonharjalle ja sieltä näen kauas :).

Hänelle tänä aamuna sellaisia lämpöisiä tunteita, koska niitä on vielä jäljellä ja haluan että hänen viikonloppu on mukava. Minulla oli eilen työntäyteinen päivä ja sellainen on edessä tänäänkin. Mut hän hiipi mieleeni ja annoin pusun tyynylleni. Eiks' o hullua.

mitä täälä ketään syyttää rypemisestä missään, paree kun hoitaa jokanen itte omat rypemisensä ja menee sinne missä niitä unelmia toteutetaan. aina ollut mystinen juttu tää että joillain on yöllä kummallinen mania syyttelyyn millon mistäkin-

En usko että on olemassa menestyksen avaimia, jotka napataan kuin piirongin pöydältä. Älkää hakeko menestystä vaan ottakaa pieniä askelia sitä kohti, millaiseksi haluaisit tulla, millainen olla ja millaisia tunteita tuntea. Minä olen satavarma että asenne jo auttaa ja hyvänolon tunne lisääntyy. Älä ajattele mitä sinä saat ajattele myös muita.

vaan oli syytös.

että hän rypisi itsesäälissä. mistä olet saanut sellasen vaikutelman?

Ei faktojen toteaminen ole itsesääliä vaan realismia. Mun kohdalle ei tullut ketään, ei ollut ystäviä, ei tullut onnistumisia missään asiassa. Jos on sanottu monta kertaa päin naamaa ett oon ruma, niin senhän täytyy olla totta. Mussa on liian paljon vikoja ulkokuoressa ja olen liian viallinen luonteeltanikin, ei ihme ettei kukaan munlaisen kummajaisen, friikin, kanssa halunnut olla tekemisissä. Kouluaikoinakin sanottiin ett pitääkö TUON tulla mukaan ja pitikö TUON pilata tämäkin päivä. Mun täytyy oikeastikin olla tosi karmea ja karsea otus, ei kai kukaan ihan huvin vuoksi lauo totuuksia ulkonäöstä päin naamaa. Jos mussa olisi jotain hyvää, niin kai mulla ystäviä olis. Nyt ei ole yhtäkään. Niin paljon tullut toisilta ihmisiltä takkiin ettei tee mieli edes yrittää tutustua uusiin ihmisiin. Eikä nyt ole edes mahdollisuuttakaan, omaishoitajuus vie kaiken ajan, ei pysty käymään missään. Oma elämä on mennyt vessanpöntöstä alas lopullisesti, kun jouduin uudestaan omaisen hoitajaksi. Kun tää joskus päättyy, ehkä kun mä sairastun tai hoidettava pääsee vihdoin hoivakotiin, niin kaikki on mun osalta myöhäistä. Mun peli on jo menetty, ei mulla ole mitään saumaa enää mihinkään. Enkä enää edes jaksa välittää mistään, en jaksa huolehtia omasta voinnista. Onneks ei ole väliä miltä näytän, tai miten pukeudun, rumasta ei kaunista saa millään tavalla. Multa lähti jopa hiuksiakin eli oli pientä pälvikaljua kun stressaannuin omaista hoitaessani. Onneks tukka kasvoi takas. Saa nähdä kaljuunnunko uudestaan toista omaista hoitaessani, ainakin unettomuutta on ollut samalla tavalla ja muisti on oireillut myös. Ehkä sairastun samaan kuin molemmat hoidettavani, sanoinkin yhdelle läheiselle ett mut voi sitten roudata jonkun hoivakodin pihaan ja sanoa ett pitäkää hyvänänne ja paeta paikalta :D.

Ottakaa suomalaiset oppia Latinokulttuurista ja Afrikasta :)