tehneet elämänne aikana?
Mikä on onnistunut hienosti? Entä onko joku mennyt enemmän tai vähemmän pieleen.
Mikä on onnistunut hienosti? Entä onko joku mennyt enemmän tai vähemmän pieleen.
Millaisia remonttihommia/ korjaustoimia olette
eppu2
78<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Tämä taitaa olla kk:lle ammuttu täsmä-ohjus.
Mutta kuitenkin...
Monta mopoa on lähtenyt käsistä.
Yksikään auto ei.
Kylmettymistä olen korjannut tervas-nuotiolla.
Tasa-laatuisia Kiehisiä vuoleskellen.
Laastariakin olen käyttänyt.
Tieto-koneista on noussut savut ainoastaan kuva-ruudulla.
Aina on niiden vauhti kasvanut kuin, mopoilla konsanaan.
Minulla on kolvikin.
H.
Kyllä minä toivon, että tämä ´´ammus´´ osuisi moniin kommentoijiin. Monipuolisia ne Sinunkin toimesi ovat olleet, eivätkä tietenkään ole tuossa kaikki.
Vähän kaikenlaista.
Rahanpuuttesta ja mielenkiinnosta johtuen. Sekä yks, tuleepi sellainen, kun itelle kelpaa, monet "ammattimiehet" aika suurpiirteisiä töissään. Rahapulahan se pakottavin syy, mutta on ihan kiintoisiakin korjailuhommia, pääsee perehtymään johonkin uuteen asiaan, vaikkapa jokin tietokone tai muu härveli. Seinän maalaaminen valkoisella lateksilla ei ole sellainen, mutta joskus sellaistakin on tehtävä.
=DW=
"teevee"
Häähähhääää...
Mullapa onkin sirompi kolvi.
Onkohan joku todella kiinnostunut mitä ihmiset ovat aikoinaan remontoineet?
Epäilen tästä tulevan taas joku ihmis-suhde-draama.
Yhdessä kun nimmarinne tulivat :)
H.
Tuo juuri on mielenkiintoista, että voi miettiä uusiakin ratkaisuja jonkun asian suhteen.
Juu, kyllä sitä seinääkin joskus täytyy maalata, siinä ei juuri virheitä pääse tulemaan.
Varsinkin isommissa duuneissa sitä saldoa on kyllä hyvä vahtia.
Jepjep
Ollut jo melkoisen pitkään saunaremppa suunnitteilla. Odottelen rahoituksen järjestymistä. Sinällään simppeli homma, mutta aika paljon lopputulokseen voi vaikuttaa. Eniten tympii, rivari, ei voi ilmanvaihtooon oikein mitään tehdä. Mutta kaikenlaista pientä, äänentoisto, valaistus, sen sellaista.
Ja tässä just se tympeä puoli, asiaan pitää sotkea putkimies ja sähkömies. Siis jotain "ammattimiehiä" jotka lisäävät kustannuksiakin. Saunahan muuten snadi paikka, ei sen remppaan materiaalien hinnat paljoa vaikuta.
Mulla muutenkin tapana haudutella eipakkollisia remppoja pitkäänkin, jos nyt arjalainen muskeliauto sattuisi menemään rikki, se olisi sitten pakko korjata aika pian. Tsadissa se huono puoli, ei oikein remonttipaikkaa, onneksi yks aika asiallinen korjaamo löytynyt, sen etsimessä meni vuosikaudet. Täällä aivan liikaa "ammattimiehiä". Tollaseen vanhempaan klassikkoautoon pystyy itse tekemään melkein kaiken, siis jos on paikka ja työkalut.
=DW=
Saisitkohan siihen remppaan kotitalousvähennystä.
Siitä vanhat autot on mukavia, kun ei tarvitse aina kalliisiin korjaamoihin raahata, joka pikkuviankin kanssa.
Kuulehan Hunkszi, älä ollenkaan nyrpistele nenuasi siellä näyttösi takana.
Tee itse parempi aloitus ja kirjoita se niin, että siitä ymmärtää mistä haluat keskustella.
Noh, kyllä minuakin nauratti tuo viimeinen lauseesi.
Vaihdoin sälekaihtimeen uuden tikun, niin ei tarvitse nousta aina ikkunapenkille, kun avaa tai sulkee verhon. Osasin ihan itse.
Tänne tehtiin syksyllä ikkunaremontti ja yksi säleverhon mekanismi (en käsitä miksi) oli erilainen kuin muut. En saanut toimimaan.
No huoltomies selvitti asian tehtaalta, oikeasti vika oli minun, miksen lukenut käyttöohjeita.
Viime kesänä maalasin noin kolkytvuotta vanhan peilin raamit valkoiseksi. Ihan maali tarttui ja peiliosakin säilyi puhtaana. Pikkasen apua tarvitsin kokeneemmalta, en paljoa.
Olit varmaan tyytyväinen.
Nii kyllä noita remppoja on tullu tehtyä jos jonkinlaista, maalla olis taas touhuta mitä jäi syksyllä tekemättä mutta en rupea urakoimaan, mukavempi o nauttia kesästä niin teen lasken venneen vesille ja lähen seiloomaan.
Olen tässä jo hieman ehtinyt kaivata kommenttejasi noin yleensä.
Osaan kuvitella sen hetken, kun venheesi vesille viet, vaan onko se ihan siltäseltään kunnossa, ettei mitään korjailla tarvihe?
No terve vaan :)
Olin vähän reissun päällä, venneesä ei sen suurempia kuin pienen aurinkopaneelin virran takia ja jääkaappi, 12v 19" tv ym. Pientä.
Kyllä toi talvi meni vaikka syksyllä tuntu että mitenkä tässä nyt on alkamassa pikkuhiljaa mukavin vuoden aika joten pärjäillään.
Juu olin. Peilillä on tunnearvoa ja en raaski siitä luopua. Nyt se sai taas uuden pintaelämän :).
Mitäpä tuota urakoi jos ei tekeminen ole aikaan sidottua. Nautiskelee elämästä ja teke sen mikä milloinkin hyvältä tuntuu. Ei muuta kun seilorinlippis päähän ja vihellelleen venho vesille.
Miä tykkään olla piällysmiehenä työmualla
Omakotitalon olen tehnyt, yhden omakotialon remontoinut, kolme osakehuoneistoa olen remontoinut ja sitten olen tehnyt pienempiä remppajuttuja enkä noita hommia palkkatyönä.
Rajan veto on vaikeaa. Autoon olen tehnyt yhden remontin. Lykkäsin kolmion takaa toisen eteen joten kiinnostuin peltitöistä. Alustan oikaisun jälkeen korjasin pellit siihen kuntoon, että vasta tehdessäni pohjatöitä maalausta varten näkyivät amatöörin jäljet. Pesupuhtaassa näkyi kun osasi katsoa oikein mutta likaisesta autosta ei huomannut mitään.
Sain yhdeltä kaveriltani melkein oikean värisen 2-komponenttimaalin ja lankoni tuttava ruiskutti.
Muut autohommat ovat olleet huoltoja koska ne eivät olleet rikki.
Yhteen ns. täysi koneremontti. Moottori irti, hajalle, osat koneistamoon ja samat takaperin.
Yhden valmiin koneen olen vaihtanut.
Tietysti jarruhuoltoja. Työ- ja pääsylinterien hoonauksia ja tiivisteiden vaihtoja, alustan hitsauksia ja hankalammissa paikoissa katsastajan hämäystä "popniittihitseillä" ja tiikerimassa naamioinneilla. Yms. pientä.
Yleensä vaimoni ei puuttunut asioihin millään tavalla mutta konerempan loppuhenkosena olin jälkikiristämässä kannen pultteja illalla klo23:n tienoissa kun hän työnsi päänsä oven väliin kysyen "vieläks siin pittää jottai tehä"?
Olimme seuraavana aamuna lähdössä autolla Eurooppaan koko perheen voimin.
Kysymys osoitti syvää epäluottamusta tekemiseni suhteen!
Kahden asunnon täydet keittiöremontit kaikkien kalusteiden vaihtoa myöten. Samoin kahden kt-asunnon täydet pintaremontit sekä toiseen tilajärjestelyjen muutoksia.
Kahden kylppärin laillisuutta hipovat remontit. Putki- ja sähkötyöt jouduin teettämään mutta lattioiden ja seinien laatoitusten suhteen en ollut varma ilmoitus- tai hyväksyttämisvelvollisuudestani.
Voisihan tätä jatkaa mutta nuo tulivat päällimmäisinä mieleeni.
Voihan tähänkin aloitukseen vastata ihan asiallisesti, kyllä monia saattaa toisten remonttitaidot kiinnostaa.
Eiväthän kaikki osaa kaikkea.
Hanslankarina olen lähinnä ollut, mutta jotain pientä saanut ihan itsekin tehdä.
Sisäremonttia tehtiin reilut kymmenen vuotta sitten, lattiat, seinät, katot ja ikkunat uusittiin kahdestaan. Asennettiin keittiönkaapistot paikoilleen.
Voimia noissa hommissa tarvittiin, gyproclevyt ovat melko painavia, vielä kun niitä autotallista saakka piti kantaa,
Riihenkattoa korjattiin parikymmentä vuotta sitten, siellä olin katolla auttamassa.
Ulkomaalausta pääsin/jouduin tekemään, kun isäntä putosi tikapuilta ja joutui jalkaleikkaukseen. Se onkin ainoa asia, joka on mennyt pieleen.
""Ulkomaalausta pääsin/jouduin tekemään, kun isäntä putosi tikapuilta ja joutui jalkaleikkaukseen. Se onkin ainoa asia, joka on mennyt pieleen.""
Menikö ulkomaalaus pieleen? Vai oliko pieleen menemistä se, että isäntä tipahti tikkailta:) ? Vai menikö pieleen peräti jalkaleikkaus? Ihan oikeasti, monta tulkintaa saa kertomastasi.
Niinpä, sitä voi jokainen kiinnostunut miettiä tykönänsä. Hyvä on jäädä joskus pohtimaan, kuinka se menikään. En nähnyt aihetta kaikkea kertoa tuostakaan tarinasta.
Jalka nyt kuitenkin on hyvässä kunnossa.
Saitpa hymyn karehtimaan suupieliini.
Minulta puuttuu remppaamistaito, siksipä katseten vain vierestä ja nuoleskelen suupieliä.
Omia sekä sukulaisten/ystävien asuntoja olen remontoinut. Tapetoinnut, maalannut, ym,ym.
En ole ammattilainen mutta vähävaraisen on pakko osata tehdä jotain itse.
Olen pyrkinyt tekemään hyvää jälkeä, mutta priimaa tuppaa tulemaan;)
Ajattelinkin, että täältä löytyy kätevää porukkaa.
Monessa olen olen itsekin mukana, hoonaukset ja popniititkin ovat tuttuja. Vaikken joka-asiaa ole itse tehnytkään uteliasta kyttäämistä olen harrastanut.
Nuoruuden päiviltä tuli mieleeni, että olin kamalan tyytyväinen itseeni, kun onnistuin ompelemaan uuden vetoketjun housuisun, rikkoutuneen tilalle.
Joku sanoi olleensa piällysmiehenä, tottahan niitä kin tarvitaan, ainakin isommissa hommissa.
nooh auton moottori korjasin tuossa autokatoksessa, kun se hajosi vähä ennen kotia. Pakkanen siinä loppuvaiheessa vähän ahdisteli, kun sitä alkoi olemaan -20
"henrjii"
Moottorin vai lisä-laitteen?
H.
kansi männänrenkaat ja laakerit, sylinterit olisi pitänyt hoonata, mutta pelitti se ilman sitäkin
"henrjii"
Sanotaan, että jos alkaa purkamaan jotain kojetta, niin kun sen uudestaan kokoaa, niin jää aina muutama Ylimääräinen osa. Joskus kokoamisen jälkeen on itselle niin käynyt:)
Sitä mä vaan aateskelin, että voisko se olla niin, että jos esineen purkaa ja kokoaa TARPEEKSI monta kertaa, esineitä on lopulta kaksi kappaletta. :)
Voi kyllä kyllä, elämäni aikana oon näillä kourilla tehnyt vaikka mitä.
Nyt istun huoneessa, jonka olen remontoinut ihan ihte omilla käsillä.
Kun tekee erilaisia töitä, niin tottahan toki kokemusta karttuu.
Minä en ehdottomasti, EHDOTTOMASTI enää ala nyppimään seinästä tapettia postimerkin kokoisina paloina. Jokainen postimerkkipala piti kynsin hampain oikeuksistaan kiinni pysyä edelleen omassa seinäkodissaan. Hampaat irvessä jyrsin ne pikku takertujat pois. Aikaa kului tuhottomasti.
En myöskään ala lastalla laittamaan paksua, kermavaahtomaista maalia kattoon. Siinä pikkuusen niska väsyy ja välillä naama muuttuu lautaseksi, kannattamaan katosta pudonnutta massaa.
Hyi heevetti.
Olen sisäistänyt myös Rakentamisen Peruslain. Leikkaa se vähän liian isoksi ja potki se paikoilleen. (hahhha ha haa :)
Ylpeä olen kun korjasin soutuveneen pohjan. Jäät olivat nakertaneet rottamaisesti ison reijän pohjaan. Epätasaisen reunoiltaan. Korjaus oli vaikea. Onnistuin ja se jopa pysyi veden pinnalla. En kuitenkaan enää ala venettäkään korjailemaan. Yks kerta riittää. Todisteeksi, että kyllähänmää osaan. Nyt en tahdo enää todistella paljon mitään.
Lyön mieluummin rahatukun kouraan ja käsken jonkun muun tehdä puolestani.
Hauskoja molemmat kommenttisi. Tuo ´´esineitä lopulta kaksi´´ sai minut nauramaan, loistava päätelmä.
Tuli mieleen, kun ukon kanssa kerran koottiin uutta sohvaa ja joku vaan mättäs. Sitten huomattiin, että paketissa ei ollutkaan kaikkia osia mitä piti. No kyllä ne sitten saatiin.
Niin ja monta vuotta sitten veneestä oli hukkunut tappi.
Siinä vähän raavin päätäni ensin ja sitten veistin sen pajusta. Siinä se tappi on ollut jo monta vuotta eikä yhtään ole vuotanut.
Ai niin
En ite, eikä kukaan muukaan jostain syystä muistanut kertoa pilalle menneistä remonteista, omituistä...
Meneehän niitä joskus suteenkin, asuntoremonteissa ulkonäköei olekkaan haluttu tms, kai yleisin. Ja väärän mittaisia lankun kappaleita jokainen sahailee, piirrustukset saattavat muuttua... Yhden kerran meni silokonit pesuhuoneessa uusiksi, ei ollut maalarinreippiä, laitoin pakkausteippiä ja silokoni ehti kuivua liikaa, ennenkuin aloin nyhtämään teippejä irti. Se homma meni uusiksi, silikonien kaapiminen saumoista muuten työlästä.
Muistui mieleen kaksi hauskaa autoremonttia.
Aikanaan saabi. En muistaa tarkalleen, mitä remppasin konehuoneessa, kai virranjakajaa ja jotain muuta. Oli sellainen bitipala-meisseli. Yhtäkkiä hokasin, missä bitti? Etsin jokapaikasta, kattelin auton alle jne, ei löytynyt. Tein rempan loppuun ja auto käyntiin. Karmee paukahdus. Se hiton bitti oli tippunut jotenkin startin hammasrattaisiin ja siinä meni sitten startti. Ihmettelin toki kovin. Siis sitä, miten ruotsalaiset suunnittelevat autojaan >:/ Auto toimi paljon paremmin, ennen remonttiani.
Hauskempi. Pikku Fiatissa ei oikein sähköt pysyneet sisällä. Kilautampa kaverille. Kaveri tuli, etsittiin vika, maakaapeli hapettunut rungon puolelta, putsaten. Akku tyhjä, se siis lataukseen. Meitsi laittelee kaapelit, kengät vähän jäykät, levitän meisselillä. Noh, auto tuli kuntoon, käytiin koeajolla kahvilla essolla. Ei siinä mitään. Kun kaveri lähti, ihmettelin suuresti, missä meisseli.
Meisseli löytyi, kuulin parin päivän päästä. Kaveri jakeli postia omalla autolla. Se oli ollut jossain syrjäkylillä kun oli kolahtanut. Tota, meisseli öljypohjasta läpi. Olin unohtanut sen sinne sen auton moottoritilaan jonnekin, kai ilmanputsarin päälle, josta se oli tippunut. Sitä jaksettiin ihmetellä, miten hitossa se oli onnistunut putoamaan maantielle kahva edelllä just silleen, että kärki tökkäri öljypohjaan. Non, maksoin öljypohjan hitsauksen ja taas esson paariin. Sitä en tiedä, miten postit oli jaettu loppuun.
Eli kyllä niitä epäonnistuneita remontteja sattuu. Onneksi aika usein voi syyttää asiasta jotain muuta, kuin itseään. Joskus vaan keljua, kun ei mitenkään voi ketään muuta syyllistä löytää hakemallakaan.
=DW=
Hauskaa luettavaa kommelluksetkin, vaikka ei ne asianomaisia ole ajallaan naurattanutkaan.
Nuo käsityökalut kyllä joskus livahtelee ihan vääriin paikkoihin, silloin saattaa tuhojakin tulla.
Joskus niitä saa etsiä ´´kissojen ja koirien´´ kanssa.
Ei muista poikakaan mihin mun jakarini on syksyllä laittanut, sitä kun tarvin heti mökillä.
On ahdas paikka sopii vaan tietynlainen. Pitää aina ottaa talveksi pois suihkusysteemi, ettei jäädy rikki.
Minulla on neljä veljeä. Kaikki ovat rakentamisen ammattilaisia. Kolmella puolisolla on myös ollut loistavat kädentaitot kuin myös toisella pojalla. Niinpä en ole mennyt yhdenkään komenneltavaksi.
Pari vuotta sitten yritin olla hanslankarina, kun puoliso rakensi tsasounaa. Ei siitä mitään tullut. Pinna paloi heti, kun ohjeet kuuluivat: "ota siitä", "laita tuohon" "nosta ylös", "laske alas".
Viime syksynä kun jouduin hoitamaan talkkarin hommia täällä kotona, sain nivelrikkoiset käteni niin huonoon kuntoon, etteivät ne kestä juuri minkäänlaista kuormitusta.
Tuttuja kun katselen, aika reippaasti naisväkikin tarttuu toimiin, siis perinteisiin "miesten töihin", tytärpuoli rappaa seinää siinä missä siskokin tekee seinäsaumausta. Maalaushommissa olin toki itsekin mukana silloin, kun kädet vielä sen kestivät...
Minä olen aina arvostanut käden töitä.
Minusta on hienoa, että nuoret naiset nykyään tarttuvat toimeen kun toimeen.
Vuosia sitten työkaveri peri maalaistalon sisarensa kanssa ja päivitteli, kun pitäisi tehdä remonttia sitä ja tätä, eikä oikein tiedä mistä saisi halvalla apua.
Tuli siinä puheeksi, että tarvitsisi sahuria.
Minä sitten sanomaan, että kuule mene ja osta saha, kyllä sinä osaat sitä käyttää, koska minäkin osaan.
Aikansa jahkattuaan teki niin. Oli perin tyytyväinen ratkaisuunsa ja homma kävi.
"Perinteiset ammatit"
Ei niitä hirveästi nykyisin ole. Agraaliyhteiskunnan aikoina oli pakko olla tiukempi jako duuneissa sukupuolten välillä ja tietenkin ruumilliset voimat jne vaikutavat.
Mutta aika paljonkin remppa- ja raksahommia, joita tekee paljon naisia. Maalaus kai yleisin. Ei se kevyttä homaa ole, mutta ei silleen raskaita tarvitse nostella- Tunnen utsekin maalarimestarin, joka nainen. Itänaapurissa pisti silmiin, melkein kaikki muurarit oli naisia. Ukkelit kantoi kiviä, naiset muuras. Samaten laattahommissa suomessakin paljon naisia. Mun mielestä johtuu siitä, usein naiset ovat tarkempia ja tunnolisempia, kuin miehet.
Sitten omituista se, raksa siivous usein naisilla, vaikka duuni voi olla hyvinkin raskasta. Ihmeen harvoin muuten näkee just vaikkapa auto-, tai atkkorjaamoilla naisia, vaikka hommat ovat täysin sukupuolineutraaleja. Ja paljon muitakin hommia, joissa sukupuolella ei ole mitään väliä. Ai niin. Meitsillä kun suunnitteilla saunaremppa. Naapurissa oli naispuolinen sähkäri, otin sen yhteystiedot ylös. Sähkärin hommelit kans sellaisia, ei niissä niin raskaita tarvi nostella.
Mulla muuten mökillä savusaunassa(joka käyttökelvoton ja menossa sekin remonttiin), äidin tekemät lauteet. Ei se ihan kaikkeen pystynyt sekään, pieni akka. Mutta just teki tapetoinnit, maalaukset, kaiken tollasen pienen ite, kaiken muun ohessa. Että mä ainakin tottunut, ei ole erikseen miesten ja naisten töitä, on ihmisen itsensä ominaisuuksista ja tahtotilasta kiinni, mitä tekee ja mihin ei pysty. Itse pystyn kyllä vaikka ompelemaan tms, mutta kun puuttuu se tahtotila, pakon edessä sitäkin joskus löytynyt.
=DW=
Aivan. Kun tietää, mitä nuo hommat maksavat vieraalla teettäen, motivaatio alkaa löytyä.
Meillä on viimeksi ollut vierasta apua takan muurauksessa maalla. Siitä on varmasti jo 10 vuotta aikaa, mutta muistan kyllä muurarin apulaisen tuntipalkan: 25 euroa. Oltais me sillä itsekin ne tiilet kannettu, mutta muurari ilmeisesti halusi työllistää poikansa.
Ja on minusta myöskin niin, että helpolta näyttävä homma, kuten maalaus, ei lopulta olekaan niin helppoa kun luullaan. Paljon tietämystä siinäkin tarvitaan - ettei vedä valtin päälle punamaalia...
Meidän viimeisellä Lapin reissulla oli mukana pieni nainen, joka oli ollut rakennuksilla töissä koko ikänsä, killunut katoilla ja telineillä, pari kertaa pudonnutkin. Parhaillaan oli tekemässä ikkunaremonttia siskolleen. Yli kuuskymppinen, virkeä nainen ja hyvä suustaan. Sitä kai se äijäporukassa mukana olo vaatii.
Muistelen, että yhteen aikaan amiksessakin annettiin pyrkijöille "sekoilupisteitä", tytöt pääsivät pienemmällä pistemäärällä poikavaltaisille aloille. Ei taida enää olla käytäntönä...
Just toi on remontoinnin ydin.
Uusia juttuja, joihin perehdyttävä. Maalauksessa juu omansa, aika paljonkin. Kemiaa, värioppia, kaikenlaista. Mua aina ihmetyttänyt, maalarit ei ikinä sävytä värejään(no joo, maalarin valkoista). Mutta tarkoitan, eivät mallin mukaan. Se nittäin oma taiteenlajinsa ja meitsi hallistee sävytykset oikein hyvin, erittäin monimutkainen asia. Mahdollista, kun laittaa punaista ja sinistä, lopputulos ruskea, kaikki riippuu pigmenteistä, joita käytetty. Tästä vois paapattaa muutamankin a-nelosen, kukaan viitsisi lukea :D
Maalaaminen itsessään tylsää puuhaa, toki tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta vaativaa. Hah, pitäisi olkkari maalta. Helppo homma, aika pieni homma. Vaan kun täynnä huonekaluja, mediavehkeet, ties mitä rojua. Eikä ole minne laittaa, ja se siirtely aivan älyttömän suuri homma, itse hommaan verrattuna.Ja jos meinaa maalata, ton siirtelyn takia sama samalla laittaa lattia.... Että antaapa olla toistaiseksi.
=DW=
Juu, paljon on itsestä kiinni. Fyysisesti miehet ovat useimmiten vahvempia, mutta nykyajan koneet taas tasaavat sitä aluetta. Ei mootorisahakaan enää paina sataa kiloa. (En nyt ihan varmaksi muista mitä se ensimmäinen msaha painoi, mutta sen muistan, että paljon.)
Sotien aikaan naisten oli pakkokin tarttua erilaisiin toimiin, kun miehet oli sodassa.
Muistan kun mökille terassia tehtiin muinoin. Edesmennyt äitini oli 70 ja heilui siellä kun ´´viis muuta miestä.´´
Mallin mukaan maalaus! Meillä on selkeä työnjako. Vaimoni maalaa. Minä en. Osaltaan vaikuttanee värisokeuteni. Olen ollut pari kertaa aloitteellinen ja aina on ollut huomauttamista. Kerrankin, telatessani vaimoni jäljiltä toista maalikerrosta, ihmettelin kun vieläkään ei peitä vaan jää kirjavaksi. Ensimmäinen katsaus. "Herra jumala! Mitä sie oot menny tekemään"? Minun oikea värini osoittautui vääräksi väriksi.
Yhden asunnon olohuoneen seinät maalasin väittämän mukaan katkaravun punaiseksi mutta omasta mielestäni luun keltaiseksi. Jne.
Auton sähköissä minun on aina tarkistettava tekniikka eikä luotettava kaapeleiden värikoodeihin.
Jepjep
Pöndellä napurissa oli piika, isännän sisko. Sillä oli katkennut jalka aikanaan hevosiinntoneen kanssa. Sillä oli toki jonkinlainen proteesi. Kun se meni hakemaan lehmiä laitumelta, sillä oli fillarin ritsillä tekojalka ja polki yhdellä jalalla.
Näin sen ennen kuiolemaansa, eli melkein satavuotiaaksi. Se muuten oli ollut yli 79, kun oli ollut tekemässä kattoa taloon, mitä oli ollut rakentamassa beljellensä kirkollev ja asusteli siellä kaksin, veljensä lesken kanssa, joka oli yli 80.
Tämä lesli muuten kävi aikanaan mullakin kylässä, osiis yli 80. Oli aamusella leikannut himassa nurtsin ja oli pyörälenkillä, meinasi, että kun pääsee himaan, torkut ennen jotain kokousta.
Että noit ei mun mielestä olleet loispummieläkeiläisiä. Hitto, yksjalkanen yli seitenkymppinen nainen naulailemassa ok-talon kattoa ja toinen jossain luottamuselimessä.
=DW=
Kerran mä meinasin ruveta mut en löytäny keulavaahtosäiliön avaimia ,siihen se sitten jäi.
Nii, että mitä?
Minä kans kynsin päätäni luettuani "keulavaahtosäiliö"-sanaa.
Eikö koti-kiusattu ole ollut laivassa töissä. Tarkottikohan se laivan nokkavaahtoa :)
Mutta että vaahtosäiliö. Mä oon aina luullu, että ku vesimolekyylit virtaa lujaa kyytiä laivan kylkiä pitkin, hangaten vedenalaisia osia ja sitte hmmm... annas ku mietin.
Jotenkin oon luulut, että ne molekyylit nousee ylös ja ilman kans kohdatessaan muodostavat sen vaahdon.
Mutta miten Säiliö siihen liittyy.
Aijaa, laitetaankohan siihen keulaan jotain "fairia", joka auttais laivan etenemistä sutjakkaasti. Kyse ei siis olekaan mistään vesivaahdosta, vaan kemikaalivaahdosta.
Näin ma luulen.
Jäämme odottelemaan josko ´´kotikiusattu´´ selventäisi meille tämän mysteerin.
Kattokaas eppu ja heikunkeikku ,ihan oikein olette jäljillä ,on oikke siel föörpiikis semmonen 10 kuution pytty.
Noi kapteeni on oikke täpinöissään sen vaahron kans,sen ku pitää olla semmost tihiä kuplast ja kestävää laatua, kun kapteni on sen verran selvä et ossaa suoraan tyyrätä nii se on komia vana.
Olin jo melkein eläkkel menos ko tultii kova kohina kans ehtool hyttiin ja eikun vaahtoo säätämää.
Oli vaan käyny semmottis et erelisen päivän toi poosu oli hakenu konehuoneest vaakkumi pyssään kun laittivat minigrippi pussei tyhjäks ja pakkaseen.
Mut asiaan ,ne avamet oli samas nipus siis vaakkumi kaappi ja keulavaahtosäiliö ja se poosun pahus ol hukanu sen avainnipun.
Ei tullu ku pätkittäin vaahtoo ja kippari huus ko rantapiru prykä siivel, parikertta tai kiukusas hypät tasakontti ainaki toplaterna korkkurel.
Ei saattu ulosvienti ransunei sil reissul. eikä huvittan töitäkä tehrä ko ol nii paha mieli, sit vaa lasketti vastikkei messin pöyrän vieres.
Koska kertoja elää nii tosi juttu tää on.
Heikku muisti, että oot laivalla ollut.
Tuo oli minulle outo asia. Ei ole tullut kesänaapurinkaan kanssa puheeksi, vaikka hän toisinaan reissuistaan tarinoi. Ollut jäänmurtajallakin, nyt eläkkeellä ja talvet Espanjassa. Tavataan taas kohta.
Tuo mitä kerroit, niin sehän oli sitten ´´poosun peijakkaan´´ syytä koko hässäkkä.
Voi kuule koti-kiusattu, että että ja että oli kiva istahtaa koneen äärelle ja löytää sun kirjoitukses. Oli niin mukava lukea, vaikka jouduinkin pikkuusen googlettamaan, että mitä jotkut sanat meinaa.
"rantapiru prykä siivel" Heh he he hee.
Saako kysyä, että mitä "tasakontti ainaki toplaterna korkkurel" meinaa?
Ku mun mielikuvitus aina lähtee laukkaamaan jos jonnekin, niin ton lauseen "käänsin", että "tasapökkää ainaki tuplakoroilla (korkokenkä)", mutta ei kait kapteeni nainen ollu.
Pitkän harkinnan jälkeen, tulin tulokseen, että tasakontti ainaki toplaterna korkkurel ei varmaankaan tarkoita korkkareita.
Sulla olis varastossa, pääknupin sisässä, varmaan aimo kasa erilaisia juttuja ihan kirjaksi asti. Kuinkahan sais sut tökättyä sille mielelle, että toden totta alkaisit kirjottamaan kirjaa.
Piti ihan uudelleen lukea tuo juttusi. Oli niin hyvin tuumittu asia.
Suure3sti arvostamalleni heikunkeikulle.
Olen tässä käynyt perusrempan merkeissä taloani eli viimeinen taisto ennen pois muuttoa.
Tos olohuoneen seinis on sellaset lasikuitu tapetit ja olen peitellyt niitä tasoitetapetilla,ittessään paholaisesta kun ei tartu millään seinään.
Kun en muuta keksinyt niin rappauskauhalla roiskin liimat pitkin seiniä ja jo alko tarttumaan.
Noihin sinun kysymyksiin niin miten mä nyt osaisin itteni tajuttavasti julki tuora.
Toi tasakonttia hyppiminen on selkee asia,kun joku hermostuu niin se voi vaik temmata lakin päästään ja hyppiä tasajalkaa sen päällä.
Siellä laivan ohjaamon päällä on masto jossa on pikku poikkimasto eli saalinkit.
Joskus laiva heiluu niin paljon et on saalinkit savessa.
Toi toplanterna on se valo joka on siellä maston huipussa eli topissa ja aika kiukkunen on kun sinne asti tasajalkaa hyppii.
Pikkasen nolottaa kun sulle ja epulle pikkasen kerroin merimies juttua , kun ajattelette mitä luitte niin ketunhäntähän mulla kainalos oli.
Minä niin tykkään ketunhäntähuumorista. Siinä tulee aina mukavasti asiaakin.
Hyvä, että valaisit tuota juttua.
hunkszille sanon,
teksi on kuin pikasson maalus , täyttä sekasotkua, silmä siellä toinen täällä suu vinossa jalat solmussa,
eikä tekstin lukija saa mitää selvää mitä mahtaa teksti esittää,
kuten pikasson maalukset,
niitä ihmiset tojotettaa suuauku ja kaikki koittaa mietti mitä taiteilija mahtaa kuvallaan kertoa heh,
Tuossa tarinoimme veljen kanssa telefoonissa, muistellen yhteistä lapsuuttamme.
Muistin, kun vaari oli meillä, kun suulia tehtiin.
Veljeni muisti vuosiluvun.
Olin siis 8-vuotias, kun tein kattotiiliä käsitiilikoneella ja veljeni 3.5 vuotta nuorempi kantoi niitä kuivumaan.
Se kone on vieläkin siellä suulissa. Niin se tekemisen asia on mieleeni painunut, että osaisin vieläkin sitä vehjettä käyttää. Harjatiilet tehtiin eri muotilla.
Ei silloin puhuttu lapsityövoimasta, päinvastoin, oli kunnia-asia, että jälkipolvi oppi töitä tekemään.
Tänäpäivänä kai se lapsityövoima tarkoittaa kenties vähän eri systeemeitä
Heh
Tuli vaan mieleen. Mun ammatinvalinta selkeytyi jo varhain. Olin ylipainoinen, siis ainoa kakaralaumasta, joka sai painettua traktorin mekaanisen kytkinpedaalin alas heinäpellolla. En muista, kuinka vanha olin, lienenkö kunnolla ollut kansakoulussakaan. Joskus laskeskelin, taisi useammankin naapurin traktorit mennä kanavaan, tai jotain, kun olin pellolla siirtelemässä traktoria heinäseipäältä toiselle. Mulle kun se jarrupedaali ja ratti olivatkin liian raskaat.
Ei ole pahemmin aikuisiällä kyselty traktoristin hommiin :DD
=DW=
Niimpä, ennen sitä sai mukulana ihan ylittää voimansa, kun työväkeä ei ollut , eikä rahaakaan palkkaamiseen sitten niitä juttuja vain piti korjailla jos jotain pieleen meni.
Mutta kyllä opittiinkin paljon, muutakin kun itse sitä asiaa.
Tarkoitan, että opittiin hyväksymään, ettei kaikki aina mene ´´putkeen´´ vaikka kuinka yrittäisi ja myös niitä korjaustoimia.
Oikeastaan opittiin elämää.
Minusta ei ole kehujaksi.
Monen alan ammattilainen olen. Myös muussa kuin remontoijana.
Kolme vuotta sitten purkukuntoiseksi luokiteltu (myös piharakennukset) (soreat-koreat sinällään) hohkavat nyt kuin olisivat valmistuneet viime viikolla.
Viikko silloin, toinen tällöin, lohko lohkolta neliö neliöltä olen edennyt ja nyt paikka on ympäri vuotinen.
Pientä säätöä on vieläkin, mutta se on pientä. Vappuna voi nauttia ja laittaa kasvimaa kesä valmiiksi. Eikä mennyt montaa tuhatta euroa kun käytti nettiä ahkerasti, tavaraa pystyi tilaamaan useammasta suunnasta. Sähkötyöt teki alan ammattilainen, purki vanhat ja rakensi uudet, se perustuu jo lakiin, vakuutuksiin ja ehkä turvallisuuteenkin osittain. Kalustukset ostin ulkomailta. Puuta. Massiivia. Olivat edullisempia, ihan pihaan tuotuina, kuin suomalaisissa puljuissa myytävät lastulevyt tai Ikean pahvihuonekalut. Siinä vasta kaikkien aikojen kusetuspulju, tuo Ikea. Idiootit ostavat päälle maalattuja ruskeita pahveja, joita nimitetään "huonekaluiksi". Tämä on vain puusepän mielipide. Sellainenkin ammatti minulla on. Ne vähäiset puuhuonekalut mitä Ikea myy, on niin riihikuivaa tavaraa, että alkavat halkeilla käytössä hyvinkin pian.
Kysymyksessä siis on sotien jälkeen rakennettu talo. Päärakennus.
Puutavaran laatu.
Mun mielestä hankala löytää korkealaatuista puuta. Kaikki kaupasa myytävä lannoitteilla kasvatettu, harvasyistä höttöä. Just puusepät, soitinrakentajat jne joutuu aidosti hakemaan hyvää materiaalia.
Ikean kamppeita en halveksuisi. Oikein hyvinkin ajavat asiansa, lisänä hyvä desing. Desing ja kuluttajaystävällinen hinta, se on sen pisneksen perusidea. Jos vielä huippumateriaaleja vaatisi, menisi kumpikin perusidea pilalle.
Mieluusti laittelisi vaikka just mööpelit viimmesen päälle jalopuuta, lähetä rahaa ?
=DW=
Paljon olen vaatteita korjaillut ja uutta ommellut. Nykyään enää vain korjailen, kun uutta en enää viitsi ommella.
Ja onhan sitä joskus ollut maalisutkin kädes ja on sillä jotakin aikaan saatukin. Niin ja yhteen huoneeseen laitoin ihan ite kyprokit seiniin ja porasin pistorasioitten paikatkin oikeille paikoille. Silloin olin ittestäni todella ylpeä.
Se juuri on tärkeä pointti, että hoksaa. ahaa minä osaan se vaan vaatii sen. että yrittää.
Monet meistä osaavat paljon, kunhan vain uskaltavat ja sen keksivät, että osaavat.
Laminaattia laitoin viime vuonna, se oli yllättävän helppoa. Vähän joutui laskemaan ettei tullut kumpaankaan päähän alle 30 senttistä pätkää, tai saumat vierekkäin. Mutta onnistuin niin sattumalta niin hyvin, että saumat tekee ikään kuin kuvion lattialla. Ei sitä hirveästi huomaa, ellei silmillä seuraa. Patteriputkien läpiviennit onnistui loistavasti, porasin reiät, halkaisin ja liimasin, hyvää tuli. Parempaa jälkeä kuin edellisen omistajan laminaatinlaitto muualla talossa - hän on vaan sahannut neliskulmaiset reiät putkia varten.
Mutta menee minulta joskus pieleenkin. Olen horoskoopiltani neitsyt, mikä tarkoittaa että jos kerta tehdään niin tehdään kunnolla. Kuvittelin että on hyvä idea tehdä nytkin kunnolla, Samasta huoneesta rupesin repimään tapettia pois, kuvittelin että saan vanhat pois. Viimeisen tapetin alla ei olekaan kuin sellaista 50-luvun jotain pehmeätä levyä, paikka paikoin on nyt tapetti poissa siihen saakka, ja osittain tapetti istuu siinä kuin tauti. Ei tule sileää seinää, ei! Nyt täytyy pähkäillä miten saan sen peitettyä.
Kerran aikaisemmin on sattunut sama juttu. Mutta silloin alla oli kipsilevy. Kun poistin vanhat tapetit (3 kerrosta) se vei mukanaan kipsin suojapaperin. Siihen kohtaan missä aloin repimään, tuli niin iso ero tapetin ja kipsinlevyn välille, ettei pakkelikaan auttanut. Thank God for tauluja!
Kun sen kipsilevyhuoneen remppasin, lapset oli vielä 8-9v ja kinusivat että haluavat myös maalata. Meikä-Tarkka kielsi, en halunnut mitään sotkua. Arvaatko jo miten tää loppuu... Avasin maalipurkin, huomasin ettei sitä saa sekoitettua kepillä kovin nopeasti, laitoin kannen takaisin päälle ja aloin ravistamaan. No nyt jo viimeistään arvaat. Purkki lipesi, melkein
litran verran maalia lattialla. Pensselit äkkiä jokaiseen kouraan, pääsihän ne pennut maalaamaan.
Joskus aikoinaan sain poikaystäviä sillä että olin haka hitsaamaan kaasulla. Yhden potentiaalisen ehdokkaan auton pohjaa paikkasin, hän oli jo irrottanut moottorin. Ruosteenestomassa syttyi palaamaan ja kaikki sähkökaapelit suli yhdestä kohdasta. Hyvin hän sen otti, ei ruvennut rähjäämään.
Mutta vaikka nyt olenkin osaavinani vaikka mitä, ("mitä en osaa, sitä ei tarvita") niin klapikasat ei meinaa pysyä talven yli pystyssä. Sapettaa, saakeli. Oliskohan kansalaisopistossa joku kurssi aiheesta.
Tapeteista.
Monet tapetit kerrostapetteja. Pinnan saa irti, kun kastelee tapetin, liisterillä laitettu pohja pysyy seinässä. Kyllä seinän kittaminen on mahdollista, vaatii hyvät lastat ja pakkelit. Noin periaatteessa, epätasainen seinä helpompi peittää tapetilla, kuin alkaa oikomaan maalaukseen kelvolliseksi.
Itellä katti tietenkin pentuna repi reiän tapettiin. Kauan ollut tarkoituksena laittaa sen ympärille kehykset, suotta kalliita tauluja ostelemaan.
=DW=
hmp.f
Tekevälle sattuu, jos ei mitään tee, ei mitään satukkaan.
Kun jatkoin mökin maalausta viime kesänä varastosta haettu maali ei tikulla seonnut. Älysin sentään hakea rautakaupasta porakoneeseen laitettavan vispilän, mikä lie oikeelta nimeltään.
Pojantytär halusi kanssa maalata 5v, niimpä piti jättää alimmainen hirsi hänen työkseen, kyllä siitä hyvä tuli.
Talven aikaan silloin tällöin noita klapikasoja tuppaa kaatuilemaan. Nyt ovat pysyneet paremmin, kun olen laittanut ristikkoa ja matalampia.
En oikein haluu mestaroira mut on sellast ku tasoitetapetti ja sit on saneraus gyprokki 90x270x6mm kätevää kun haluu nopeest sileää.
Olen todella kiitollinen vinkistä, otan siitä vaarin. Ammattilaisten kanssa kun juttelee asiasta, ne ei halua paljasta temppujaan, rakentaja-marketit ei enää tiedä mitään, ja paikalliseen erikoisliikkeeseen on mennyt luottamus. Yrittävät aina myydä kallein mahdollinen vaihtoehto.
Mieluiten teen rempat itse, ja harmittelen jälkeenpäin ettei tullutkaan ihan 10-suoritus. Kuin että maksaa kalliisti ja toteaa sen saman. Remppafirmat ei taida kovin isoja voittoja tehdä, ja palkkaavat halpaa työvoimaa. Joskus saavat timantin töihin, joskus taas ei.
Joskus tuo mun pikku-tarkkaisuus tosiaan teettää päänvaivaa. Viikonloppuna kävin pesemässä äidin kämppää myyntiä varten. Uuni oli pahassa kunnossa kun hän ollut jaksanut. Purin luukun ja pesin suojalasien välistäkin, kun muistin että joskus aikaisemminkin olen niin tehnyt. Kun en ollut saada se takaisin paikoilleen, muistin että noin kävi viimeksikin ja silloin exäni oli sen tehnyt :) Vähän piti pähkäillä, mutta meni se lopulta, saranat pitää ensin lukita pienellä salvalla ja kun ne saa uuniin, ne pitää vapauttaa. Aika ylpeä fiilis tulee kun hella hohtaa puhtaana, työ on hienoa terapiaa.
Kerran olen muuten ammattilaismaalarin suututtanut. Edellisessä kämpässä oli kattovuoto, katon reunaan oli jäätynyt paksu kerros joka pakotti sulamisvedet pellin läpi. Remppa meni taloyhtiön piikkiin, ja sain valita makuuhuoneeseen uuden lasikuitutapetin ja maalin. Valitsin jonkun hailakkaan vihreän, ja maalari teki hieno ja pikkutarkkaa työtä. Kun tulin töistä katselin seiniä tunnin verran, se hailakan vihreä oli ihan hirveän värinen. Eikun maalikauppaan, vietin yön maalaten. Seuraavana päivänä maalari ei enää puhunut mulle, mulkkas vaan :)) Remppafirman pomo sanoi että oli ottanut koville. Eihän se sen vika ollut että valitsin kamalan värin. Kuka noista miehistä aina selvää ottaa ;)
Kaikenlainen korjaus- ja huoltotyö on juuri siksi mielenkiintoista, kun tulee vastaan asioita, että pitää käyttää luovuutta.
Se rahahan on se iso asia kaikessa.
Tuota uutta mökkiä, kun on tehty, niin kaikki mahdollinen omalla väellä.
Poika ja minä aika paljon kaksin. Vierasta työvoimaa on palkattu vain, jos ihan välttämätöntä ja pykälät määrää työmaavastaavan.
Masentavia kokemuksia mutta onneksi merkitykseltään vähäisiä.
Nykyiseen asuntoomme tehtiin viemäri-, käyttövesiputkisto- ja julkisivuremontit.
Viemäriremppa onnistui mutta muut menivät suomalaisten "ammattimiesten" toimesta osittain perseelleen.
Korjaamisen jälkeenkään kyseiset "ammattimiehet" eivät saaneet mm. eteisen kaapiston yläovia aukenemaan vaan kyllästyneenä korjasin asian itse. Aukenevat nyt.
Jukisivu-ukot mokasivat parvekelasien asennuksen. Eivät auenneet kuin puukolla vääntäen. Heidän korjauksensa jälkeen tarvitsi yhden avaamiseen vain pöytäveitseä. Edistystä! Samat heput eivät saaneet parvekkeen oven kahvan helaa pysymään kiinni korjauskäynnistä huolimatta.
Putkiukkojen tekemät läpiviennit ovat kuin majavan jyrsimiä eivätkä peitelevyt ( irrallaan ) riitä peittämään rosoisia reikiä vaikka kopla kävi katsomassa ja korjaamassa.
Asiat ovat vähäisiä mutta minusta on huolestuttavaa kun ammattitaidottoman eläkeukon on korjattava SUOMALAISTEN "ammattimiesten korjausten jälkeisiä sätöksiä.
Enkä ole mikään tarkka nipottaja vaan mottoni on "turha tarkkuus on teknistä kypsymättömyyttä"!
Nyt toivoisin, että osaisin laittaa kaakelit kylppärin seiniin ja klinkkerit lattiaan. Ihan vaan, että vähän edistyisi noitten miesten hommat. Koko viikolla ei käynyt yhtään miestä paikalla, mutta kaakelit ja välineet olisi valmiina tuossa hallin nurkassa.
Näkyy muuten olevan suomalaiset laatat. Laatikoitten päällä lukee Pukkila ja laatikon päätyssä selvällä suomella "avataan tästä". Siispä avata osaisin ne valmiiksi kun on ohjeet, mutta taitaa olla paras, etten ala muuta tekemään, kaiken varalta.
Väliin ne on hitaita noi ukkojen kiireet.
Se menee jotenkin, kun tässä on kolme kerrosta ja alimmassa kerroksessa oli niin pahoja vesivahinkoja, että ne joutuu puhaltamaan sitä kuivaksi monta viikkoa ja purkamaan väliseinääkin. Ne ei voi vetää putkia paikalleen sitten muihinkaan kerroksiin ennenkuin alimmainenkin kerros on putkienlaittokunnossa.
Mä eilen mööblasin, kait se tuunaamisesta käy jos ei ihan rempasta. Tuli muuten makkarista oikein hyvä unipesä.
Se on kevättä nyt.
En ikinä minkään muunlaisia kuin mitä siivousrätillä ym. -vehkeillä voi tehdä. Mutta viime syksynä päätin teetättää keittiörempan. En tiedä, jaksanko vieläkään kerrata sitä, sillä remontoijan valinta meni täydellisesti päin pyppyä. En ole ahdistuvaa tyyppiä, mutta luonnolle se kävi, kun piti ajatella tavan takaa, oliko tämä ja tämä ja tämä(kin) nyt oma syy, enkö osannut / tiennyt jotain tarpeellista.
Pariksi viikoksi arvioitu remontti kesti kaiken kaikkiaan kuusi viikkoa. Kaikki mikä voi mennä pieleen, meni. Lisäksi matkassa oli ihan vain huonoa tuuriakin, jolle kukaan ei mahtanut mitään. Kai.
Ei remppa muuten olisi haitannut elämistä, kaikki pelasi, ruokaa oli ja vesipisteitä oli muuallakin kuin keittiössä, mutta homma tuli valmiiksi vasta jouluviikkoa edeltävällä viikolla ja se pisti stressikäyrän yläviistoon moneksi viikoksi. Käyrä lähtee nousuun vieläkin asiaa ajatellessa, joten annan olla enempiä selostamatta.
Aina kun lukee näitä törötimpurien huijaamaksi joutuneita mulle tulee säälintunne.
En koskaan ole ymmärtänyt näitä ns ammattimiehiä jotka kirjavine vaatteineen elvistelee ihmisten kodeissa.
Olen selkeästi liian vanha ja rehellinen tähän mailmaan , 20v nuorempana laittaisin viel firman pystyyn,uskon vakaasti rehelliselläkin työllä pärjääväni.
Järkyttäviä tommoset kuuren viikon kusetus keikat.
Hiljakkoin kävi minunkin ovella remontin tarjoaja, niitä kiertelee kuulemma taas, eihän niistä voi tietää kenestäkään, ellei itse tai joku tuttu tunne.
Varsinkin näin huonoina aikoina on monenmoista yrittelijää.
No täytyy kertoa sen verran, että nuoret miehet, jotka remppaa ihan konkreettisesti tekivät, olivat hyviä ja tekivät hyvää jälkeä. Siitä ei ole mitään sanomista. Mutta firman, jonka pomo kehuu kahdenkymmenen vuoden kokemuksella, toiminta eli asiakaspalvelu yms. asioitten huomaaminen, hoksaaminen ja hoitaminen oli 20 vuoden takaa. Tuli olo, että homman piti olla lonkaltaveto, mutta kun se ei ollutkaan, niin siitä tuli liian työläs tehtävä.
Ja meikällä oli liian paljon kysymyksiä, joihin ei löytynyt vastausta. Niitä vieläkin joskus jään muistelemaan ja ihmettelemään. Nuori markkinointialan sukulainen ei ollut ottaa kertomustani rempasta todesta lainkaan, niin nykymaailmaan kuulumattomalta se hänen mielestään vaikutti.
Kaikki kehittyy nykyään niin nopeaan tahtiin, että kyllä palveluntarjoajan pitäisi pysyä ajan tasalla.