Törmään toistuvasti kertomuksiin, jotka ovat kuin kertomuksia omasta exästäni. Sellaisia asioita, joita ei normaali järjellä varustettu ihminen tee tai sano.
Listaan alle räikeimpiä puheita. Kertokaa tekin, oletteko törmänneet vastaaviin omien kumppanienne kanssa.
Aloitan niistä, jotka käsittääkseni heti paljastaa narsistin:
1. Narsisti ei OMASTA MIELESTÄÄN kuulu rahvaaseen. Hän on KAIKEN tavallisen yläpuolella. Itseasiassa hän on juuriltaan KUNINKAALLINEN. Hän ei missään nimessä kuulu työtätekevään luokkaan, vaikka hän olisikin ollut tavallisena duunarina. Itseasiassa ylin johto kävi juuri hänen sorvinsa ääressä hakemassa dynaamista näkökulmaa bisnesten pyörittämiseen.
Se että hänet irtisanottiin johtui vain siitä, että lopulta johtajat tunsivat huonommuutta häneen nähden. He suorastaan pelkäsivät häntä ja hänen manipulointitaitojaan. Koska hän on manipuloinnin mestari!
Se että hän on edelleenkin työtön on hänen ovela juonensa. Tyhmä työtä tekee jne......
2. Kaikki asiat mitä ihmiset narsistin ympärillä tekevät, ovat hänen manipulointinsa ansiota. Ihmiset vain yksinkertaisesti haluavat tulla manipuloiduiksi. Narsisti ikäänkuin tekee heille palveluksen, kun heidän ei tarvitse toimia itsenäisesti.
3. Narsistin ei tarvitse välittää kenestäkään. Naisetkin vain väkisin änkeytyvät narsistin seuraan ja haluavat tulla n****tuiksi. Nainen on pelkkä reikä..... ei kun 3 reikää, joita narsistin täytyy käyttää.
4. Narsisti ei petä ketään, koska kukaan ei häntä omista. Kenellekään ei kuulu miten narsisti seksielämäänsä toteuttaa. Tosin muiden kanssa naiminen täytyy pitää yleensä salassa, koska tavallinen rahvas ei ymmärrä että narsistilla on siihen ylimaallinen jumalten suoma oikeus. Sen selittäminen tavalliselle ihmiselle on ylivoimaista, joten on parempi että sen pitää salassa. Säästyy typeryksien kanssa länkyttämiseltä.
5. Narsisti on sairaalloisen mustasukkainen. Mutta ei samasta syystä kuin rahvas. Hän ei pelkää menettävänsä (omien sanojensa mukaan siis) kumppaniaan mutta häntä kuvottaa rahvaan tarve pettää HETI kun tilaisuus vain tulee. Kumppani kun ei pohjimmiltaan ajattele muuta kuin kolmen kimppaa, gangbangia ja buggagea (minähän en näistä kahdesta viimemainitusta edes tienny, ennen kuin narsisti niistä mainitsi).
Mutta hän voisi ryhtyä kolmen kimppaan. Ja kun kerran välttämättä haluan kolmanneksi pyöräksi miehen (??!!), niin se on vain yksi puhelinsoitto ja asia järjestyy.
Minä turhaan esitin viatonta, kun kieltäydyin.
Televisiosta uutisia katsellessa (se oli ainoa ohjelma, jota sain katsoa. Kaikki muu ohjelmatarjonta oli rahvaalle suunnattua paskaa) joka toisen naisen kohdalla tuli kysymys: sopisiko tuo kolmanneksi pyöräksi? Entäs tuo? Urpilaiset, Räsäset ja muut poliitikot, uutistenlukijat ja säätytöt... kaikkien kohdalla kerta toisensa jälkeen sama kysymys.
Huippu oli se, kun narsisti onnitteli minua, että olin löytänyt hänet KUN OLEN NIIN RONKELI! Vaikka minulla ei siihen olisi ollenkaan varaa.
Narsisti on minun kohdallani tehnyt poikkeuksen kun on laskeutunut tavallisen rahvaan tasolle. Tiedänköhän minä lainkaan, kuinka onnekas olen?
Sitten tulee tämä suuri katastrofi, joka lyyhistää rahvaan. Vain hän ja muut älykkäät selviävät esim. ydinkatastrofista. Heillä on sekä hankittua tietoa, että sisäsyntyistä taitoa selvitä mistä tahansa maapalloa kohtaavasta tuhosta.
Ja kun sen katastrofin jälkeen alkaa uusi maailmanjärjestys, narsisti käyttää ylintä käskyvaltaa. Hän kulkee jakamassa oikeutta pyssyllään. Minut hän EHKÄ säästää mutta kuvottavat ystäväni ja sukulaiseni -jos siis ovat jonkun onnen kantamoisena selvinneet- hän likvidoi heti!
Narsistin kanssa "seurustelu" oli kyllä todellinen kielikylpy sivistyssanoihin! Konvergentti ja divergentti ajattelu, kognitiivinen dissonanssi, abderiitit ja kverulantit tulivat tutuksi.
Narsisti oli verbaalisesti erittäin lahjakas. Minäkään en mikään huono ole ollut sillä kirjoitin laudaturin äidinkielestä. Mutta kyllä tunsin itseni välillä ihan sönköksi.
Yleensä sellaisissa tilanteissa, kuin esim. kun eräs mielipidekirjoitukseni julkaistiin LYHENTÄMÄTTÖMÄNÄ valtakunnan lehdessä, sain narsistilta raivoisan purkauksen.
Narsisti puhui yleensä kolmannessa persoonassa ja konjunktiossa. Tyyliin: kuvottava rahvas riemuitsee kun joku kuppanen mielipidekirjoitus julkaistaan jossain rupusessa lehdessä jota lukee vain toiset säälittävät rahvaan edustajat. Kun taas me älymystön edustajat luemme tiedejulkaisuja yms. kehittävää.
Anteeksi romaani. Mutta näitä olisi vaikka kuinka pitkä lista. Kyllä siinä koko ajan on taustalla sellainen outo tunne, että tässä ei nyt kaikki ole ihan kohdallaan mutta niihin juttuihin kyllä turtuu melko nopeasti.
Kun narsisti on "hyvällä tuulella" on kaikki hyvin. Tosin se saattaa muuttua nanosekunnissa ilman mitään ulkoista ärsykettä.
Voisin kertoa lukemattomia tapauksia tilanteista, joissa narsistin raivo on saanut yliotteen, mutta aina kontrolloidusti.
Listaan alle räikeimpiä puheita. Kertokaa tekin, oletteko törmänneet vastaaviin omien kumppanienne kanssa.
Aloitan niistä, jotka käsittääkseni heti paljastaa narsistin:
1. Narsisti ei OMASTA MIELESTÄÄN kuulu rahvaaseen. Hän on KAIKEN tavallisen yläpuolella. Itseasiassa hän on juuriltaan KUNINKAALLINEN. Hän ei missään nimessä kuulu työtätekevään luokkaan, vaikka hän olisikin ollut tavallisena duunarina. Itseasiassa ylin johto kävi juuri hänen sorvinsa ääressä hakemassa dynaamista näkökulmaa bisnesten pyörittämiseen.
Se että hänet irtisanottiin johtui vain siitä, että lopulta johtajat tunsivat huonommuutta häneen nähden. He suorastaan pelkäsivät häntä ja hänen manipulointitaitojaan. Koska hän on manipuloinnin mestari!
Se että hän on edelleenkin työtön on hänen ovela juonensa. Tyhmä työtä tekee jne......
2. Kaikki asiat mitä ihmiset narsistin ympärillä tekevät, ovat hänen manipulointinsa ansiota. Ihmiset vain yksinkertaisesti haluavat tulla manipuloiduiksi. Narsisti ikäänkuin tekee heille palveluksen, kun heidän ei tarvitse toimia itsenäisesti.
3. Narsistin ei tarvitse välittää kenestäkään. Naisetkin vain väkisin änkeytyvät narsistin seuraan ja haluavat tulla n****tuiksi. Nainen on pelkkä reikä..... ei kun 3 reikää, joita narsistin täytyy käyttää.
4. Narsisti ei petä ketään, koska kukaan ei häntä omista. Kenellekään ei kuulu miten narsisti seksielämäänsä toteuttaa. Tosin muiden kanssa naiminen täytyy pitää yleensä salassa, koska tavallinen rahvas ei ymmärrä että narsistilla on siihen ylimaallinen jumalten suoma oikeus. Sen selittäminen tavalliselle ihmiselle on ylivoimaista, joten on parempi että sen pitää salassa. Säästyy typeryksien kanssa länkyttämiseltä.
5. Narsisti on sairaalloisen mustasukkainen. Mutta ei samasta syystä kuin rahvas. Hän ei pelkää menettävänsä (omien sanojensa mukaan siis) kumppaniaan mutta häntä kuvottaa rahvaan tarve pettää HETI kun tilaisuus vain tulee. Kumppani kun ei pohjimmiltaan ajattele muuta kuin kolmen kimppaa, gangbangia ja buggagea (minähän en näistä kahdesta viimemainitusta edes tienny, ennen kuin narsisti niistä mainitsi).
Mutta hän voisi ryhtyä kolmen kimppaan. Ja kun kerran välttämättä haluan kolmanneksi pyöräksi miehen (??!!), niin se on vain yksi puhelinsoitto ja asia järjestyy.
Minä turhaan esitin viatonta, kun kieltäydyin.
Televisiosta uutisia katsellessa (se oli ainoa ohjelma, jota sain katsoa. Kaikki muu ohjelmatarjonta oli rahvaalle suunnattua paskaa) joka toisen naisen kohdalla tuli kysymys: sopisiko tuo kolmanneksi pyöräksi? Entäs tuo? Urpilaiset, Räsäset ja muut poliitikot, uutistenlukijat ja säätytöt... kaikkien kohdalla kerta toisensa jälkeen sama kysymys.
Huippu oli se, kun narsisti onnitteli minua, että olin löytänyt hänet KUN OLEN NIIN RONKELI! Vaikka minulla ei siihen olisi ollenkaan varaa.
Narsisti on minun kohdallani tehnyt poikkeuksen kun on laskeutunut tavallisen rahvaan tasolle. Tiedänköhän minä lainkaan, kuinka onnekas olen?
Sitten tulee tämä suuri katastrofi, joka lyyhistää rahvaan. Vain hän ja muut älykkäät selviävät esim. ydinkatastrofista. Heillä on sekä hankittua tietoa, että sisäsyntyistä taitoa selvitä mistä tahansa maapalloa kohtaavasta tuhosta.
Ja kun sen katastrofin jälkeen alkaa uusi maailmanjärjestys, narsisti käyttää ylintä käskyvaltaa. Hän kulkee jakamassa oikeutta pyssyllään. Minut hän EHKÄ säästää mutta kuvottavat ystäväni ja sukulaiseni -jos siis ovat jonkun onnen kantamoisena selvinneet- hän likvidoi heti!
Narsistin kanssa "seurustelu" oli kyllä todellinen kielikylpy sivistyssanoihin! Konvergentti ja divergentti ajattelu, kognitiivinen dissonanssi, abderiitit ja kverulantit tulivat tutuksi.
Narsisti oli verbaalisesti erittäin lahjakas. Minäkään en mikään huono ole ollut sillä kirjoitin laudaturin äidinkielestä. Mutta kyllä tunsin itseni välillä ihan sönköksi.
Yleensä sellaisissa tilanteissa, kuin esim. kun eräs mielipidekirjoitukseni julkaistiin LYHENTÄMÄTTÖMÄNÄ valtakunnan lehdessä, sain narsistilta raivoisan purkauksen.
Narsisti puhui yleensä kolmannessa persoonassa ja konjunktiossa. Tyyliin: kuvottava rahvas riemuitsee kun joku kuppanen mielipidekirjoitus julkaistaan jossain rupusessa lehdessä jota lukee vain toiset säälittävät rahvaan edustajat. Kun taas me älymystön edustajat luemme tiedejulkaisuja yms. kehittävää.
Anteeksi romaani. Mutta näitä olisi vaikka kuinka pitkä lista. Kyllä siinä koko ajan on taustalla sellainen outo tunne, että tässä ei nyt kaikki ole ihan kohdallaan mutta niihin juttuihin kyllä turtuu melko nopeasti.
Kun narsisti on "hyvällä tuulella" on kaikki hyvin. Tosin se saattaa muuttua nanosekunnissa ilman mitään ulkoista ärsykettä.
Voisin kertoa lukemattomia tapauksia tilanteista, joissa narsistin raivo on saanut yliotteen, mutta aina kontrolloidusti.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Muuten varmaan, mutta en sekoittaisi politiikkaa narsistiaiheeseen tuossa muodossa kuin sinä ensimmäisessä kohdassa. Ikäänkuin luokka-ajattelua, johon kaikki olisimme pakotettuja syntyperämme ja muiden ominaisuuksien johdosta...
Vai onko se siis narsisti, joka pitää muuta väkeä rahvaana? Ehkä noin.
Ymmärsin ensin, että sinä olisit vaatimassa, että rahvas pysyy rahvaana ja muistaa paikkansa eikä turhia hienostele..
Myöskään en suomenkielen hyvää hallintaa sekoittaisi tähän. Toisaalta, jos ei kerran ole millään hotoalalla työssä, niin onhan sellainen ikäänkuin "viran puolesta" osaaminen ja paasaaminen enemmän kuin kummallista... Olen kuullut samansuuntaista. En välttämättä omalta narsisti-psykopaatiltani, mutta onhan noita muitakin.
Käsittääkseni olet jo omat päätelmäsi vahvasti tehnyt. Samantyyppisiä, suurelta osin samanmoisia ovat. Siitä niiden karsina löytyy.
Kyllähän narsismia voi esiintyä eri tavoin eri yhteyksissä(huomaa!).
Narsistin kuitenki tunnistaa heti siitä, jos se kiusaa, on liian ylpeä/itserakas sekä toteuttaa omia ideoitaa, joissa muut on pelinappuloina.
Monasti narsisti voi olla huippukoulutettu, mut toisaalta se voi olla myös ihan rahvas ihminen.
Mun isäni siskon mies oli narsisti-psykopaatti.
Tappoi melkein oman poikansa ja vaimonsa.
Oli kyllä paha narsku.
Juonitteli, vittuili, kehui itseään koko ajan ja sitä rataa.
"Monasti narsisti voi olla huippukoulutettu, mut toisaalta se voi olla myös ihan rahvas ihminen."
Mitä jos onkin rahvas, joka on huippukoulutettu?
Tai huippukoulutettu voi olla myös yläluokkainen...
Kuka tahansa voi olla myöskin työtön.
Luokkayhteiskunta ei oikein ole entisenlaisena voimissaan. Kaukana ovat ajat, kun puhuttiin rahvaasta.
Viitattiin pieniin tuloihin ja matalaan koulutustasoon kuten myös pieneen omaisuuden määrään.
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2010/10/10/katso-mihin-luokkaan-kuulut/201014010/139
" On kaksi eri asiaa, mihin ihminen identifioituu ja mihin hän todellisuudessa kuuluu, vaikka oma subjektiivinen kokemus ja yhteiskunnan kehitys kulkevatkin rinnan, Melin sanoo.
Hän muistuttaa, että työväenluokkaan on meillä pidetty aina poliittisena. Toisaalta keskiluokkaan kuulumista on pidetty jonkinlaisena normina.
Entä pienyrittäjien kuuluminen työväenluokkaan?"
Itse toimin bisneshommissa, mut pieniä summia tienaan siitä.
Olen eläkkeellä(työkyvyttömyys).
Syitä en ala kertomaan.
Vie palstatilaa paljon =)
Mutta tuloni ovat aika olemattomat, mutta rahaa on kertynyt hyvä määrä tilille, koska osaan olla taloudellinen.
Periaatteessa keskiluokkainen, mut periaatteessa en.
Bisneshomma jota teen, mielletään usein joksikin muuksi kuin työväenluokan hommaksi.
Se on yritys, jossa toimin ostoedustajana.
Ternimaidon ostoa ja myymistä.
Minä en tee töitä, mutta en huijaa lol, sillä poden mm aspergerin syndroomaa ja oon entinen kiusattu.
Mutta mulle tulee kuitenki joskus ristiriitaisia ajatuksia minun persoonastani.
Tosin noissa kuvauksissa en löydä itsestäni paljoa noita piirteitä.
Yksi toinen kuvaus, jossa kuvattiin narsistin tunnekylmyyttä, itserakkautta ja ylimielisyyttä sopivat paremmin minuun se narsistin päämäärättömyys sopii minuun myös.
En diagnosoi itteeni, mut en oo narsisti, mutta minussa voi olla narsistisia piirteitä.
Mä jotenki en ajattele itteeni tavalliseksi ihmiseksi tai duunariksi.
Olen outo, erilainen, en duunari ja hyvä ihminen.
Ainaki parempi kuin kiusaajatyypit.
Minua on kiusattu koko ikäni.
Ei minun tapaukseni ihan noin harhainen ollut. Oli kyllä muita ylempänä. Hän ja vain hän osasi tehdä kaiken oikein, muut olivat säälittäviä tumpeloita (vaikka nippanappa osasi lukea ja kirjoittaa oikein).
Hän oli kehitellyt harhaisen kuvan maailman täydellisimmästä työpaikasta, jonne vain hän pääsisi. Muut tumpelot jäisivät edelleen samaan säälittävään työpaikkaan. No, samassa työpaikassa on edelleen tumpeloidensa seurassa...
Ihmiset ovat olemassa vain siksi, että saavat palvella häntä. Jos ihmisestä ei ole hyötyä, niin ihminen on pelkkää ilmaa. Oli jatkuva metsästys päällä, että kenestä irtoaa hyötyä. Makeili kaikille, oikein näytti minulle miten, ja kertoi miten halveksi ihmisiä jotka lankeavat hänen makeiluunsa.
Vihasi naisia, ja halveksi kaikkia, paitsi yhtä ihmistä jota ihailee yli kaiken.
"paitsi yhtä ihmistä jota ihailee yli kaiken."
Paitsi yhtä ihmistä, jonka hyödyntäminen oli parhaillaan menossa. Jos hyödynnettävä on todella hyvä lähde, "ihaileminen"=loisiminen sen toisen kentässä voi jatkua vaikka kuinka pitkään...
Oma narsisti-psykopaattini onnistui naamioimaan loisimisensa minun kentässäni pitkäkestoiseksi lemmeksi, tapailujen merkeissä... Mitä hän minusta todellisuudessa kertoi muille... olimmeko ystäviä, sielun kumppaneita, hyviä kavereita, josta kerrottaessa katse kohdistuu hiukan ylöspäin kuuntelijasta takaviistoon havaittavaksi hetkeksi ja pää saattaa nyökähtää vakuuttavaan sävyyn...
Narsisti ei kumppanistaan kerro muille mitään!
Narsistihan on AINA periaatteessa SINKKU -vaikka olisi naimisissakin! Avioliiton tarkoitus on narsistille joku aivan muu kuin tämä perinteinen miehen ja naisen välinen kunnioitus, rakkaus ja halu jakaa elämänsä ilot ja surut toisen kanssa.
Toki narsisti mainitsee puolisonsa JOS SIITÄ ON JOTAIN HYÖTYÄ. Mutta yleensä lähteiden etsiskely on aina niin päällä, että ei mistään tällaisesta kannata mainita.
Ja tämä "muut ovat alempiarvoisia" ajattelu on niin perusnarsismia kuin olla ja voi.
Muita lokeroidaan proleiksi, rahvaaksi, rupusakiksi, laumasieluiksi jne. titteleillä jotka näppärästi osoittaa narsistin paremmuuden muihin ihmisiin nähden.
En ole jaksanut perehtyä hirveästi narsismin teorioihin.. Voiko tällainen ihminen olla narsisti(nen)? Empatiakyvyn puute, ei armoa, vaikka toinen on sairas, oman palvelutason täytyy säilyä. Vääntää jotenkin kaikki reissut mieleisekseen; änkeää joka paikkaan mukaan (läheisriippuvainen) ja sitten alkaa kääntää mun alkuperäistä suunnitelmaa vaikkapa jossin räkälässä istumiseen. Taitava syyllistämään, "enkö edes mukaan saa lähteä" ja muissakin asioissa. Ei ymmärrystä alkellisestakaan vastavuoroisuudesta ihmissuhteissa, jotenkin hänelle "kuuluu" kaikki ja muille ei mitään, imee kaikkea ahneesti, mutta ei kykene vastaamaan hyvään mitenkään. Jos haluan viettää aikaa yksin, se on henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan. Tämä ihminen on aika avuton ja ressukka. Aika eristäytynyt ja mielellään ei ota vastuuta mistään ja voi kirkkain silmin vaikkapa kiistää syyllisyytensä johonkin.. hänen tekonsa, ikävät sellaiset, on aina jonkun muun syy. Voiko tämmöinen olla päihderiippuvuutta, aspergeria vai mitä?
Haluaisin vaan jotenkin päästä hänen maailmaansa vaikka tiet vie eroon,käsittää asiaa ja saada vahvistusta, ettei kaikki pieleen mennyt tässä ollut minun syy.
että ei kuulosta aspergerille
Hän ei vaikuta narsistilta.
Enemmän on vain ressukka, joka kaipaa läheisyyttä/rakkautta.
Niin mutta eikö silloin pitäisi ymmärtää vastata siihen "hyvään" jotenkin? Jos on ollut vaikeaa löytää ihmisiä elämäänsä, eikö normi ihminen yrittäisi olla puolestaan hyvä, että toinen haluaisi siinä vierellä pysyä?
Vai onko tää ihminen just samoja, jotka yksinäisyyspalstalla kitisee, että naiset on nirsoja? Että pitäisi vaan saada kaikkea, vaikka ei itsellä ole halua tarjota toiselle mitään..
Mysteeri kyllä kunkin ihmisen ajatusmaailma.. Mutta onhan ihmiset muutoinkin erilaisia.. Joku näkee asioissa hyvätkin puolet, toisen mielestä kaikki on pahasti, vaikka kummallakin olis samat olosuhteet..
Kerroit jo monta syytä miksi eron syyt eivät olen yksin (jospa ei ollenkaan sinun).
Narsistisia piirteitä löytyy. Mutta ei täällä kukaan voi tuohon vastausta antaa onko hän sitä. Kehottaisin lukemaan narsismista ja olemaan rehellinen itselleen lukiessa siinä määrin ettei kiellä narsismiin sopimattomia ominaisuuksia ja valitse vaan narsistiset ominaisuudet sopien häneen.
"kääntää mun alkuperäistä suunnitelmaa vaikkapa jossin räkälässä istumiseen. "
Normaali ihminen ei käännä menoja räkälässä istumiseen. Alkoholisti on. Alkoholisteissa on narsistisia piirteitä kosolti.
Kiitos vastauksesta. Niin, enkä mä halua edes häneen jotain diagnoosilappua. On mikä on. Yritän jotenkin käsitellä tätä asiaa.. Jotenkin luulee, että toisen ihmisen ajatusmaailma edes jotenkin muistuttaisi omaa, mutta eihän se niin mene. Mulla on ollut se käsitys, että narsistiset ihmiset olis jotenkin päällekäyvän dominoivia ja hankalia. Meillä tää homma on jotenkin aika hienovaraista, enempi syyllistävää ja uhriksi heittäytymistä. Että minä olen tämän suhteen ongelma ja sitten toisaalta en saisi lähteäkään, eli poistaa tätä "ongelmaa" hänen elämästään...
Eipä silti, voihan ihmisellä olla yhtä aikaa useampiakin sairauksia ja "vaivoja". Pelkkä alkoholiriippuvainenhan saattaa raittiina "havahtua" ja olla katuva ja empatiakykyinen, mutta meillä useamman viikon raittiuskaan ei muuttanut oikeastaan mitään.
"Mulla on ollut se käsitys, että narsistiset ihmiset olis jotenkin päällekäyvän dominoivia ja hankalia. Meillä tää homma on jotenkin aika hienovaraista, enempi syyllistävää ja uhriksi heittäytymistä. Että minä olen tämän suhteen ongelma ja sitten toisaalta en saisi lähteäkään, eli poistaa tätä "ongelmaa" hänen elämästään.."
Niin tuohon dominointiin liittyen tulee mieleen, että mun käsityksen mukaan narsistit laittavat omat tarpeensa aina ykkösiksi ja net pitäisi tyydyttää heti, vaikka toinen olisi sairas tai hänellä olisi omasta mielestään muuta tärkeämpää...
Monissakin tarinoissa täällä on kuullut kerrotun, miten narsisti on vaatinut esim. seksin tarpensa tyydyttämistä vaikka kumppani olisi sairas/leikkauksesta toipumassa yms.
Itselläkin on tuosta kokemus, että jos mulle jostain syystä ei tapaaminen sopinut niin kyllä heti annettiin ymmärtää, että tilalle löytyy toinen. Luulin sitä silloin yritykseksi tehdä mut mustikseksi, kun en narsisteista mitään tiennyt, mutta nykyään ajattelen, että hän oli tosissaan ja tiedä sitten miten monta kertaa minä mahdoin toimittaa tuota virkaa kun joku toinen ei välittömästi suostunut tarvetta tyydyttämään...
Mutta joo, aina nää asiat ei ole niin yksselitteisiä
Joskus täälläkin on noita uhri tarinoita joissa tehdään selväksi miten kauhea se narsisti on ja luetellaan pitkä vikalista, että tehdään hyvin tiettäväksi, että ongelman nimi on narsisti,
mutta sitten annetaan ymmärtää ettei suinkaan haluta siitä ongelmasta/narsistista eroon vaan enemmänkin halutaan apuja siihen miten ongelman saisi toimimaan paremmin, muutettua mieleisekseen, että tuo pohdintasi
"Että minä olen tämän suhteen ongelma ja sitten toisaalta en saisi lähteäkään, eli poistaa tätä "ongelmaa" hänen elämästään."
Sopii myös moneen uhri tarinaan täällä, että narsistin sanotaan olevan ongelma, mutta hän ei saisi poistua uhrin elämästä ja ollaan kauhean loukkaantuneita jos ei se ongelma soita, vastaa yhtydenottoihin yms.
Toisaalta tosiaan narsistikin kokee uhrin ongelmaksi, mutta ei liion haluaisi luopua ongelmastaan vaan haluaisi pitää ongelman osana elämäänsä...
Että onhan nää asiat hirvittävän omituisia ja monimutkaisia, mutta periaatteessa voisin ajatella, että oli ongelma ny kumpi tahansa uhri tai narsisti, niin viisainta olisi päättää suhde kummankin kannalta...
Kun onhan se ny periaatteessa ihan hullua olla suhteessa ihmisen kanssa josta ei pidä ja jonka seurassa on huono olo, jonka toivoisi olevan ikäänkuin joku muu, kokonaan toisenlainen ihminen...
Mutta huoh, on varmaan paljon ihmisiä jotka silti jäävät, syitä lie monia, jonkinlainen riippuvuus, yksinäisyys, ajatus ettei saa/ansaitse parempaa, suuruudenhullu usko että kykenee muuttamaan/parantamaan toisen ihmisen
Näissä jutuissa kannttaa myös muistaa, että narsisti pyrkii valitsemaan uhrinsa ikäänkuin itsensä alapuolelta jollain tasolla. Monissakin uhrien kertomuksissa on myös havaittavissa tuo ilmiö, korostetaan tosi voimakkaasti omaa paremmuutta siihen narsistiin nähden...
Että ota ny sitten selvää aina kumpiko on kumpi
Monella ihmisellä on piirteitä jostain häiriöstä. Tuskin lopulta kukaan on täysin terve, eikä ainakaan "virheetön". Jos suhde ei toimi, se on parempi lopettaa; yleensä vikaa on molemmissa ja ihmissuhteiden dynamiikka on monimutkaista; miten roolit muodostuu ja miten mennyt elämä vaikuttaa omiin reaktioihin ja toimintaan jne. On ollut puhetta, että näkisimme erilleen muuttamisen jälkeenkin... Sittenhän sen näkee, millaista se on vai jääkö kokonaan. Toivoisin, että puoliso löytäisi elämäänsä jotain tekemistä ja ehkä muitakin ihmisiä. Jos jotain palaa muuttaa, voi koko kuvio näyttäytyä erilaisena. Ja sittenhän kumpikin hoitaa omat asiansa. Voihan olla, että jokin liisteri tässä "halvaannuttaa" meitä molempia. ;)
"oli ongelma ny kumpi tahansa uhri tai narsisti, niin viisainta olisi päättää suhde kummankin kannalta..."
Ja narsistille suhteen katkaisemisen tuoma hyöty on mikä? Hänkö siirtyy sen jälkeen parempaan elämään... onnistumaan paremmin...?
"Ja narsistille suhteen katkaisemisen tuoma hyöty on mikä?"
Täh, olipa kumma kysymys,
pitäisikö narsistin hyötyä sitten sinun mielestäsi suhteen päättymisestä jotenkin ? Miksi ja millä tavalla?
Mutta tuo ajatus, että olisi kummankin kannalta viisaampi erota, koski tilannetta jossa oletettu narsisti kokee toisen ihmisen ongelmaksi ja ilmeisesti ns. uhrikaan ei voi hyvin niin eikö sinun mielestäsi olisi sitten viisainta erota kummankin kannalta katsoen...
Mutta tuo hyötyykö narsisti. Niin käsittääkseni jos kyseessä on oikeasti narsisti niin tuskin hän ny mitenkään erityisesti suhteen päättymistä harmittelekaan...
Tässä kun toit esiin tuon hyöty sanan niin toki itselle muistui mieleen sen tyypin sanat "ettei mulla ole aikaa eikä kiinnostusta ihmisiin joista ei ole mitään hyötyä", kun ilmoitin etten enää halua tavata häntä...
Että kun mun tapauksessa se hyöty oli seksiä, mutta tuskin hän ny sillä tavalla mitään menetti, kun ihmiset ny on narsistille korvattavissa toisella, ettei hän ny varmaan kokenut mitään menettävänsäkään...
Mutta oikeasti kuka helkkari ny narsistin hyötymisiä enää ajattelee suhteen päättymisen jälkeen, sen kummemmin kuin sen elämääkään, aivan sama siinä tilanteessa kun itse tajuaa ettei tosiaankaan merkinnyt toiselle ihmisenä mitään, tuli kohdellisuksi tarvekaluna josta oli jotain hyötyä...
Eiköhän siinä tilanteessa itsekukin ajattele itseään ja tuskin oikeasti kiinnostaa mitenkään miten sillä narsistilla menee.
Mistä ylipäätään voi tietää miten sillä menee, toki se munkin kertoi jossain vaiheessa spostilla, että menee huonosti ja suhde nyksän kanssa on ohi ym. puppua, mutta kuka narsistin juttuja oikeasti uskoo sen jälkeen kun on tajunnut millainen ihminen narsisti on...
Etten osaa vastata/tiedä vastauksia noihin kysymyksiisi, tuskin kukaan tietää, kun ainakaan sen narsistin juttuihin ei kannata uskoa, meni sitten hyvin tai huonosti ja tuskin kukaan sivullinenkaan noihin vastauksia tietää jos ei ny ihan varta vasten seuraa ja arvioi sen narsistin elämää ja onko ne sivullisen arviotkaan mitenkään oikeaan osuneita, kun hänkin arvio omasta näkövinkkelistään käsin...
Kun se hyvä/parempi ei ole kaikille sama ts. mikä mun mielestä on hyvää elämää voi toisen mielestä olla huonoa ja päinvastoin...Että tavallaan jos sun narsisti elää sun mielestä huonoa elämää niin hänestä itsestään hänen elämänsä voi olla hyvääkin jopa parempaa ilman sinua, vaikka voihan se sunkin narsisti sen tuntamani tyypin tavoin valitella "kurjuuttaan" jos sen jutut uppoaa suhun...
Itse silloin kun noita juttuja tuli ajattelin lähinnä, että tyhmänäkö hän mua pitää, vaikka jotain vastailin/kommentoinkin, mutta jutut sitte siirtyi aikas äkkiä, "eikö me voitais vielä" juttuihin ja hänen "kuvitteelliset" suhdedraamansa unohtui samantien...
Että heitämpäs kysymyksesi sinulle takaisin
Hänkö siirtyy sen jälkeen parempaan elämään... onnistumaan paremmin...?
Jos sua kiinnostaa moisia pohtia...
"Että onhan nää asiat hirvittävän omituisia ja monimutkaisia, mutta periaatteessa voisin ajatella, että oli ongelma ny kumpi tahansa uhri tai narsisti, niin viisainta olisi päättää suhde kummankin kannalta..."
Tuossa vielä lainaus sinun teksistäsi... ja nimenomaan vielä: "kummankin kannalta". Siis sinun mielestäsi olisi viisainta päättää suhde kummankin kannalta.
Kyllä, narsistin jutut "kurjuudesta" tavallaan uppoavat minuun entistä paremmin, nyt kun tiedän mistä on kyse... ainakin suurinpiirtein.
Elää samanlaista elämää luultavasti suurin piirtein kuin ennen minua ja minun aikanani. En tietenkään saanut minkäänlaista järkeviin uomiin menevää arvostusta, joten hänen vointinsa on myös minulle yhdentekevä.
Jotenkin vain tuntuu, että narsisti ei aikuisten oikeasti hyödy mistään. Jos Midaksen kosketuksesta kaikki muuttuu kullaksi, niin narsistin kosketuksesta kulta muuttuu mullaksi.
"Mulla on ollut se käsitys, että narsistiset ihmiset olis jotenkin päällekäyvän dominoivia ja hankalia. Enempi syyllistäviä ja uhriksi heittäytyviä. Annetaan ymmärtää jatkuvasti, että minä olen tämän suhteen ongelma, Ja sitten toisaalta en saisi lähteäkään, eli poistaa tätä "ongelmaa" tästä suhteesta.."
Minulla tämä narsisti on oma vanhempi. Hän valittaa jatkuvasti sitä, kuinka hän ei saa apua keneltäkään (syyllistäminen), vaikka on niin vanha ja *sairas*. Hän heittääntyy todella avuttomaksi nykyään. Kaupassa käyntiin hän tarvitsisi kuulema *talouden tuntemusta* yms. Vaikka on itse hoitanut ostoksensa samassa kaupassa 40 vuotta. Ja hurauttaa autolla joka päivä ravintolaan syömään.
Ja kun olen hänelle ehdottanut vanhusten ateriapalveluja, tai kotiapua, *sairauden* ajaksi. Johon hän on ikänsä puolesta jo oikeutettu. Mutta hänelle ei kelpaa ateriapalvelun ruoka syötäväksi. Tai hän ei halua vierasta ihmistä talouteensa hoitamaan pyykinpesua, tai siivousta.
Minulle hän aikoinaan näytti kiitokseksi kattavista *ilmaispalveluista*, paljasta takapuolta ja haukkui minut mielenvikaiseksi. Ja kun tätä samaa olin jo vuosikausia aikaisemminkin kuunnellut. Tulin siihen lopputulokseen, että nyt se on loppu. Hankkikoon maksulliset palvelut itselleen, niin osaa ehkä sitten arvostaa niitä enemmän. Siis potilas ei ole riittävän *sairas*, kun mahdollinen kodinulkopuoleinenapu ei kelpaa hänelle. Vaan sitä arvostellaan jatkuvasti ala-arvoiseksi. Ja sanotaan, että pitäisi olla *palvelija*, joka laittaa ruuan ja passaa häntä :DDDD
"Jotenkin vain tuntuu, että narsisti ei aikuisten oikeasti hyödy mistään. Jos Midaksen kosketuksesta kaikki muuttuu kullaksi, niin narsistin kosketuksesta kulta muuttuu mullaksi."
Niin narsistista itsestään varmaan tuntuu tuolta, saavutti hän mitä tahansa niin silti sisimmässä tuntuu tyhjältä...
Ainakin itse ymmärtäisin tuon johtuvan siitä, että narsisti pettyy/kyllästyy pakostakin siihen kumppaniinsa ennemmin tai myöhemmin, koska en usko kenenkään pysytyvän tyydyttämään narsistin loputtomia tarpeita...
Että välttämättä se kulta ei ny muutu mullaksi kuin narsistin mielessä jos puhutaan aikuisten suhteista, muuttuhn se alunperin ihana ihminenkin uhrin mielestä naristiksi...
eri asia sitten on nuo vanhemmuuteen liittyvät asiat, että saattaa tosiaan käydä niinkin, että lapsesta kasvaa niissä oloissa narsisti, uhri tai jotain siltä väliltä...
Mutta kaiken kaikkiaan ajattelisin että kyllä se oma mielenterveys on vaarassa näissä narsistijutuissa, että siltä osin kannattaa pitää omasta todellisuuden tajusta huolta...
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Kaikenlaistahan sitä voi oppia itsestäänkin sen narsistijutun myötä, ymmärtää että itselläkin joku rooli/valinnan mahdollisuus siinä suhteessa on/oli. Kun elämämme ny enimmäkseen on kuitenkin sellaista, millaiseksi me itse omilla valinnoillamme sen teemme...
"Mutta kaiken kaikkiaan ajattelisin että kyllä se oma mielenterveys on vaarassa näissä narsistijutuissa, että siltä osin kannattaa pitää omasta todellisuuden tajusta huolta...
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Kaikenlaistahan sitä voi oppia itsestäänkin sen narsistijutun myötä, ymmärtää että itselläkin joku rooli/valinnan mahdollisuus siinä suhteessa on/oli. Kun elämämme ny enimmäkseen on kuitenkin sellaista, millaiseksi me itse omilla valinnoillamme sen teemme..."
Tuo on minusta juuri pahinta, oman mielen "saastuminen". Olen ennenkin tavannut kaikenlaisia häiriintyneitä ihmisiä, mutta narsistin tunteminen oli kaikista pahinta. Kun ei voinut yhtään arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei voinut luottaa yhtään mihinkään. Ja kaiken tarkoituksena oli aina vain narsistin hyöty. Kyllä siinä väkisinkin muuttuu ihmisenä huonompaan suuntaan. Nyt yritän korjata mieleni vaurioita.
>> Kun ei voinut yhtään arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei voinut luottaa yhtään mihinkään. Ja kaiken tarkoituksena oli aina vain narsistin hyöty. <<
No, narsisti on kyllä niin *kaavamainen*, että kun lukee yhden hyvän kirjan *alankirjallisuutta*. Niin narsistia oppii myös *lukemaan* ajanoloon, kuin avointa kirjaa.
Ja leikkimielisesti sanottuna; Jos tutkit narsistia hieman tarkemmin. Niin hänelle *kasvaa pienen pienet sarvet otsaan*. Ennen kun alkaa tapahtua. Eli, hän paljastaa ilmeillään ja eleillään *turhautumisen*, ja sitten se *mylly alkaa pyörittämään ilkeyksien jyviä, joista ei näytä tulevan koskaan loppua :DD
Niin, no kokemukseni narsistista oli hyvin lyhyt, puolisen vuotta, sitten riitti.
Menee nyt vähän asian ohi, mutta onko narsisti automaattisesti mies?
Ei ole, itsekin ole lukuisissa keskusteluissa tuonut asian esille, muistaakseni tehnyt aloituksenkin aiheesta naisen narsismi...
Vielä lisäksi täällä on lukuisia keskusteluja nimenomaan narsisti äidistä joka ainakin vielä on naispuolinen henkilö jonka narsistisuudella saattaa olla hyvin kauaskantoisia jopa yli sukupolvien ulottuvia haitallisia vaikutuksia...
Itse pidän nimenomaan naisen narsistisutta, nyt tarkoitan ihan sitä pers. häiriö tasoa jopa pahempana kuin miehen, juurkin tuosta syystä mikä vaikutus sillä on lapsiin...
Kyllä ne molemmat osaa *ne* temput :D Minua on siunattu narsistivanhemmilla. Ja kun vanhempiaan ei voi valita. Sukulaisuussuhde on elinikäinen.
"Ei voinut luottaa yhtään mihinkään. Ja kaiken tarkoituksena oli aina vain narsistin hyöty. Kyllä siinä väkisinkin muuttuu ihmisenä huonompaan suuntaan. Nyt yritän korjata mieleni vaurioita."
Niin se toisen mielen manipulointi yritykset ja ns. kaksossidosviestintä ovat vakava juttu, helposti silloin alkaa epäilemään omaa järkeäänkin kun ei tiedä mikä on totta milloinkin, kun sama asia on yhtenä hetkenä yhtä ja toisena hetkenä toista...
Käsittääkseni sekin on jonkinlainen fakta ettei narsisti vaikuta pidemmän päälle kenenkään mielenterveyteen ns. positiivisesti, että uskoisin kyllä että sitä paikkaltavaa riittää jokaisella uhrilla, jollei se uhri ny sitten ole itse se narsisti joka ei kykene katsomaan itseään ja näkee sen syyn vain toisessa...
Työnnä löylykauha persiisiin.
Mun puoliso varmaan "menettää" ainakin hetkeksi jotain, kun olen aika pitkälti hoitanut kaikki käytännön asiat. Syitä sen kummemmin erittelemättä, hänen avuttomuus sekä haluttomuus tehdä yhtään mitään paljastui vasta hiljattain. Tai no sen verran, että ennen työ ja stressi meni läpi tekosyynä. Olen kyllä epäillyt, että ainakin osin tahallaan heittäytyy tuollaiseksi mikä on. Nytkin järjestin hänelle sekä asunnon, että muut asiat valmiiksi. Olen kyllä miettinyt, että ihan hyvin voi käydä niin, että hän löytää pian uuden hoivaajan ja uusia kivoja kavereita ja lopulta niin olis tosi hyvä. Tässä vaikka takertuu, voihan uusi "kätevä käytännön järjestely"-nainen olla piankin kuvioissa. En usko että hän mua ihmisenä kaipaa, enemmänkin sitä kaikkea mitä mun läsnäolo hänelle mahdollistaa. Pyysin eilen menemään jonnekin pariksi tunniksi, että saisin levätä, niin äksyili, että eikö sitä saa kotonaan olla ja metsäänkö on mentävä kivelle istumaan. :D Ja kysymyksessä on kuitenkin kaupunki, että kosolti muitakin mahdollisuuksia olisi. Pirullinen vai totaalisen ymmärtämätön, siinäpä pulma... Mutta toisaalta normi ihmisetkin taantuu aika tavalla lapsen tasolle eroissa, perintöriidoissa ym.
"Syitä sen kummemmin erittelemättä, hänen avuttomuus sekä haluttomuus tehdä yhtään mitään paljastui vasta hiljattain. Tai no sen verran, että ennen työ ja stressi meni läpi tekosyynä. Olen kyllä epäillyt, että ainakin osin tahallaan heittäytyy tuollaiseksi mikä on"
Niin tuosta tekee mieli kysyä onko termi passiivisagressiivinen sinulla tuttu http://fi.wikipedia.org/wiki/Passiivis-aggressiivinen_käyttäytyminen
Mitä tulee tuohon
"Nytkin järjestin hänelle sekä asunnon, että muut asiat valmiiksi. Olen kyllä miettinyt, että ihan hyvin voi käydä niin, että hän löytää pian uuden hoivaajan ja uusia kivoja kavereita ja lopulta niin olis tosi hyvä. "
Oletko sinä tyytyväinen itseesi/koetko itsesi hyväksi ihmiseksi kun teet tuota, järjestät toisen aikuisen ihmisen elämää ja tuossa toivot että löytää "uuden hoivaajan ja uusia kivoja kavereita" kuullostat ihan äidiltä joka ei luota lapseensa...
Että pakostakin miettii, että onko suhteenne ollut alusta tuommoinen vai oletko "tehnyt" hänestä tuommosen avuttoman tekemällä kaiken aina puolesta...
En saa häntä tästä muutoin pois. Ehkä jokin säälikin, en osaa vihatakaan. Mies on "peräkammarin poika", mutta kun työnsä hoiti ja mulla oli aikaa, roolit ajautui tähän. Ajattelin, että teen oman osani kotona. Ja jotenkin luulin, että stressi on syynä, kun itse sitä koko ajan höpötti. Hirveä isku tajuta, että jouten ollessa hänen ajatuksensa on istua koneella ja juoda... ja tavallaan kaikki muu jatkuu ennallaan eli minä teen kaiken kotona.. Ja olen vielä 24/7 käytettävissä. Hölmöä oli tietysti kuvitellakaan niin, että "stressi" poistuisi ja asiat muuttuisi. Olen jo 3v halunnut pois, mutta aina oli joku päivämäärä ja tapahtuma, jonka jälkeen kaikki muuttuu.. Mun oma elämä on kapeutunut, ketään ei voi kutsua kotiin, kun mies osoittaa mieltään ja kiertää kaljapurkin kanssa. Yksin en meinaa päästä minnekään mukaan änkeämisen ja syyllistämisen takia. ja toisaalta mies ei halua lähteä yksin minnekään vaan käyttää termiä että lähe "seuraneitiksi" mukaan. Täysin p*skahan tää kuvio on ollu ja minä hyväuskoinen manipuloitu hölmö. Toi "uudet kivat kaverit" oli vähän ironiaakin, mutta toisaalta helpottaisi ehkä minua, kun mies jättäisi yhteydenpidon minuun kokonaan.. Mun rakkaus on kuollut, kun olen tajunnut, että selitykset piittaamattomuudelle ja ilkeydelle on ollut ihan soopaa. Kyllähän ihminen on ystävällinen ja huomaavainen toista kohtaan jos siihen HALUA on. Koska mua on lyötykin, haluaisin, että tää menis jotenkin... asiallisesti... etten joutuisi vainon kohteeksi. Ehkä pelkäänkin. Vaikea ajatella miten pitäisi toimia, kun yritykset pitää puoliani, herättää aika ikävää käytöstä. Yritänkö jotenkin älyllistää tän tilanteen ja sitten kun tää on jotenkin ohi, romahdan.. Itseeni olen pettynyt, etten tajunnut vuosiin oikein mitään. Mutta tietysti kaikki meni hyvin niin kauan, kun toimin hänen tahtonsa mukaan.. Mutta mun isäkin tapasi repiä perheenjäsenet, minutkin, vaikka sairasvuoteelta johonkin hänelle tärkeään projektiin... Että tavallaan kaikki tässä suhteessa tuntui jotenkin "tavalliselle", enkä osannut sitä mitenkään kyseenalaistaa.. Ennenkuin vähän vanhempana..
"Koska mua on lyötykin, haluaisin, että tää menis jotenkin... asiallisesti... etten joutuisi vainon kohteeksi. Ehkä pelkäänkin."
Niin nyt ymmärrän sinua paremmin, kun toimintasi taustalla/motiivina on pelkoa.
Itse muistan lähipiiristäni hivenen vastaavanlaisen tapauksen. Mies ei ny ollut kyllä mikään täysin avuton, enemmänkin tyyppiä sovinisti, silloin 80 luvulla ei vielä narsisteista tiedetty, mutta hirvittävän mustasukkainen ja väkivaltainen hän oli ainakin humalassa ja eron jälkeenkin vainosi ystävääni...
Ystäväni pääsi pälkähästä lopulta sellaisella keinolla, että tavallaan oli apuna siinä, että mies löysi uuden kumppanin. Auttoi treffi ilmoituksen laadinassa, neuvoi miten vastailla ja kannusti kaikin tavoin etsimään uutta kumppania...
Kyllä joo, keinoa voi kyseenalaisena, sen toisen naisen kannalta, mutta omalta kannalta oli kyse henkiinjäämisestä ja tarpeesta luoda lapselle parempi elämä. Miehen elämään tuli uusi kumppani ja hän jätti sen myötä ystäväni rauhaan. Sitä tarina ei kerro, onko tuo uusi suhde kestänyt näihin päivin. Silloin 80 luvulla nainen muutti miehen kanssa asumaan jonka myötä ystäväni saattoi ajan kanssa itsekin elää normaalia elämää, toki pelkotilat jatkuivat aikas pitkään...
naisnarsistin toiminta-tapa ja temppuja
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015033119449439_uu.shtml