Miten ihmisiä voidaan samaan aikaan "syyttää" narsismista ja määritellä narsisti sairaaksi ?
Minusta tällaiset epäloogisuudet vaikeuttavat asian käsittelyä.
Jos kertoo suhteestaan narsistisesti käyttäytyvään ihmiseen, syyttää narsistia vain kertomalla jokapäiväisiä asioita ?
Minusta tuntuu, että monesti se syyttäjä voi olla kuuntelijan päässä, eikä
narsismista kertojassa. Syyttäjä haluaa syytellä narsistien uhreja ja narsistejakin, mikäli sellaisia olisi oikeasti olemassa.
Minusta tällaiset epäloogisuudet vaikeuttavat asian käsittelyä.
Jos kertoo suhteestaan narsistisesti käyttäytyvään ihmiseen, syyttää narsistia vain kertomalla jokapäiväisiä asioita ?
Minusta tuntuu, että monesti se syyttäjä voi olla kuuntelijan päässä, eikä
narsismista kertojassa. Syyttäjä haluaa syytellä narsistien uhreja ja narsistejakin, mikäli sellaisia olisi oikeasti olemassa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onkos tämä narsismi siis sama asia jos jostakusta sanotaan että on pissaa päässä tai mulkku?
Täällä nyt nämä naiset tuppaa haukkumaan niitä ex-miehiään narsisteiksi, älä siitä välitä. Tilastollisesti on mahdottomuus että näidän mammojen jutut ja diagnoosit pitäisi paikkaansa.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on paljon muutakin kuin että olisi mainitsemaasi pissaa päässä ja olisi mulkku.
Narsistilla on pissaa päässä ja tämä on myös mulkku, mutta kaikki pissapäät ja mulkut eivät ole narsisteja.
Kyllä elämä opettaa erottamaan nuo toisistaan, jos saa siis "kunnian" tutustua narsistiin oikein kunnolla.
Itse ole elämässäni tavannut pari erittäin potentiaalista narsistia, joista toisesta ole 99.99% varma, sen verran läheltä olen joutunut seuraamaan tilanteita. Ja olen pelkästään iloinen jos joku pissapää tai mulkku osoittautuu joksikin muuksi kuin narsistiksi. Narsisteja ei tähän maailmaan kaivata yhtään enempää, sen verran pahaa jälkeä saavat aikaiseksi.
myös kakkoset tuppaa haukkuun petturin puolisoa narsistiksi. Kakkosten rivaali on melkeinpä aina narsisti jos heitä uskoo.
Enemmän huolettaa sellainen monimutkainen psykologinen ja sosiaalinen kieroilu yms.
"Enemmän huolettaa sellainen monimutkainen psykologinen ja sosiaalinen kieroilu"
Joo psykologia on oikeesti mun mielestä hyvin vaikeaa ja monimutkaista, monesti joutuu pohtimaan, että puhunko minä ny itsestäni puhuessani siittä toisesta...
Että virhemahdollisuus on suuri, eikä aina ole kyse kieroilusta, sitä ihminen vaan välillä on sokea myös itsensä suhteen, kuin myös kannattaa muistaa sekin totuus ettei kukaan meistä ole täydellinen, ajattele, käyttäydy aina oikein aina kaikissa tilanteissa kaikkia ihmisä kohtaan...
Tarkoitin, että minua huolestuttaa narsismissa enemmän sellainen monimutkainen kieroilu kuin esim. se että joku vaikuttaa maailman navalle.
Minua ei kauhesti haittaa, vaikka tuijottaisivat omaa napaansa koko ajan, jos se juttu on vaan siinä.
Narsismi ei ole sen enempää sairaus kuin itsepäisyys tai ystävällisyyskään. Ne ovat luonteenpiireitä, jotka johtuvat lukuisista erilaisista syistä. Sellaista ihmistä, joka ajattelee vaan omaa napaansa eikä välitä muiden näkemyksistä, tunteista, mielipiteistä, tahdosta tai tarpeista paljoakaan kutsutaan narsistiseksi ihmiseksi, mutta ei se mikään sairaus ole. Narsististen tyyppien kanssa harva viihtyy kovin pitkään.
Jos omat vanhemmat ovat voimakkaasti narsistisia, onko aikuinen lapsi paha jos valittaa kärsimyksistään ? Vai syyllistyykö silloin negatiiviselta kuulostavan puhumiseen tai ajattelemiseen vanhemmistaan ?
Minun mielestäni mikäli narsismi on sairaus, siitä kärsivät ovat vähemmän vastuussa käytöksestään kuin mikäli kyseessä on vain luonne. Hankalampaa on, jos ominaisuus muuttuu sairaudeksi tai luonteeksi merkitykseltään aina tilanteen mukaan.
Eli siinä tapauksessa henkilön sopisi käyttäytyä miten vain, mutta ei ole vastuussa, mutta ei kuitenkaan suhtauduta mitenkään sairaana...kätevää...
ps.
Tuossa narsististen vanhempien seurassa kunnon lapsen kuitenkin odotetaan voivan ihan hyvin, ja jos ei voi vika on lapsessa.
Eli muiden ihmisten ei tarvitse kestää narsistien seuraa ainakaan kauaa,
mutta narsistien lasten kuuluu siihen kiltisti vain sopeutua.
Vaikka kukaan muu ei kyseisten ihmisten seurassa viihtyisi,
lapsi on viallinen, jos hän ei viihdy.
Ja puoli maailmaa on sormi ojossa, että "so so so", jos jo viisikymppinenkään lapsi yhtään mukisee.
"Ja puoli maailmaa on sormi ojossa, että "so so so", jos jo viisikymppinenkään lapsi yhtään mukisee."
Niin jotenkin tuntuu aina välillä unohtuvan, että missä sen narsismin syntyjuuret ovat ja en tiedä, ehkä taustalla vaikuttavat vielä ne ikiaikaiset käskyt, "kunnoita isääsi ja äitiäsi", kuin sekin ohje, joka "vitsaa säästää, vihaa lastaan"
Että kyllä se tuo uskontokin on saanut paljon pahaa ja kärsimystä aikaan tässä maailmassa, oli se ny mitä lajia tahansa. Toki usknnoissa/raamatussakin on paljon hyvääkin, mutta hyvin ristiriitainen se on ja kannattaa muistaa sen aikaisten ihmisten/miesten kirjoittama kirja...
Onneksi kuitenkin on enemmänkin aletettu uskaltamaan kritisoimaan vanhemmuutta, tunnustamaan sekin tosi asia, etteivät kaikki vanhemmat ansaitse kunnoitusta ja on lupa myös aikuisena pyristellä irti vanhempien mielivallasta, vaikka se johtaisi sitten kokonaan välien katkaisuun...
Narsistiperheitä tuo asia ny ei koske, käsittääkseni niissä piireissä tuo kieltäminen ja sitä kautta saman mallin jatkuminen saattaa jatkua sukupolvesta toiseen, koska ei uskalleta tunnustaa sitä tosi asiaa etteivät kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan, mikä on toki henkilökohtainen tragedia aina lapselle, joka vielä aikuisenakin kieltää koko asian tai hakee sitä rakkautta/hyväksyntää loputtomiin ts. jää lapsen tasolle suhteessa vanhempaan, napanuora ei katkea...
1. Perheen kunniaan vetoaminen
Luonteenomaisia varoituksia: "Emme pese likaista pyykkiä julkisesti, perheen kunnia ja maine on säilytettävä, mitä naapurit sanoisivat?"
2. Perheen toimintaan vetoaminen
Hirmuisia ja pahaenteisiä tapahtumaketjuja: "Jos kantelet ja kerrot viranomaisille, he hakevat minut (väärinkäyttäjän) pois ja koko perhe hajoaa."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse4.html
Täälläkin toisinaan on uhreja, jotka tarinoissaan tuntuvat unohtavan tyystin lapset ja käsittelevät asioita vain omalta kannaltaan katsoen ja siitä mitä narsisti vanhempana saa aikaan ei ajatella yhtään, että oman riippuvaisuutensa myötä unohtuu täysin mille lapsensa altistaa. Omaa jäämistä sitten perusteellaan, että kun se narsisti toisinaan on niin ihana, seksikin semmosta ettei kukaan muu pysty semmosta antamaan jne...
En tiedä joskus mietin että ns. uhrikin on saattanut löytää narsistissa sen oman vanhemman ja yrittää elää lapsuuttaan uudelleen, että kun minä nyt aikuisena pystyn antamaan enemmän kuin lapsena (huolenpito, raha, seksi) niin onnistun saamaan hänet rakastamaan itseäni.
No en tässä enempää vaan tyydyn taas laittamaan näitä linkkejä jos ja kun jotakuta kiinnostaa aihe lapsen ja vanhemman suhde enemmänkin liitettynä tähän narsismi aiheeseen, millä toki on oma tärkeä sijansa aiheeseen liittyen...
http://www.adlibris.com/fi/kirja/kaikella-kunnioituksella-9789522881229
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/narsismin-juuret/
http://www.terve.fi/vanhemmuus-ja-kasvatus/77753-onko-pakko-kunnioittaa-aitia-ja-isaa
http://www.goodreads.com/book/show/6037429-suomalaisen-lapsuuden-haavat
Tuo oli minusta tällä kertaa varsin osuva teksti näkemäni konkretian kanssa.
Hengellisyydestä etsin apua kestääkseni vanhempiani ja vapautuakseni ihmisen mielivallasta, kokeakseni hengen valoa kestääkseni henkisen kidutuksen ihmisen taholta, mutta pettymyksekseni uskonnon kautta tulikin vastaan sosiaalisissa kuvioissa ne ankarat kunnioita vanhempiasi käskyt (vanhempani eivät ole uskonnollisia ollenkaan, mutta loppuenlopuksi sekään ei uskonnollisissa piireissä laimentanut uskonnollista kunnioita vanhempiasi käskyä koskien minua, vaikka muutoin ei-uskovaisia ei olisikaan neuvottu kunnioittamaan) ja jouduin vanhempieni egon vallan alle aiempaakin vakavammin, vaikka tarkoituksena oli ollut Jumalan palveleminen.
Tämä on minusta todellakin mielenkiintoinen kysymys, että kuinka uskonnot ottavat tai eivät ota huomioon narsismia perheessä. Uskonnon tarkoitushan ei oppina ainakaan yleensä ole egon palveleminen. Mutta mitä sitten jos elämästä tulee vanhempien egon palvelemista mikäli kunnioitettu vanhempi sattuu olemaan narsisti tai vaikkapa synnynnäinen psykopaatti ?
Se on minusta todella epäloogista, että kunnon lapsen edellytetään mukisematta kestävän jotakin, mitä jokaisen järjevän aikuisen edellytetään juoksevan pää kolmentena jalkana karkuun...
Niin, aiemminkin jo tuonut esille sen tosiasian, että "suurimmat" vahingot toisen ihmisen narsistisuus ja kaikki siihen liittyvä aiheuttaa lapsille.
Riippuu toki lapsesta itsestään ja hänen asemastaan perheessä, millaisia vaurioita sitten syntyy, tuleeko hänestä paksu-vaiko ohutnahkainen narsisti tai jotain siltä väliltä tai onko hänellä muita ihmisiä joiden kautta hän voi tuntea itsensä arvostetuksi, rakastutetuksi , hyväksytyksi sellaisenaan...
Aikuisella ihmisellä on aina valinnan mahdollisuus, en usko noihin aikuisten "pakko olla narsistin kanssa" juttuihin kuin siltä osin että se "pakko" liittyy itseen, ei kykene elämään ilman sitä narsistia, minkälaista riippuvuutta sitten onkin taustalla tai pakonomaista yritystä elää ikäänkuin lapsuuden traumaansa uusiksi...
Mitä tulee mainitsemaasi uskontoon,niin ihmisen/miesten kirjoittama raamattu käskyineen on kirjoitettu aikana jolloin naisilla ja lapsilla ei ollut mitään arvoa ihmisenä ts. he olivat miehen omaisuutta ja monissa uskonnoissa tilanne on tänäkin päivänä sama. Että maailman sivu niin kristinuskon kuin muidenkin uskontojen varjolla on tehty paljon pahaa ja tehdään vielä tänäkin päivänä...
Muistan aikoinaan kun itsekin avioeroni jälkimaingeissa menin kirkkoon, jotain lohtua saadakseni. No pahaksi onnekseni papp oli valinnut aiheeksi sen että nykyään avioliitoista erotaan kovin heppoisin perustein, että siellä minä sitten takapenkissä kyynelehdin ja tunsin itseni tosi huonoksi ihmiseksi...
Mutta noh, kyllä uskonnosta ja hengellisyydestä apuakin ollut. Tavallaan on helpottavaa ajatella, että on joku minua suurempi voima joka tätä maailmaa pyörittää ja on paljon asioita/tapahtumia joille minä en voi mitään/eivät ole minun vallassani...
Itselleni tärkeimmäksi kohdaksi on tullut juurkin se, että rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, painotus nimenomaan tuolla loppuosalla. Koska voidakseen rakastaa toista ihmistä on ensin rakastettava itseään...
Tähän narsismi aiheeseen liittyen, tuota voi nimittää vaikkapa terveeksi narsismiksi, mihin minusta kyllä kuuluu aikuisena sellainen itsekkyys, että voi kieltäytyä tapailemasta sellaista ihmistä joka kohtelee huonosti...
Eri asia toki on jos asia on niin kipeä, että tuskaa välttääkseen pitää yllä illuusiota siitä onnellisesta lapsuudesta tai kokee itsensä niin huonoksi että ajattelee että siitä syystä vanhemmat eivät rakastaneet ts. vika oli itsessä, ei vanhemmassa...
Ihminen toki on riippuvainen vanhemmistaan muihin nisäkkäisiin verrattuna hyvin pitkään, mutta mielestäni sen napanuoran ihminenkin voi katkaista sitten kun omat siivet kantavat jos ei rakasta, pidä vanhemmistaan, pelkää heitä tai vanhemmat kohtelevat huonosti...
Toki asiaa voi pohtia ja vanhempiaankin ymmärtää ja siltä pohjalta armaahtaakin jos vaikka tutustuu heidän lapsuutensa ja menneisiin sukupolviin. Samat asiathan siellä taustalla monesti pyörivät. Mainitseehan raamattukin asian tähän tapaan, että isien synnit kertautuvat sukupolvesta toiseen...
Että se perheen/suvun narsistin vaikutus valitettavasti voi olla kauaskantoinenkin jos kukaan ei uskalla nostaa asiaa esiin.
Unohtui vielä tämä,
että suvun perinteiden lopettajan rooli on jotakin mitä kaikki eivät varmasti osaa kuvitellakaan mihin siinä joutuu.
Ei sitä moni hyvällä katso, vaikka olisi jonkin sukuhaaran narsismin perinteiden lopettamisesta kyse, eikä sen kummemmasta.
Tunteeton kommentti,hahhahhaa varsinainen rodunjalostaja,miten omat lähtimet?
Vastaan tässä samassa viestissä nyt useampaakin viestiin.
Ensinnäkään narsistien lapsesta ei mitenkään välttämättä tule paksu- tai ohutnahkaista narsistia, hänestä voi tulla yhtä hyvin jotakin muuta hieman kummallista erilaisten tekijöiden summana, vaikka hänen minuutensa ei saisi mistään tarvitsemaansa vahvistusta.
Esimerkiksi mielikuvitusmaailma voi toimia apuna.
Muutenkaan maailma ei ihan aina ihan totuttujen kaavojen mukaan mene,
Geenit voi pompata useankin sukupolven yli tai uusia mutaatioita voi ilmestyä ihan yhteenkin yksilöön.
HEHEH
On muuten totta, että tunteellisen ihmisen ei ole helppoa pystyä kyseiseen järjellisesti oikeanlaiseen toimintatapaan.
Painostus perinteen jatkamiseen on kova, mutta jos suku on jo muutenkin näivettynyt yksilapsiseksi, se voi sitten tosiaan olla yhdestä kiinni se täyskäännös siinä haarassa.
"Unohtui vielä tämä,
että suvun perinteiden lopettajan rooli on jotakin mitä kaikki eivät varmasti osaa kuvitellakaan mihin siinä joutuu."
Niin voin hyvinkin kuvitella, että sitä sitten joutuu ulos yhteisöstä, eristetyksi ja syntipukin rooliin, narsisti tuskin antaa anteeksi oman pesän likaamista...
Kautta aikaainhan suvuissa on ollut noita mustia lampaita.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_lammas
Tiedä sitten onko se aina niin, että on "huonompi" ihminen jos ei sopeudu joukkoon, kannata narsistiperheen jäsenenä sitä perhedynamiikkaa...
Itse kokonaisuutena ajattelen, että maailma tarvitsee aina niitä oman tiensä kulkijoita jotka uskaltavat olla ja seisoa sanojensa/tekojensa takana. Mielestäni ei se että kuuluu johonkin perheeseen/sukuun tarkoita sitä että on pakko jakaa sen perheen arvot/elämäntapa ja olla kaikesta samaa mieltä...
Tavallaan se on kummallista, että narsistien lasten ollenkaan odotetaan jatkavan narsismin perinnettä samalla kun narsismia ei muutoin yhteiskunnan arvona vaalita paitsi peiteltynä eräänlaisen "salakielen" taakse vaalitaan kenties paljonkin. Se on minusta varsin kaksinaismoraalista...
Niin se on kyllä totta, että itsekkyys, rakkaudettomuus, oman edun tavoittelu ja "heti kaikki mulle, minulla on oikeus" mentaliteetilla ja ulkoisilla arvoilla tuntuu olevan kannattajia enevissä määrin...
Että varmasti tietynlainen narsistisuus on lisääntymään päin. Sitä en tiedä onko ihan pers. häiriö tasoinen narsismi lisääntynyt