aiemmin kuolleen puolison kohdalla toissijaiset ei tulleet perukirjoitukseen, eikä vaatineet lakiosuutta. Olisivat saaneet pienen vaatimattoman mökin Lapista, joka oli puolisoiden yhteinen. Lapsia ei heillä itsellään ollut.
Sitten leski myi pirtin ja sai Lainhuutotodistuksen ja suoritti kaupat.
Tarkoittaako tuo niin, että ovat siten luopuneet jo osuudesta sen puolison osalta?
Myöhemmin kuoli toinenkin puoliso ja hänellä oli oma erillinen omaisuus saatuna perintönä, jota aiemmin kuollut ei itse omistanut.
Siihenkään perukirjan kirjoitukseen ei tulleet paikalle ja kaikki allekirjoittivat, ettei moiti testamenttia, jonka viimeisenä kuollut teki muille sukulaisilleen.
Kun hän yksin omisti sitten Lainhuutotodistuksella sen pirtin ja toinen omaisuus perintönä tullut oli myös hänen henkilökohtainen verotettva omaisuus, niin saahan hän määrätä kokonaan siitä, kenelle haluaa jättää.
Onko vielä aiemmin kuolleen puolison sukulaisilla kaiken tämän jälkeen oikeus vaatia enää mitään ja alkaako se toinen 10 vuoden laskenta uudestaan tämän viimeksi kuolleen puolison osalta, vai koskeeko heitä vain ensin kuolleen omaisensa jälkeen 10 vuotta.
Sitten leski myi pirtin ja sai Lainhuutotodistuksen ja suoritti kaupat.
Tarkoittaako tuo niin, että ovat siten luopuneet jo osuudesta sen puolison osalta?
Myöhemmin kuoli toinenkin puoliso ja hänellä oli oma erillinen omaisuus saatuna perintönä, jota aiemmin kuollut ei itse omistanut.
Siihenkään perukirjan kirjoitukseen ei tulleet paikalle ja kaikki allekirjoittivat, ettei moiti testamenttia, jonka viimeisenä kuollut teki muille sukulaisilleen.
Kun hän yksin omisti sitten Lainhuutotodistuksella sen pirtin ja toinen omaisuus perintönä tullut oli myös hänen henkilökohtainen verotettva omaisuus, niin saahan hän määrätä kokonaan siitä, kenelle haluaa jättää.
Onko vielä aiemmin kuolleen puolison sukulaisilla kaiken tämän jälkeen oikeus vaatia enää mitään ja alkaako se toinen 10 vuoden laskenta uudestaan tämän viimeksi kuolleen puolison osalta, vai koskeeko heitä vain ensin kuolleen omaisensa jälkeen 10 vuotta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"eikä vaatineet lakiosuutta"
Kuvaamassasi tilanteessa (aviopari joista kummallakaan ei ole rintaperillisiä, toinen kuolee) ei heillä olisi ollut edes minkäänlaista oikeutta vaatia mitään lakiosuutta. Lakiosuutta voivat vaatia vain rintaperilliset. MItään 10 vuoden ajanjaksoa ei siis alkanut kulua.
Mökki Lapissa on siis siirtynyt eloonjääneen puolison omaisuudeksi, koska hän yksin on perinyt puolisonsa (leski perii ilman rintaperillisiä kuolleen aviopuolisonsa). Hänellä oli myös täysi oikeus myydä mökki kysymättä lupaa keneltäkään.
Leskenkin kuoltua hänen pesänsä olisi pitänyt jakaa kahtia. Toinen puoli ensin kuolleen puolison perillisille, toinen lesken perillisille.
Leski ei voi omalla testamentillaan määrätä siitä puoliskosta joka kuuluu ensin kuolleen perillisille; leski voi määrätä vain omasta puoliskostaan.
"Kun hän yksin omisti sitten Lainhuutotodistuksella sen pirtin ja toinen omaisuus perintönä tullut oli myös hänen henkilökohtainen verotettva omaisuus, niin saahan hän määrätä kokonaan siitä, kenelle haluaa jättää."
Nimenomaan EI saa.
Siitä onko aiemmin kuolleen puolison perillisillä vielä oikeus moittia testamenttia jos ovat jos kirjallisesti ilmoittaneet että eivät niin teen, annan fiksumpien kertoa mielipiteensä.
A kuolee ja ennen sitä tekee testamentin B:lle eli B saa koko A:n omaisuuden.
Testamentti saanut lainvoiman joten A:n toissijaisperilliset eivät ole B:n kuolinpesän osakkaita eikä lesken pesää jaeta ensin kuolleen toissijaisperillisille millään muotoa.
B voi testamentata koko omaisuuden kenelle tahtoo ja koska hänen tekemä testamentti on saanut lainvoiman niin kenelläkään ei ole enään mitään moiteoikeuksia eikä mitään 10vuoden sääntöä ole olemassa tässä tapauksessa.
Tokihan sen testamentin saajan pitää huolehtia että haluaa ottaa perinnön vastaan 10 vuoden sisällä.
Ja jos muut pesän osakkaat ovat sitoutunut olemaan moittimatta testamenttia niin silloin se saa lainvoiman heti.
Asiahan olisi ollut erilainen mikäli A EI olisi tehnyt testamenttia B:n hyväksi,silloin A:n toissijaisperilliset olisivat saaneet B:n omaisuudesta puolet ja loput olisi mennyt B:n perillisille perintökaaren tavalla paitsi jos B olisi tehnyt testamentin omasta puolikkaasta.
Tai vaihtoehtoisesti jos B:llä ei olisi ollut perillsiä niin A:n toissijaisperilliset olisivat saaneet kaiken.
Nimenomaan näin JOS A on todellakin tehnyt testamentin B:n hyväksi. Minusta se ei käynyt aloituksesta selvästi ilmi.
Vastaukseni perustui siis olettamukseeni että A ei ollut testamenttia tehnyt.
Olisi hyvä jos kysyjä voisi vielä varmistaa että tässä todellakin on kaksi testamenttia joista puhutaan, eli A:n testamentti B:n hyväksi ja B:n testamentti joidenkin sukulaistensa hyväksi.
Oliko testamentti annettu tiedoksi niinkuin laki määrää?
Ja oliko ensiksi kuollut tehnyt testamentin "leskelle" "vaikkapa omistusoikeus testamentti jne"
Jos oli ja sitä toissijaiset perilliset(ensiksi kuolleen toissijaisperilliset) eivät ole moittineet (lainvoimainen testamentti) niin heidän osakkuus "lesken" kuolinpesään lakkaa.Toisinsanoen he eivät voi enää vaatia yhtään mitään.
Sitten kun leski on itse tehnyt testamentin niin jos se on annettu tiedoksi normaalien lakien suhteen ja saanut lainvoiman niin sitten perintö menee testamentin saajalle eikä kenelläkään ole asiaan mitään moittimista.
molemmissa tapauksissa ei ole moittineet laissa määrätyssä ajassa, haastemiehen välityksellä testamentin tiedoksiannot.
kiinnostaa vielä lisäksi se 10 vuotta vanhentuminen, miten se tässä lasketaan toisten osalta, vaikka ei ole moittineet, niin voiko vielä jollain konstilla vaatia kuitenkin.
käsittäisin että juuri Lainhuutotodistuksellakin suljetaan pois aiemmin kuolleen perinnöstä.
Lainhuutotodistuksesta näkee kuka on kiinteistön omistaja.
Omistaja voi hakea lainhuutoa sen perusteella että on saanut omistusoikeuden.
Mitähän ihmettä tarkoitat tuolla, että lainhuutotodistuksella "suljetaan pois aiemin kuolleen perinnöstä"?
Ei se kiinteistörekisteri josta lainhuutotodistukset tulostetaan ole mikään muu kuin omistajarekisteri.
Puolisonsa perinyt leski saa tietysti hakea lainhuudon, jos on perinyt kiinteistön, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että lesken pesä jaetaan puoliksi molempien sukujen kesken. Näin siis jos testamentteja ei ole.
Jos taas on testamentteja, niin kaikki riippuu siitä, mitä niissä tarkalleen ottaen määrätään.
Tuo 10 v on se määräaika, jonka kuluessa perillisen tai testamentinsaajan pitää ottaa perintö vastaan. Se ei liity tähän sinun juttuusi mitenkään.
tätä kohtaa mietin, eikö koske ollenkaan lapsettoman parin sukulaisia, jotka ovat ilmeisesti silloin perillisiä.
16 LUKU 2 §
Perillinen, joka tahtoo saattaa perintöoikeutensa voimaan, ottakoon perinnön vastaan tai ilmoittakoon vaatimuksensa sille tahi niille, jotka ovat ottaneet perinnön vastaan, taikka, jollei perintöä ole jaettu, sille, joka hoitaa pesää. Tällainen vaatimus voidaan esittää myös oikeudelle tai kihlakunnanoikeuden tuomiopiirissä tuomarille. Milloin perilliselle on määrätty uskottu mies valvomaan hänen oikeuttaan perintöön, on perillisellä lupa tehdä ilmoitus myös uskotulle miehelle, jonka tulee viivytyksettä antaa siitä tieto oikeudelle tai tuomarille.
Perillisen on katsottava vastaanottaneen perinnön, jos hän on yksin tai muiden kanssa ottanut pesän hoitoonsa, osallistunut perunkirjoitukseen tai perinnönjakoon taikka perillisenä muutoin ryhtynyt jäämistöä koskeviin toimiin.
Samoin
17 LUKU 1 §
Sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön.
Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta.
ja
2 a § (15.6.2007/710)
Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. Luopumisen sitovuudesta perillisen ja testamentinsaajan velkojiin säädetään konkurssilaissa (120/2004) ja ulosottokaaressa (705/2007).
Ovat siis jo allekirjoittaneet haastemiehen välityksellä ettei moiti testamenttia myös viimeksi kuolleen puolison osalta.