Tuli tässä mieleen että saattaisikohan täältä löytää uusia näkemyksia ja ideoita mun ongelmaan.
Olen nimittäin varsin monta vuotta miettinyt ja pähkäillyt missä vika on, mikä mun elämässä nyt oikein mättää. Ongelmani/tilanteeni on nimittäin se tosiasia, että olen yli kolmekymppinen mies, eikä minulla koskaan ole ollut gimmakaveria, seurustellut kenenkään kanssa, ja piste vielä I:n päällä on että poikuus on vielä tallella !
Tottakai olen ollut ihastunut ja rakastunut pariinkin otteeseen, mutta se on taas ollut sitten ykspuoleisisa tunteita ne. Ulkonäkö ei pitäisi olla syy, pikkulinnut ovat laulaneet korviini että jotkut naiset pitävät jopa varsin sööttinä (vaaka kuin olen :-)), enkä usko että luonteessakaan olisi NIIN paljon valittamista.
Mutta olen vuosien varrella huomannut yhden varsin mielenkiintoisen "ilmiön". Nimittäin se, että minun on tosi vaikeeta tulla toimeen sinkkunaisten kanssa, kun suhteessa tai naimisissa olevien naisten kanssa tulen erittäin hyvin toimeen, enkä usko että kyseessä on jonkun sortin seksuaalinen "ilmiö", sillä tulen myös hyvin toimeen erittäin hemaisevien, varattujen naisten kanssa.
Eli kysymys kuuluu :
Ei kai tällainen "ilmiö" ja dilemma ole mitenkään yhteyksissä vaakamaiseen piirteisiin ? Mistä voisi johtua että vaikka tiedän olevani vaaka ja sen myötä romanttinen (vaikka enhän minä ole koskaan saannut kokea mitään sellaista, vaikka miten paljon tekisi mieli), sosiaalinen, kauneutta rakastava, rehellinen, kiltti, lapsirakas, niin alkaa pakostakin tulla sellainen olo ettei tästä maailmasta löydy sitä mitä minä haluan ja tarvitsen, elääkseni jokseenkin niin sanottua normaalia elämää.
Alkaa vaikuttaa siltä, että päälläni olisi jokin vitsaus, kun naisiin tulee. IHAN OIKEESTI !
SINKKUNAISET, miksi vaakamiehet eivät kelpaa ?!
Olen nimittäin varsin monta vuotta miettinyt ja pähkäillyt missä vika on, mikä mun elämässä nyt oikein mättää. Ongelmani/tilanteeni on nimittäin se tosiasia, että olen yli kolmekymppinen mies, eikä minulla koskaan ole ollut gimmakaveria, seurustellut kenenkään kanssa, ja piste vielä I:n päällä on että poikuus on vielä tallella !
Tottakai olen ollut ihastunut ja rakastunut pariinkin otteeseen, mutta se on taas ollut sitten ykspuoleisisa tunteita ne. Ulkonäkö ei pitäisi olla syy, pikkulinnut ovat laulaneet korviini että jotkut naiset pitävät jopa varsin sööttinä (vaaka kuin olen :-)), enkä usko että luonteessakaan olisi NIIN paljon valittamista.
Mutta olen vuosien varrella huomannut yhden varsin mielenkiintoisen "ilmiön". Nimittäin se, että minun on tosi vaikeeta tulla toimeen sinkkunaisten kanssa, kun suhteessa tai naimisissa olevien naisten kanssa tulen erittäin hyvin toimeen, enkä usko että kyseessä on jonkun sortin seksuaalinen "ilmiö", sillä tulen myös hyvin toimeen erittäin hemaisevien, varattujen naisten kanssa.
Eli kysymys kuuluu :
Ei kai tällainen "ilmiö" ja dilemma ole mitenkään yhteyksissä vaakamaiseen piirteisiin ? Mistä voisi johtua että vaikka tiedän olevani vaaka ja sen myötä romanttinen (vaikka enhän minä ole koskaan saannut kokea mitään sellaista, vaikka miten paljon tekisi mieli), sosiaalinen, kauneutta rakastava, rehellinen, kiltti, lapsirakas, niin alkaa pakostakin tulla sellainen olo ettei tästä maailmasta löydy sitä mitä minä haluan ja tarvitsen, elääkseni jokseenkin niin sanottua normaalia elämää.
Alkaa vaikuttaa siltä, että päälläni olisi jokin vitsaus, kun naisiin tulee. IHAN OIKEESTI !
SINKKUNAISET, miksi vaakamiehet eivät kelpaa ?!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kait se ainoastaan horoskoopista ole kiinni jos et kelpaa naisille..
Oletko itse miten vaativa naisten suhteen, ulkonäkö, luonne tms.? Tai jospa kohdallasi ns. "kysyntä ja tarjonta" eivät ole kohdanneet, tai sitten et ole vielä löytänyt sitä Oikeaa naista elämääsi.
Oletko ehkä liiankin kiltti (tällä en tarkoita että pitäisi olla mikään rämäpäärenttukaan, mutta tietty särmä miehessä on jopa hieman seksikästä) eli annat myöten kaikki naiselle, tai sinusta ehkä saapi sellaisen kuvan.
Mutta vaikka nyt kolmenkympin rajapyykin oletkin ylittänyt, älä hätäile.. miehille taitaa olla enemmän suotu sitä "pelivaraa" mitä tulee heilan etsimiseen ja jopa perheen perustamiseen tietyssä iässä.
Vaikka toisaalta ymmärrän sinua, on erittäin vaikea löytää itselleen sopivaa kumppania nyky-Suomessa varsinkin. Jospa se toisille sitten olisi "tarkoitettukin" olla yksin.. en tiedä.
Terv. kohta kolmekymppinen sinkkunainen. :)
"Ei kait se ainoastaan horoskoopista ole kiinni jos et kelpaa naisille.."
No ei kai, tuli vaan mieleen pitäisikö siitä hakea vastausta ongelmaan.
"Oletko itse miten vaativa naisten suhteen, ulkonäkö, luonne tms.? Tai jospa kohdallasi ns. "kysyntä ja tarjonta" eivät ole kohdanneet, tai sitten et ole vielä löytänyt sitä Oikeaa naista elämääsi."
Vaativa, no enpä tiedä. Kyllähän sitä on ollut ihastunut, no sanotaanpa että, vähemmän hemaiseviin naisiinkin. Luulin jopa jo löytyneeni sen oikean naisen elämässäni, tai niin ainakin siihen aikaan luulin. Mutta EI, kohtalolla oli taas vaihteeksi muita suunnitelmia. Sehän oli ilmeisesti liikaa vaadittua kohtalolta se. :-(
"Oletko ehkä liiankin kiltti (tällä en tarkoita että pitäisi olla mikään rämäpäärenttukaan, mutta tietty särmä miehessä on jopa hieman seksikästä) eli annat myöten kaikki naiselle, tai sinusta ehkä saapi sellaisen kuvan."
Muutaman kerran olen kyllä ollut liian kiltti "for my own good", mutta niissä tapauksissa ei ole ollut ihmissuhdeasiat kyseessä. Oikeudenmukaisuus on minulla korkeassa arvossa, ja jos koen epäoikeudenmukaisuutta, oli se sitten kohdistettu minuun tai muihin ihmisiin, niin kyllä ihmiset saavat kuulla kunniansa.
"Mutta vaikka nyt kolmenkympin rajapyykin oletkin ylittänyt, älä hätäile.. miehille taitaa olla enemmän suotu sitä "pelivaraa" mitä tulee heilan etsimiseen ja jopa perheen perustamiseen tietyssä iässä."
Joo joo, kyllä mä tajuan ettei peli ole vielä menetetty, mutta se mikä pännii niin jumalattomasti on se, etten KOSKAAN ole seurustellut. Kaikki kaverit ovat jo siinä vaiheessa elämää että menevät naimisiin, hankkivat jälkikasvua, rakentavat taloja kuin sieniä sateella, jne, jne. Mutta minulla ei ole koskaan edes ollut niin vähän onnea, että seurusteluun asti olisi päästy. Sitä onnea ei minulle vissiin ole tarkoitettu (saatana) ! Saati sitten yhden yön juttuihin, en näköjään kelpaa siihenkään. Aj saatana että ottaa päähän, oikeesti !
"Vaikka toisaalta ymmärrän sinua, on erittäin vaikea löytää itselleen sopivaa kumppania nyky-Suomessa varsinkin. Jospa se toisille sitten olisi "tarkoitettukin" olla yksin.. en tiedä."
Niinpä, olenkin tässä tuumaillut että olenkohan syntynyt väärään maahan ? Pitäisköhän haistattaa pitkät tälle maalle, ja muuttaa vaikka Austraaliaan ? Mikä mua tässä maassa pitää ? EI MIKÄÄN.
Niin, ja sitten vielä yks varsin omituinen juttu. Miksi miehen on aina iskettävä naisen ? Miksi ei toisin päin ? Ne naisethan valkkaavat ne miehet kummiskin, loppujen lopuksi, vai mitä ? Ei koskaan toisin päin. On se niin väärin että miehen pitää laittaa kaikki peliin, itsetuntonsa ja kekseliäisyytensä ja vaikka mitä, ja sitten ryömiä takaisin koloonsa, häntä koipien välissä, nuolemaan haavojansa, kun rukkaset tuli taas. Kai se on vaan joku kirjoittamaton sääntö, eläinkunnassahan ne naaraat valkkaavat ne koiraat, tai ainakin pääosin, onhan niitä poikkeavia lajikkeitakin.
No joo, tais mopo vähän karkaa käsistä tässä nyt :-) Taidanpa laittaa tän saman keskustelun sinne Suhteet / Sinkut -palstalle.
Hyvää Joulua ja Hauskaa Uutta vuotta kaikille sinkuille (kaikille muille haistatan pitkät ) !
Oletko miettinyt sellaista, että ehkä olet varauksellinen sinkkunaisten seurassa kontra parisuhteessa olevien naisten seurassa. Tämä sitten muuttaa ehkä sanatonta viestintää siten ettei sinkkunaiset tee aloitetta. Sitä paitsi se vaan on niin että perinteisesti miehen tehtävä on tehdä aloite :) se ei ehkä ole oikein.. Minä en ole koskaan tehnyt aloitetta. Aikoinaan kohtasin erään vaakamiehen, treffailimme muutaman kuukauden eikä suhteemme koskaan syventynyt seurusteluasteelle. Vaakamies jahkaili tai sitten piti mua "varalla", en tiedä, mutta en jaksanut sitä jahkailua vaan jatkoin sitten omia teitä. Vaakamies oli liian "salaperäinen" omista asioistaan, että kiinnostukseni lopahti. Vaakamiehet ovat kuitenkin mm. symppiksiä ja huomioivat ihanasti naistaan, joten tässäkin pätee, ei pidä yleistää. Jaksamista sinulle ja toivon että kun kohtaat sellaisen sinkun, jonka kanssa synkkaa, että se olisi sitten se "oikea".
mikäs vaakaa painaa
juu et kyseessä VOI olla sellane juttu et sä oot HOMO!? eisiismilläääpahal mut kyl must tuntuuu ja sun kirjotus tyylikii muistuttaaa homoo...onellisiii homo vuosiii...! c.)