minne hoitoon?

Ota suoraan yhteys oman kunnan mielenterveystoimistoon, teillä on varmaan siellä nuorisoa varten omat hoitajat, tai sitten käy puhumassa kouluterveydenhoitajalle joka varmasti alkaa sinun asiaasi ajamaan eteenpäin ja selvittää mihin pääsisit hoitoon. Ehkä se terkkari voisi olla nyt ekaks paras vaihtoehto. Hyvä että haet itsellesi apua rohkeasti ! Psykoterapiaa suosittelee sitten esim. mielenterveystoimiston lääkäri , sitä haetaan KELA:sta B-lausunnolla, muuten se on älyttömän kallista.

Suosittelen ensimmäisenä kouluterveydenhoitajaa ja kertomaan suoraan ja rehellisesti mistä on kyse. Hän osaa antaa jatko-ohjeita miten toimia. Kelan tukemaan psykoterapiaan pitää olla psykiatrin lausunto. Kannattaa puhua asiasta vanhemmillesikin. Ennemmin tai myöhemmin se tulee kuitenkin esiin ja he kyllä ymmärtävät varmasti.

kiitos neuvoista :) saako kelalta tukea terapiaan vain silloin jos saa diagnoosin pakko-oireisesta häiriöstä?

Moi!
En osaa vastata saako tukea ilman diagnoosia, mutta tuskinpa (luulisin). Ota rohkeasti yhteyttä terkkariin tai muihin edellä mainittuihin tahoihin. Niin sairaalta, pelottavalta, inhottavalta... miltä tahansa ne omat pakko-ajatukset tuntuukin, niin kannattaa mainita niistä mahdollisimman pian myös kotona. Ei tarvitse selittää niitä perinpohjin kotona, kertoa vain, että tämmöinen on tilanne. Helppo tietysti sanoa toiselle, sillä itsekin venytin kertomista ihan loppuun asti, sitten vasta kun koulussa huomattiin, että käytöksessäni on muutoksia (pakkotoiminnon ja -ajatukset rajoitti jo niin paljon toimintaani) ja terkkari pyysi käymään, niin vasta sen jälkeen otin asian puheeksi kotona. Kuinka paljolta olisinkaan säästynyt, kun olisin heti kertonut asiasta.
Olen 32v. ja varmasti ainakin puolet elämästäni kamppaillut näiden asioiden kanssa. On hyviä aikoja ja välillä huonompia, lääkitys on seronil ja sekään ei minua haittaa vaikka söisin lääkettä koko ikäni, sillä pääasia itselle on, että vain selviän arjesta ja työelämästä. Tiedän kuitenkin mikä tilanne on pahimmillaan ollut, joten pari pilleriä on pienin murheeni. Ja vaikka välillä tuntuu, että koko maailma kaatuu, mutta sitten taas paistaa aurinko. Ajatusten hyväksyminen on itselle edelleen vaikeaa ja tulee varmasti aina olemaan, mutta tieto siitä, että on olemassa ihmisiä jotka auttavat ja tukevat, niin se kummasti vaan vie eteenpäin. Iso halaus sinulle ja voimia tulevaan, selviät varmasti kun etenet omaan tahtiisi!

Uskaltauduin sitten terkkarille, kerroin mun ajatuksista, mutta en vielä kaikkein kiusallisimpia asioita. Tarkoitus oli, että jatkan tapaamisia terkkarin kanssa. En kehdannut kysyä, mutta onkohan terveydenhoitaja "pätevä" tämmösissä asioissa? varmaan se sit ohjaa mut jonnekin muualle jos huomaa että mun ongelmat on sen verran omituisia.

Terkkari oli tosiaan sitä mieltä että ei tarvii mennä lääkärille, kun ei oo univaikeuksia/lääkityksen tarvetta. Mennäänkö pakko-oireiden vuoksi lääkärille vain silloin, jos on aikomuksissa aloitaa lääkitys? Miten te olette edenneet julksen terveydenhuollon puolella ongelmienne kanssa?

Muista, että liittyivätpä oireesi mihin tahansa, käsienpesuun, sähkölaitteiden tarkisteluun, agressiivisiin ajatuksiin jne, niin käytännössä ainoa toimiva terapiamuoto on Altistus, ja rituaalinehkäisy aka exposure & response prevention, ERP. GOOGLETA !

Kysy terapeutilta suoraan, onko altistaminen hänelle tuttua, jos ei ole, vaihda terapeuttia heti. Perinteinen puheterapia ei juurikaan toimi OCD:hen.

Tätä voi harjoittaa itsekin, eli altistaa itseään progressiivisesti ahdistaville tilanteilla samalla välttäen pakkotoimintoja ja varmistelua. Suosittelen jotain kirjaa/kirjoja aiheista. Mm edna foen on aika perusteos.

Tai ostat netistä kerrasta poikki kirjan ja teet siitä harjoitteita ;) auttaa nopsaan ja voit aina uudelleen ja uudelleen palata kirjan pariin kun ocd häiritsee elämääsi