pienessä päässäni, että kyllä mä voisin yrittää puhua. Tuskin sitä kuitenkaan odotetaan, mutta kyllä mä voisin yrittää. Kaikesta pelosta huolimatta, mä pystyn vastaamaan kysymyksiin. Sen verran saan suutani auki. Mutta sekin hirvittää, että jos sitä avaa liikaa, tulee taas sammakoita ulos. Sitä katsoo vain toivottomana ja kuulee, kun suusta pääsee kaikenlaista, mitä ei todellakaan ajattele sanoa.
Mietin tuossa
Haavieteen
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Haavi eteen! jaa, että toivottomana katselee ja kuuntelee, mitä suusta pääsee :D aika hauska. Yritä edes, yritä!
rakkaimpani saisi suunsa auki! Ymmärtäisin, jos sieltä sattuisi tipahtelemaan jotain hassua, ja yrittäisin korjata tilannetta. Estäisin häpeän tunteen. Mitään et saa, jos et koskaan yritä! Sitähän voi sitten jäädä ikävöimään ja voivottelemaan ihan rauhassa, jos ei uskalla puhua ja olla. Kyllä se sinun mielitiettysi ymmärtää. Ole rohkea!
just just
Just sitä saatetaan odottaa. Kirjoita puhe ja opettele se ulkoa. Silloin sanat ovat harkittuja. :)
Mutta vitsillähän sinä tämän kirjoitit.
En voi. Sekin kuulostaa typerältä. Perjantaina möläytin kolme lausetta, ei tosin mitään pahoja, mutta kaukana siitä, mitä piti sanoa. Ja sitten pistin suun suppuun.
Tarkemmin ajatellen ihastuksenikaan ei juuri oma-aloitteisesti keskustelua avaa. Vastaa kyllä korrektisti kysyttäessä. Samat kolme lausetta taisin saada ennen viikonloppua. Mikä ihme sen suun tukkii, kun tunteet tulevat mukaan?
En tiedä tuosta, mutta itsellä ainakin pelko siitä, ettei se toinen ole ajatellutkaan sellaisia asioita, nauraa vaan ja toteaa jotain " isällistä". Ja sitten kohteliaat pakit: it' s not you, it' s me.
Ikäero vaikeuttaa asioita molemmin päin:( Itsellä tilanne päinvastoin ja nainen myöskin..
"tuskin sitä kuitenkaan odotetaan" :D anteeksi nyt, että naurattaa, mutta hei, ihan oikeesti, sinun on elämä. Eikös elämä ole aivan liian lyhyt turhaan jossittelemiseen? Mene ja puhu suusi puhtaaksi. Saat mielen rauhan. Jos se toinen osapuoli ajattelee sinusta samoin, olette onnen kukkuloilla. Jos ei, saat unohtaa ja siirtyä elämässä eteenpäin. Vai mitä?
Onko siellä nyt pienipäinen poika- vai tyttösammakko? Toinen vain käy. :)
Toivottavasti et vihjaa muiden sammakoista. Sehän alkaa nolottaa.
Ymmärrän aloittajaa. Itsekkin olen kamppaillut samojen asioiden kanssa. Hävettänyt todella paljon jälkeenpäin asiat joita olen sanonut yms. ja johtanut lopulta siihen että ei ole tehnyt mieli puhua ja elämä muuttunut aika passiiviseksi. Nykyisin mutisen vaan välttämättömyydet enkä omaaloitteisesti oikeastaan juuri mitään.
Minäkin ymmärrän. Kyllähän jokainen joskus päästää suustaan mitä sattuu, varsinkin jänskässä tilanteessa.
Tai jättää sanomatta mitä piti. Se on itselleni tyypillistä.