Outoa, miten yksinäiseltä voi tuntuu, vaikka kaiken pitäis olla hyvin. Olen sosiaalinen ja ympärillä paljon tuttuja, entisten seurustelukumppanienkin kanssa on ihan hyvät välit. Silti tuntuu, että elämästä puuttuu jotain.
Se "jotain" on sellanen ihminen, johon voi luottaa 100-prosenttisesti ja jonka ystävyys on pyyteetöntä. Sellanen ihminen, jonka ystävyys ei riipu rahasta, maineesta tai elämänkatsomuksesta.
Sellanen ihminen, joka ei tuomitse sua minkään takia.
Sellanen ihminen, jonka kanssa voi tehdä kaikkee hauskaa ja jutella melkein mistä vaan.
Olkaa onnellisia, jos teillä on tuollanen ystävä.
Älkää koskaan päästäkö sellasta aarretta menemään.
Se "jotain" on sellanen ihminen, johon voi luottaa 100-prosenttisesti ja jonka ystävyys on pyyteetöntä. Sellanen ihminen, jonka ystävyys ei riipu rahasta, maineesta tai elämänkatsomuksesta.
Sellanen ihminen, joka ei tuomitse sua minkään takia.
Sellanen ihminen, jonka kanssa voi tehdä kaikkee hauskaa ja jutella melkein mistä vaan.
Olkaa onnellisia, jos teillä on tuollanen ystävä.
Älkää koskaan päästäkö sellasta aarretta menemään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
morjens.taidat hakea kuuta taivaalta,sellaista ystävää tuskin löytyy.kaikkihan nykyään menee oman parhaan mukaan ja toiselle ei uhrauduta jos ei siitä koidu itselleen jotain plussaa.tai näin olen minä sen havainnut.sekä kuinka monta näistä onnellisista liitoista on todellakin onnellisia ja oikean ystävyyden liittoja.kivoja jatkoja sulle kuitenkin.....
Mulla on ollut elämäni aikana kaksi ihmistä jotka on tajunneet kaikki mun elämässä.Valitettavasti toinen niistä muutti pois ja etäisyys muutti välejä:( Toinen on mun sisko mutta silti tuntuu siltä että haluaisin sellaisen perheen ulkopuolisen ystävän joka ymmärtäis mun ajatusmaailmaa.
Musta tuntuu että loppujen lopuksi maailmassa on varmaan aika paljon tällaisia ihmisiä jotka välittää ihan oikeesti toisistaan:(
Toivotaan josko niitä joskus vielä kohtaisi:)
Itse en ole kovinkaan sosiaalinen.Mutta olen huomannut että tunnen olevani kaikkein yksinäisin silloin kuin olen sellaisten ihmisten seurassa jotka eivät oikeasti välitä.Esim.erään tyypin, jota luulin parhaaksi ystäväkseni,seurassa aina tunsin oloni tosi vaivautuneeksi ja surulliseksikin.Mietin usein mistä se johtui.Juttu selvisi kun paljastui ettei hän todella mikään ystävä ollutkaan.
Joskus tosiaankin saattaa tuntua, että kaikki ihmiset tavoittelevat vaan omaa etuaan.
Siihen on vaan niin mahdotonta uskoa, kun näkee tuolla joka päivä ystävyksiä, joilla näyttää olevan hauskaa yhdessä ja kuulee niitten juttuja kaikesta kivasta, mitä niille on sattunut.
Ja jos toisella on surullinen olo, niin siinä vierellä on aina se ystävä, joka tukee ja ymmärtää. Jotkut jopa vaistoaa, kun toisella on paha olla.
Sellaset jutut tekee yksinäisen ihmisen samaan aikaan onnelliseks ja samaan aikaan surulliseks...
Joillakin on vaan parempi tuuri elämässä. Siitä se johtuu.
SE ITSESTÄÄN KIINNI JA SIITÄ MITÄ TEKEE!!
Ei _kaikki_ ole itsestään kiinni, jos vaan sattuu syntymään erilaisiksi muihin nähden ja joutuu sen takia kusipäitten hylkimäksi, niin ei sille mitään mahda.
Se On MuIsTa kIiNnI jA mItÄ nE TeKeE!!!!1
Terveisin eräs adhd-nuori vuosimallia 1984
Tiedän tunteen, miltä tuntuu olla isossakin joukossa yksin. Ja "ystävä" jolle puhuit pahasta olostasi, vaihtaa puheenaihetta, että päästäisiin hänen ongelmiinsa. onko tuttua?
Tuttua on, osittain.
On niin vaikeeta alkaa kertomaan kellekään ongelmistaan tai ilonaiheistaan, kun ei tunne ketään niin hyvin, että uskaltaisi kertoa niitä.
Pieniä ongelmia voi aina kertoa, mutta isompien asioiden kertominen vaatii jo aika hyvää molemminpuolista luottamusta.
Ja jos joskus on erehtynyt kertomaan jotain entisille tutuille, niin on aika äkkiä huomannut olevansa yksin tai huonompi kaveri.
Jostain syystä ihmiset tuntuvat nykyään kannattavan kaveruutta, jossa pinnallisuus on se tärkien asia. Ei sillä väliä, mitä toinen on oikeasti (?).