Harkitsetko avustajan työtä? Jos vastaat kyllä, ja kaipaat lisätietoja, käy lukemassa blogiani. Siellä kerron kyseisen työn haasteista, mutta myös plussista, (joita löytyy ihan mukavasti), ja paljon muustakin. Joistakin muistakin artikkeleista löytyy tietoa avustajan työstä, kuin allaolevasta.
https://tanssitytto.wordpress.com/2015/02/22/positiivisuushaasteesta/
https://tanssitytto.wordpress.com/2015/02/22/positiivisuushaasteesta/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tulee mielee et mites hyvi täs pysyy asiakkaa yksityisyys yllä. Varsinki jos sinut tuntevat lukee ni aikas helppo yhdistää asiakkaseen. Itse en niin pitäis siitä että minun elämä on osa jonku muun blogia. Työjutut sais pitää erillää.
Oikein hyvin! En mainitse nimiä (en edes omaani), enkä asuinaluetta, ja muutenkin puhun melko yleisluontoisesti. En paljasta mitään henkilökohtaista. Ne tutut, jotka tunnistaa, tietää jo muutenkin suunnilleen kaiken valmiiksi. Oikeastaan juuri sukulaisten toivonkin lukevan tuota, että tietävät hekin vähän missä mennään...
Itse asiassa, hyvä Tanssityttönen, sinä paljastat avustettavassi yksityiasioita blogissasi -rikot siis lakia sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksista. Paljastit senkin, että kerrot em. asioita tuttavillesi.
Olet selvillä vesillä vain, jos KUKAAN ei KOSKAAN saa tietää, kuka avustettavasi on, ts. ei edes näe teitä koskaan yhdessä esim. ulkona.
Tekisi mieleni kertoa blogistasi esimiehilleni.
Sinulla on kyllä omia kuvia blogissasi, siitähän tunnistaa. Se että kirjoitat julkisesti kuinka vaikea päivä oli ja ikävä katsoa kuinka toinen kuihtuu... En haluaisi että esim. Oman äitini päivää ja vointka joku routisi blogissa. Toivon että sinulla ei ole alan koulutusta, niin jotenki edes voisi ymmärtää miksi sinusta tämä on ok. Minä myös mielelläni ilmottaisin esimiehelle/omaisille/avustettavalle nämä tekstit ja kysyisin mitä ajattelevat. Ja onhan tämä täysin epäeettistä sekä rikkoo vaitiolovelvollisuutta. Voit kertoa että oli rankka työpäivä mutta se on sitten siinä, vaitiolovelvollisuus on ehdoton.
Täytyyhän meidän avustajien voida jossakin vähän purkaa tuntojamme. Me olemme usein aika yksin, ja joudumme helposti vaikeisiin tilanteisiin, jossa kukaan ei ole tukemassa. Työolot ovat monilla aika kehnot, ja oikeusturva heikko. Haluan tuoda näitä asioita esille!
No kerro pois vaan, jos koet sen mielestäsi aiheelliseksi. En kuitenkaan paljasta mitään, mistä hänet voisi yhdistää juuri kyseiseen henkilöön. Sanalla tutut tarkoitin tässä niitä, jotka tuntevat hänet, eli lähinnä sukulaisia. He tietävät määrätyt asiat, ja heillä on myös oikeus siihen. Muut eivät tunne koko ihmistä. Sitäpaitsi puhe on korkeinkaan tyyliin: "avustettavani oli väsyneempi tänään". Tämäkin vain yhdessä artikkelissa. Muuten kerron lähinnä alani heikoista kohdista yleisesti, joista on ihan aiheellista puhua, ja myös kerron mukavista jutuista, esim. jos on vaikka käyty kahvilla, tai muuten ollut mukava päivä. Siinä ei pitäisi olla mitään pahaa!
Olen kyllä täysin samaa mieltä kuin Valviran täti. Kannattaisi miettiä, millaisia asioita haluaisit itsestäsi kerrottavan. En minä ainakaan haluaisi itsestäni tai läheisistäni puhuttavan, kuinka he kiukuttelevat kuin pikkulapset.
Puhumattakaan siitä, miten kerrot työtäsi tekeväsi..."väkisin ruokaa suuhun..." Huoma, ettei sinulla ole hoitoalan koulututsta. Ketään ei väkipakolla syötetä. Jos ravitsemus pakolla toteutetaan, on syytä ottaa yhteys lääkäriin, hän sitten miettii, olisiko ravitsemus parempi toteuttaa esimerkiksi nm-letkun tms. avulla. Vaarannat asiakkaasi hengen, jos et moiseen osaa reagoida.
Ja tiedoksesi; kukaan ei jää sairaalassa ilman ruokaa. Se varmistetaan juuri hoitohenkilökunnan osaamisella.
Eihän kukaan häntä tunnista mitenkään tuosta. Sitäpaitsi eiväthän hoitajat ehdi juurikaan syöttää potilaita sairaalassa. Tämä on yleisesti tiedossa. Oma äitinikin syötti äidilleen ruokaa tämän jouduttua sairaalaan, kun hänkin arveli, että hoitajat eivät syötä riittävästi. Eihän heidän aikansa millään riitä. Muutenkin kaikki lääkärit ja hoitajat ovat sanoneet minulle ja avustettavani pojalle, että meidän tulee katsoa, että hän syö hyvin. Siksi hänen poikansakin vaatii minua syöttämään äitiään reilusti. Hän luottaa juuri minuun, ja hänen mielestään olen selvinnyt hyvin. Avustettavanikin on kehunut minua kovasti, silloin kun vaan on tarpeeksi pirteä. Sitäpaitsi hänen vointinsa on parantunut, ja se on meidän ansiotamme. Parhaamme olemme tehneet!
Kotitaloudet on täynnä sitä, vaikkei ahneimmat arvosta. Perusteilla olevassa yhteiskunnassa uskonto vie.