Niin uusperheen puolisoista toinen on usein karannut ex-perheensä luota vastuuta. Hän on kakara joka ei ymmärrä, että lapsen synnyttyä aikaa ei ole iltaelämään ja harrastuksiin, joten pitäisi osata luopua jostakin. Samoin käy usein puolisoitten välisen suhteen, siihen ei ole varsinkaan lapsen kasvaessa enää samalla tavalla hetkiä kuin aikaisemmin ja lapsi vaatii paljon, varsinkin äideiltä. Ruokaa pitää olla tarjolla ainakin viisi kertaa päivässä ja sen syöttäminen on aluksi sotkemista, pyykkikone rallattaa jatkuvasti eli huoltoa riittää, saatikka että lapsi sairastaa ensimmäisinä elinvuosinaan noin viisi kuumetta vuodessa. Ensimmäinen vuosi on yöllä syömistä ja natinaa parin tunnein välein ja kun lapsi ei osaa sanoa itse mitään elää aivan sekasortoisessa mielentilassa, että mikä vaivaa, ei siinä juuri voimia parisuhteen hoitoon riitä, pikemminkin odottaisi siltä toiselta jonkinlaista hellimistä, ja etenkin yhdessä vastuun ottoa tästä kaikesta.
Se joka tästä tilanteesta lähtee etsimään seuraa muualta, on pahin karkuri ja se joka vielä puolustaa tai vokottelee tätä, tai jopa antaa seksiä on katalampi kuin kukaan.
Kyllä se on niin että se että saattaa lapsen alkuun. Sen pitää jatkua myös perheestä huolehtimisesta ja ymmärtämisestä, että pääosaa vie lapsi vähän aikaa. Pikkuhiljaa jää aikaa enemmän parisuhteelle ja voimatkin palautuu, mutta koskaan ei enää kaveripiiri saa nousta perheen yläpuolelle tai mikään harrastus. Jos tähän ei tunne pystyvänsä, ei pidä solmia minkäänlaista parisuhdetta ja laittaa alkuun yhtäkään lasta.
Hylkäsivätkö omat vanhempasi sinut. Sillä ero lapsiperheessä on lasten hylkäämistä, oman edun hyväksi. Nämä näin tehdyt lapsivapaat ovat todellisuudessa hyvin raskas rikos lapsianne kohtaan. Kun tuo aika kaiken lisäksi on varsin lyhyt, tuntuu aivan mielettömältä että isät ja äidit ovat näin kelvottomia ja ymmärtämättömiä.
Mutta vielä suurimmiksi rikollisiksi lukisin ne kaverit ja viettelijät, jotka houkuttavat lapsiperheen isää tai äitiä pois kotoaan millään tai tavatessaan karanneen eivät palauta häntä takaisin tukien ottamaan vastuuta perheestään.
Se joka tästä tilanteesta lähtee etsimään seuraa muualta, on pahin karkuri ja se joka vielä puolustaa tai vokottelee tätä, tai jopa antaa seksiä on katalampi kuin kukaan.
Kyllä se on niin että se että saattaa lapsen alkuun. Sen pitää jatkua myös perheestä huolehtimisesta ja ymmärtämisestä, että pääosaa vie lapsi vähän aikaa. Pikkuhiljaa jää aikaa enemmän parisuhteelle ja voimatkin palautuu, mutta koskaan ei enää kaveripiiri saa nousta perheen yläpuolelle tai mikään harrastus. Jos tähän ei tunne pystyvänsä, ei pidä solmia minkäänlaista parisuhdetta ja laittaa alkuun yhtäkään lasta.
Hylkäsivätkö omat vanhempasi sinut. Sillä ero lapsiperheessä on lasten hylkäämistä, oman edun hyväksi. Nämä näin tehdyt lapsivapaat ovat todellisuudessa hyvin raskas rikos lapsianne kohtaan. Kun tuo aika kaiken lisäksi on varsin lyhyt, tuntuu aivan mielettömältä että isät ja äidit ovat näin kelvottomia ja ymmärtämättömiä.
Mutta vielä suurimmiksi rikollisiksi lukisin ne kaverit ja viettelijät, jotka houkuttavat lapsiperheen isää tai äitiä pois kotoaan millään tai tavatessaan karanneen eivät palauta häntä takaisin tukien ottamaan vastuuta perheestään.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Sut on siis vissiin jätetty toisen naisen takia? Varsin katkeran oloinen kirjoitus.
Minunkin mies petti aikoinaan minua. Hänellä oli sivusuhde vuoden ajan, osan siitä ajasta odotin lasta. No, elämä on, sellaista sattuu. Teki pahaa silloin, mutta yli olen päässyt. Ja tapahtuneesta huolimatta tuo mies on hyvä isä lapselle.
Minäkin ajattelen, että ihminen joka ajatutuu varatun kanssa suhteeseen, rikkoo moraalisia velvotteita. Se on väärin ja julmaa, ja toivon mukaan häpeäisivät. MUTTA niin tekee väärin myös se joka lähtee pettään JA se joka ei petä, mutta ei myöskään pidä huolta parisuhteensa onnesta, vaan antaa esimerkiksi vauva-ajan selityksillä parisuhteen valua kankkulan kaivoon, tai muista syistä ihan omasta halustaan ajatutuu etäälle puolisostaan. Kaikki kolme toimivat väärin, ja voivat katsoa peiliin. Jokainen kantakoot oman synnintuskan, ja myös antakoot ajan kanssa itselleen anteeksi, kun ovat asiasta opiksi ottaneet. Virheitä tapahtuu, mutta niitä ei kannata ikuisesti toistaa! Siinä se ihmisen elon salaisuus piilee.
Etkös sinä ole se karkuri kun potkaisit ukkosi maantielle ja veit häneltä kaiken viemisen arvoisen. Älä valita kun et saa tehtyä tekemättömäksi.
Et olisi ensin eronnut ja luullut että mies jää sulle piiaksi. Tulee kun käsket sitä.
Mies löysi uuden kumppanin ja sekös sinua keljuttaa kun ukkosi karkasi löysästä hirrestä.
Mene itseesi ja katso omaa käyttäytymistäsi. Sinähän et ole mihinkään syyllinen, ethän.
On ihan turhaa syytellä ihan ulkopuolisia henkilöitä jotka eivät ole milläänlailla syyllisiä sinunkaan eroosi.
Jättäkää ne itsepuolustuspuheet kokonaan pois ja katsokaa kerrankin asioita ihan oikeista kulmista. Jos todella siittää tai synnyttää lapsen, silloin myös pitää ymmärtää, että perhe pyritään pitämään koossa kaikin tavoin. Ihan varmasti äidit eivät ole kovin seksuaalisia synnytyksen jälkeen ja se täytyy miehen kestää, olla siis se mies ja isä. Tuo aika menee ohi.
Mutta kun erot otetaan tilanteessa, että lapset ovat vielä pottaiässä, silloin on kyllä elämän karkuri lähtiessään viettämään aikaansa muualle ja ilman puolisoaan.
Nuo vastaukset ovat omia puolustuspuheitanne, ilmeisesti hieman omatunto kolkuttelee ja siksi on iskettävä noilla puheilla.
Minuun teidän on turhaa yrittää laittaa minkäänlaista leimaa, ette tunne tai tiedä minusta yhtään mitään. Minua ei kukaan ole heittänyt minnekään, en ole myöskään itse ketään heittänyt minnekään, mutta pettämiseen en sorru, niin alhainen en ole. En myöskään jätä lapsiani koskaan saadakseni itselleni vapaata. Jos tarvitsen ensin huollan tilanteen niin, että lapsillani on varmasti turvallinen paikka olla sillä aikaa, en myöskään tule räkä poskella kotiin takaisin. Kunnioitan itseäni niin paljon, että noihin alhaisuuksiin en lähde mukaan.
Sinä et tiedä täällä kirjoittelevien taustoista mitään, joten ole arvailematta , sitähän sinä täällä alinomaa teet.
Sinä olet pahin parjaaja ja luulottelija tällä palstalla.
Ps. Jos sinulla on ollut luuseri, pettäjämies puolisonasi älä kosta sitä jokaiselle. Itse olet puolisosi valinnut.
No millä lailla tuo henkilö kostaa mitään? Kyllä sananvapaus kuuluu meille kaikille.
Olisko vaikka että jatkuvasti mollaa uusperheitä. Sehän sillä on koko ajan hampaankolossa. Jos häntä on petetty niin ei se ole kaikkien vika.
Täällä on myös uusperheellisiä miehiä ja naisia joita on puoliso pettänyt. Ovat perustaneet uusperheen , aloittaneet uuden ajanjakson elämässään eivätkä jää tuleen makaamaan ja hauku jokaista uusperheellistä joka vastaan tulee.
Onko tuossa kielletty kirjoittamasta. Oli mun käsittääkseni toteamus vaan. Hän ei tiedä kenekään taustoista( samaa mieltä) mitään joten älköön yleistäkö kaikkia samaan nippuun.
Ei tuossa kukaan syyllistänyt mua tai mun miestä. Kyllähän mä tiedän, ettei meillä kummallakaan ollut tuollainen tilanne. Ei toisten juttuja kannata turhan herkästi ottaa. Jokainenhan meistä elää omaa elämää.
ssss llll ööö äääää nnnn iii mk s
Kerrot varmaan omasta miehestäsi. Ihmistä ei voi muuttaa jos ei itse muutu. Toisaalta voisitko katsoa myös itseäsi ja omia vikojasi. Tuskin sinä ihan synnitön olet.
Se on hyvä etsiä syitä kodin ulkopuolelta, vaikka ne syyt on usein siellä neljän seinän sisällä.
En kirjoita omasta miehestä vaan asioiden tuntemuksesta, sillä olen kohdannut näitä työelämäni kohdalla useita ja koska en voi muuten tuoda esille kuulemaani ja näkemääni, on käytettävä kanavaa jossa kirjoittelevat juuri nämä ihmiset, jotka toimivat näin.
Yksinkertaisesti en hyväksy pettämistä lapsiperheessä en milloinkaan, se on rikos perhettä kohtaan ja kun vielä ymmärtäisitte miten paljon tuskaa aiheutatte tuolla toiminnolla, jota usein sanotte elämättömäksi elämäksi, puolison syyksi tai mikä milloinkin se syy onkin. Ajattelette että pienet lapsenne sopeutuvat, kyllä se vaan on niin, että eivät he sopeudu, mutta muutakaan eivät voi. Kun koittaa aika heidän aikuistua, sitä ei tapahdukaan. He eivät uskalla perheitä perustaa ja elämä ei oikein ala kantamaan, usein myös lapsenne jää alhaisen koulutuksen vuoksi pienipalkkaiseksi. Tämäkin osa jää teiltä hoitamatta kun se oma elämä pitäisi olla yhtä menoa ja onnen huumaa läpi elämän.
Lapsenne ymmärtävät kaikki heille tehdyt asiat kun kasvavat.
Jos eroatte niin älkää tehkö sitä pettämällä ja jättämällä lapsenne vielä tuon uusikon murjonnan alle. Koettakaa elää aluksi perhe-elämää ihan vaan lastenne kanssa, ilman minkäänlaista uutta kumppania. Silloin lapsenne eivät haavoitu niin paljon, sillä onhan heillä edes jokin koti, jossa ei jyllää uudet voimat, tapahtuu hyvin harvoin, että uusi ihminen hyväksyy toisen lapset. ja tämä aiheuttaa jo omien vanhempien eron lisäksi uuden trauman lapsille ja kyllä heidän elämänsä jatkossa näkyy nuo ajat ihan jokaisella. Ero on lapsille niin valtava jysäys, heidät pakotetaan olotilaan, johon kukaan ei varmasti halua.
Nyt ei ole kyse minun synneistä, vaan ihan teidän kaikkien elämästä ja eritoten lastenne tulevaisuudestanne, jonka mitätöitte samalla kun alatte etsimään sitä elämätöntä elämää, kyllä se on eletty, eikä tule takaisin. Lapsienne vartuttua jää aikaa moneen, muistakaa sitä omaa puolisoa helliä ja kun on keskustelun paikka, silloin keskustellaan ei riidellä ja moitita ja juosta kantelemaan työtovereille tai tuntemattomille baareihin tai harrastuspaikkoihin.
Kotona kissa pöydälle ja laatikaa kodin säännöt, ne pitää olla inhimilliset, mutta lapsiperhe ei vouhkaa vaan toimii yhdessä.
Tuntuu aivan mielettömältä ajatukseltakin, että heti pitää oli uusi ihminen
Täyttä sontaa.
Itsekkin olet eronnut. Teitkö kaikkesi että teidän perhe ei hajonnut. Syytitkö ainoastaan miestäsi että kaikki oli hänen syytään. Sinussako ei mitään vikaa.
Vai jää lapsen koulutus vähälle ja eronneiden uusioperheiden lapset eivät uskalla perustaa omaa perhettä.
Olet väärässä ainakin meidän perheen osalta johon kuuluu mieheni kaksi lasta edellisestä liitosta. Molemmat opiskelleet yliopistossa ja valmistuneet sieltä. Ovat hyväpalkkaisissa työpaikoissa, eli toimeentulo on heillä turvattu eikä tarvitse elää kituuttaa pikkurahoilla ja olla vanhempien kukkarolla.
Toisella on kaksilapsinen perhe ja minun tietämyksen mukaan heillä menee hyvin. Asuvat omassa talossaan ja molemmat vanhemmat ovat töissä. Perhe-elämä näyttää onnelliselta ja pikkuiset ovat monesti hoidossamme koska haluavat kovasti tulla mummon ja papan luokse.
Eli sinä haluat luoda mielikuvaa että kaikki uusioperheet ovat tuhoontuomittuja ja lapset eivät menesty elämässään. Olet ainakin meidän osalta väärässä. Elämä on mallillaan ja ei tässä suurinpia tragedioita ole ollut. Jos jotain pientä ollutkin niin niistä on selvitty puhumalla.
Tässä vielä iltalehdestä kopioitu, erään toisen uusioperheen malli.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1424064458534.html?pos=ok-trm-perh
En sanonut että kukaan uusperhe ei onnistu, mutta sellaisissa joissa on pettäminen takana, lapset ovat saaneet sellaisen annoksen pahaa elämäänsä, että heille on hyvin vaikeaa aikuisena ymmärtää tapahtuneita.
Nekin eroperheiden lapset, jotka ovat edenneet elämässään kuitenkin muistavat aina rikkonaisen perheensä, sillä jos isä ja äiti asuvat eri osoitteissa eron vuoksi ja vielä uusien perheiden kanssa, koti on aina rikki ex-suhteissa syntyneiltä lapsilta. Tulossa ovat vielä vaikeat ajat jos uusperheeseen on syntynyt lapsia eli nämä ovat silloin näitä veli- tai sisarpuolia, jota eivät ole uuspuolisoiden entisissä liitoissa syntyneet lapset.
Usein se hankala vaihe on siinä kun vanhenette, lapsenne eivät lain mukaan olekaan tasapuolisia, ikävä sanoa, mutta tottahan se on.
Te jotka olette olla edes jonkun aikaa lasten kanssa eronne jälkeen ilman uusia suhteita, silloin saattaa olla parempi onnistuakin uusperheen kanssa, jäähän vähän omankin pään tasoitteluun aikaa.
Uskallatteko todella keskustella aikuistuneiden lastenne kanssa näistä asioista vai vaikenetteko, ei ole silloin helppoa itsellä eikä lapsilla, maton alle on liian paljon lakaistu.
Mitä tarkoitat sillä, että lapset välttämättä ovat saaneet aimo annokset pahaa elämäänsä, jos vanhempien liitossa oli pettämistä? Minun ja exäni liitossa me molemmat petimme. Lapsi ei tiedä asiasta mitään, eikä meillä ole syytä hänelle sellaista koskaan kertoa. Lapsen edessä emme tapelleet.
Sanot että koti on aina rikki lapselta. Voihan sen niinkin ajatella, että koti on rikki, mutta itse ajattelen, että lapsella on kaksi kotia. Hän oli minun ja exän eron aikaan niin pienen pieni, ettei hän muista meidän koskaan asuneen yhdessä. Hänelle ei ole sellaista todellisuutta, jossa vanhemmat asuvat yhdessä. Joskus siitä on hänelle kerrottu, siis että vanhemmat ovat asuneet yhdessä, mutta lapsen mielestä se ajatus on todella huvittava.
Miksi se on aina vaikea aika lapselle, jos syntyy uusperheeseen pikkusisaruksia? Kyllä minun esikoinen jo 2-vuotiaana oikein toivomalla toivoi pikkusisarusta, ja sellaisen myös onneksi sai. Hän on todella läheinen siskonsa kanssa. Ovat kuin paita ja peppu. Isoveli on hyvin huolehtiva ja rakastava siskolleen. Sama toisinpäin. Miksi sisaruksen syntymä olisi uusperheessä sen vaikeampaa kuin ydinperheessä?
Miksi lapseni eivät lainmukaan ole tasapuolisia???????? Täh. Ei yksikään laki sano, että lapseni eivät ole tasapuolisia. He ovat saman arvoisia myös molemmissa kodeissaan sisarustensa kanssa. Yhtä rakkaita, yhtä ihania.
Siinä olen samaa mieltä, ettei kannattaisi "vaihtaa lennosta" suhdetta. Ero on syytä käsitellä ensin. Se että kauanko se vaatii aikaa, riippuu täysin ihmisistä ja erosta. Jotkut ovat käsitelleet eron hyvin pitkälle jo ennen virallista niittiä, ja toiselle se tulee kuin salama taivaalta, ja vaatii enemmän aikaa pureskella. Mutta sanoisin että ainakaan vuoteen ei kannata vakavaa parisuhdetta aloittaa eron jälkeen. Ensin pitää korjata omat haavansa, ja miettiä mitä elämältä haluaa.
Tietysti uskalla keskustella lasten kanssa monista asioista. Lasten omalla kielellä nyt, ja enemmän sitten kun aikuistuvat. Mutta en koskaan tule kertomaan erolapselle mitään pettämisjuttuja minun ja isänsä väliltä, eikä tule kertomaan hänen isäkään. Se on sovittu. Sellaiset asiat ovat parisuhteen yksityisasioita. Lapselle kuitenkin on yhdentekevää miksi erosimme. Oleellista on se, että olemme hoitaneet yhteishuoltajuuden hyvin.
Niin, sanot että lapsi oli pieni. Niin moni ajattelee samoin, kuitenkin lapsenne kasvavat ja samalla heille kasvaa myös älyllinen taso. He saavat tietää aivan varmasti tapahtuneista asioista tavalla tai toisella jossakin vaiheessa ja voivat olla jopa tiedonjanoisia saadakseen tietoonsa, koska onhan heille selvää että jotain on tapahtunut.
Et näytä ymmärtävän tuota lastenne tasa-arvoisuuden eroa, joka tulee olemaan tulevassa, mutta se on. Tämä kertoo että monikaan ei ajattele asioita oikein mitenkään. Olen itse nähnyt niin läheltä miten sekainen oli eroavan ihmisen tajunnan taso, siinä oli myös uusi jo ajatuksia pyörittämässä. Ihmisellä suorastaan seisoi silmät päässä ja kaikkea juoksi karkuun mistä olisi ollut apua ajatustyössä. Ei siinä näyttänyt lapsillekaan olleen aikaa yhtään enempää, minkä nyt on pakko olla alle kouluikäiselle, syliin eivät päässeet, vaatteita ei oltu juuri katsottu, mitä päälle puettu. Sitten ne "paikan vaihdot" isälle ja 'äidille, lapset itkivät ja osasivat jo kertoa, että kukaan ei välitä.
Tämäkin eronnut ei itse asiaa nähnyt, koki olevansa ihan hyvä vanhempi, vaikka ei sitä kyllä missään nimessä ollut. Eli sokeita te niille omille toimille olette ja hyppäätte kaikkien silmille, jotka vähänkin yrittävät saattaa asioita tasapainoon.
Sontaa...
Et vastannut kysymykseeni ollenkaan. Miten muka lapseni eivät ole tasa-arvoisia? Kerro esimerkkejä, konkreettisia.
Jollakin on saattanut elämä mennä sekaisin erosta, mutta ei kaikilla. Itse olen aina lapsistani huolehtinut, syliin on päässyt ja vaatteista on huolehdittu. Ei ero ole sellaiseen vaikuttanut millään tavalla. Et perustellut siis että miksi lapsi saisi aimoannoksen pahaa elämäänsä, jos vanhempien suhde on loppunut pettämiseen. Kerroit yksittäisestä esimerkistä, joka ei kerro yleisesti yhtään mitään. (Samalla tavalla voitaisiin ajatella, että kun yksi ydinperheen äiti tappoi lapsensa, niin kaikki ydinperheen äidit tappavat, tai jotakin muuta vastaavaa päätelyä.)
Minun on myös hyvin vaikea kuvitella, että esikoiseni koskaan olisi sen uteliaampi vanhempiensa erosta, koska ei osaa sitä vanhaa ydinperhettä kaivata. Hän tietää että vanhemmat ovat eronneet, koska olemme hyvin erilaisia, ja halusimme elää elämän eri tavalla, eri asoita arvostaen. Sekin on totta. Pettämisistä lapselle on turha kertoa isonakaan. Niistä ei myöskään juuri kukaan tiedä, eli lapsi ei sitä vahingossa tietoonsa saa. Vaikka edellinen liittoni siis päättyi molempien pettämiseen, niin kumpikaan ei jatkanut suhdetta noiden ihmisten kanssa, joiden kanssa petettiin. Uudet suhteet on ollut molemmilla jo vuosia, mutta ihan uusien ihmisten kanssa. Sellaisten kanssa, joilla ei ole mitään tekemistä eron kanssa.
Et myöskään perustellut, että miksi mielestäsi uusperheessä sisaruksen syntymä olisi eri asia kuin ydinperheessä. Meidän perheessä pikkusisaruksen syntymä 3 vuotta sitten oli esikoiselleni todella iloinen juttu.
Osaat kirjoittaa paljon sanomatta yhtään mitään.;) Lahja se on tuokin! =D
Yleensä tämä ap henkilö ajattelee rahaa. Eli tulevaisuuden perintö. Kuka kenetkin perii. Se on hänen suurin pelkonsa. On tuonut ajatuksen julki joissain kirjoituksissaan. Sitä kai hän ajatteli tuosta tulevasta.
Mutta kun on eronnut ilman kolmatta osapuolta ihan ex vaimon narsismin takia ja ihan vain vaimosta erosin en lapsista!
Aivan... Eri ihmiset perivät eri tavalla. Meidän perheessä perimysasiat on huolehdittu niin, että kaikki tämän perheen lapset perivät samalla tavalla tämän perheen aikuiset. Biologialla ei ole asian kanssa tekemistä. Mutta toki sitten siihen emme voi vaikuttaa mitä muut lapsille jättävät. Toisaalta ei ydinperheessä kasvaneiden lasten tulevaan omaisuuteenkaan voi juuri vanhemmat vaikuttaa... Yksi löytää varakkaan puolison ja jää leskeksi muutamassa vuodessa -perii paljon. Toinen puolestaan menettää avioerossa ison siivun rahoistaan. Jne. Eihän vanhemmat voi kovin paljoa vaikuttaa siihen, mikä lasten omaisuus tulee aikuisena olemaan, mihin se menee tai miten sit kertyy. Me vaikutamme siihen, että tässä perheessä lapset ovat tasa-arvoisia, meillä ja meille, ja perivät meidän samanarvoisesti.
Ussein kolmas tulee väliin ja rikkoo muiden perheen. Se on vaan raaka porkkana monelle, eikä kehtaa sitä myöntää. Kukapa nyt haluisi sen myöntää että tulipa rikottua perhe jos toinenkin. Se ovaan on joistakin hauskaa jos ei ole omaa perhettä eikä ketään joita kiusaa niin pitää kiusata joidenkin lapsia ja vaimoa. Syytellään sitten lapsia ja vaimoa, kun oma toiminta hävettää.
Blaa, blaa lissu
Olin juuri syntymäpäivillä ja arvatkaapa mitä tapahtui. Eräs pieni poika heidän poikansa koulutoveri tuli sinne aika myöhään, sama poika on nyt alkanut koulupäivien jälkeenkin aina etsiytyä jonkun koulutoverin kotiin. Hän on eroperheen ja lapsi, joka on uusperheessä. Eihän siinä mitään, mutta lapsi voi olla vaikka koko päivän ja siinä sitten perheen kanssa syö ateriat.
Vanhempia ei juuri näytä kiinnostavan soittaa edes pojalle koulupäivän jälkeen, missä on, sillä tätä seurasi eilen eräs henkilö ja oli kovin huolissaan, kun ei edes tunne vanhempia.
Meillä käy ydinperheen lapset melkein joka viikonloppuna ruoka-aikaan, ovat yötä jne.. Että silleestä. Ei se aina siitä perhemuodosta ole kiinni vaan vanhemmista.
Maailmaan mahtuu erilaisia ihmisisiä. Hyviä, pahoja ja vaikka kuinka paljon siltä väliltä.
Sinä kohdistat syytöksesi aina johonkin perhemuotoon, etenkin uusperheeseen. Kas kun ei ollut yksinhuoltajan lapsi.
Kuules kun noin huomioit, lastensuojelu on olemassa. Ilmoita sinne ja he käyvät tarkistamassa tilanteen onko siinä perheen elämässä ja lastenhoidossa jotain huomauttamista. Kyllä se tuttavasi tietää kene pojasta on kyse.
Tais kolahtaa.
Kun et tunne vanhempia,miten voit sitten tietää millaisezta perheestä poika on.
Siis mikä kolahti. Selvennätkö hieman ?
Kolmas tulee aina väliin siksi perheet hajoo ja lapset jäävät isättömiksi. En ikinä usko sitä, että kukaan eroo omasta tahdostaan ja jättää lapset isättömiksi, kyllä kolmas aina haluu rikkoa ja nähdä miten kaoko suku kärsii, ja entien kärsii se mies, joka menettää lapsensa ja tyhjää saa tilalle.
Kyllä eroa ilman kolmannen väliintuloakin ja erosin vain vaimosta en lapsista ja nykyisen vaimon löysin vasta 3vuiotta eron jälkeen.
Ja varsin moni eroaa aviopuolison ilkeyden/narsismin takia
Joka tuli avioliittoon väliin, ei kysellyt, vei vain.
Eli kumpikin on menettänyt puolisonsa, eivätkä edesmenneet ole missään yhteydessä enään.
Miettikääppä tuota kun kuitenkin eronneilla on edes jonkinlaisena tukena se ex puoliso.
Jos kolmas rikkoo lapsiperheen ei siinä itkut exältä ja lapsilta auta kun kolmas vannoo miten ihanaa on elää ilman lapsia ja auttaa meistä unohtamaan omat lapset. Toisaalta seon praempikin ettei lapset ole isän luona jos siellä riekkuu ja kännilöi vieraita ihmisiä aamusta iltaan,. Silloin on paras unohtaa se isä. Mutta sopisi ihmisen joka miestä etsii, etsiä mies jolla ei ole lapsia, siinä säästyy monen ihmisen suru ja mmonenlapsen ns orpous kun isä jättää ja unohtaa eikä välitä. Kannattaa katsoa kenet iskee ja kysyä suoraan onko lapsia ettei niistä tule riesaa ja haittaa.
Jos tuollainen on mies siinä, hän jo hakee sitä kolmatta, neljättä jne. Ihan turhaan sinä muita syytät, syytä miestä. Hänestä ei ole kenekään kanssa elämään.
Viinaa ei kukaan toinen toisen kurkkuun kaada. Kyllä juoja hoitaa sen ainee nieluunsa ihan itse. Juoppohan tarvitsee seuraa juomaan yhdessä. Kun juomat loppuu juoppo on yksinäinen raukka jonka ainoa ystävä on viinapullo ja ainoa jota hän rakastaa on se aine pullon sisällä.
Jos tuollaisen miehen haluat perheesesi elämään niin olet tosi tollo