Tulen halki nyt, aikaa myöten tähän, luoksesi. Jo syntymässä
- niin kuin aina - halajava nälkä meihin
istutettiin, tiedätkö -
oletko unohtunut ikkunaan, ikään kuin olisit lainattu, tarpeeton? Oletko
ottanut ne vastaan? Mitään antamattomat laulut, tyhjät
kuut, sydänveresi tyhjille seinille pirskoutuneet
pisarat olet
pyyhkinyt salassa itse?
Tiedän, tunnen sinun tuuleksi,
Ystävä.
Minä
rakastan
sinua.
- niin kuin aina - halajava nälkä meihin
istutettiin, tiedätkö -
oletko unohtunut ikkunaan, ikään kuin olisit lainattu, tarpeeton? Oletko
ottanut ne vastaan? Mitään antamattomat laulut, tyhjät
kuut, sydänveresi tyhjille seinille pirskoutuneet
pisarat olet
pyyhkinyt salassa itse?
Tiedän, tunnen sinun tuuleksi,
Ystävä.
Minä
rakastan
sinua.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kiitos hienosta runosta. Mutta kai aiot julkaista sen muuallakin?
Mulla on vain yksi osoite kerrallaan.
Olin juuttunut
ikävään kaipuuseen
lattiarakoon
tuskailin
Läpi ikkunan
Katsoin ylös
näin taivaan
tähden
näin sinut
kirkkaan tähden
unelman
jota tavoitella.
Ja kun yritän
menet kauemmaksi
ja pysyt salaperäisenä.
Tarvitsen tikkaat
sinun antamasi tikkaat
jotka tunnen
ja lupaan kiivetä
tähdellesi
ja lopettaa itkuni.
Sinä teit valintasi tänään. Tai et sinä, vaan hän. Sain sen taas -
kirjallisena.
Matka jatkuu.
sinä sinä sinä sinä sinä sinä mikä peijakkaan sinä, vieras ihminenhän se on. eikö teillä ole munaa puhua sille itselleen??? ??
Valintaa auttaisi kun tietäisi
kuka on livenä missäkin
ja kuka on kuka.
Täällä ei voi valintoja tehdä
muutakuin arvailuja ja tosielämä
on ainoaa oikeaa elämää josta
tulisi päätellä asioita eli voisiko oikeasti
sanoa elämässä jos on sanottavaa.
Se olisi toista arvostavaa ja suoraa puhetta
jota kannattaa arvostaa.
saanut tiedon tänään kirjallisena joten meidän ei tarvitse tietää enempää, me voimme toimia samoin oman ihmisemme kohdalla ja olla yhteydessä häneen eikä täällä kehen milloinkin.
varmasti se sinunkin ihminen arvostaisi sitä enemmän kuin tätä.
Ei se ole mitään saanut, puhuu palstan kirjotuksista. Ellei sitten joku ole tehnyt sähköpostia toisen nimissä tai muuta typerää.
Minä olen saanut tänään. Peräti mustaa valkoisella.
Hymynystävälle, jota en tunne, kiitos hienoista teksteistä.
Mitä sait tänään?
Olet kyllä mestari peittelemään totuutta. Kun sut on tunnistettu ja kun yrität senkin jälkeen peitellä totuutta, poljet itsesi vain syvemmälle suohon. Käytöksesi on pelkurimaista, mikä on sääli.
Siiiiis mitä-äh? Mä kirjoitin tänne ekan kerran kuukausiin 2 vuorokautta takaperin. Revi siitä. Mä en rupee tällaisiin. Mä vaan kirjotan sille jota hengitän.
ajattelemassa
aika ajanut ohi
en enää polvillani puulattialla
pyydystämässä koppakuoriaisia lasipurkkiin
tai mistäpä sen tietää
jos se oon minä
kun on
siinä purkissa
Jospa se koppakuoriainen
levittäisi siipensä
ja lentäisi tähdelle
ja lähettäisi ne tikapuut
tutut tikapuut
jotta pääsen lopultakin
täältä lasipurkista
ylös avaraan
maailmaan.
Järjettömän hieno runo. Väkevää kieltä, arvoituksia.
Tuulen viemänä sekin lauloi -
muka raskas - pilvi, puhisi suuria
varauksiaan, purppuransa syvää uhkuen
hajosi
yhden ainokaisen säteen
oletetusta keveydestä aineettomaan
eivät varjot sinua
enää muista, eivät sinun onneasi
vaaranna
Viittaan edelliseen kommenttiini.
Otetaan homma hyvällä mielellä vastaan. Tehdään työtä ja taidetta riemumielellä.
Sulla ei ole mitään tekoa tämän ketjun kanssa.
vain itseäsi typerys ;)
Kyllä, olen typerys ja minun täytyy rakastaa itseäni nyt.
Jaettu ilo on kaksikertainen, ystäväni. Niin myös surukin. Siksi siivosin roiskeeni yksin. siksi hajosin tuuleen, koska totuus karkasi käsistäni, eikä suostu tulemaan takaisin. Koska toivo kuoli jo syntyessään Oli kaikki tyhjää. Tuntematta, tietämättä, ymmärtämättä.
Tilinpäätöskannanotossani sanon edistystä silmin nähden.
Montako tuntia sinun kosketuksesi kämmenissä, sormenpäissä.
Tumman äänesi kaiku kiharoissani. Lainehdin.
Ulottuvuuteni kurottavat yhä kohti kehoasi. Enemmän.
Veteen piirretyn viivan alla, sinä vain.
Niillä on odottava sydän ja
korva joka
kuulee tuulen valituksen ja lakastuvan
ruohon
silmä jolla ne katsovat
on tähtien värinen ja hiljaisuus on
ääni; kommunikoivat toistensa ohi
vaikka ovat
yhtä ja samaa huokausta, surua
alusta loppuun ja yli, ohi
Etäällä, etäällä kevät ja aika jolloin ruoho
kasvoi loputtomiin, linnut lensivät pilvissä, kukat
kukkivat aina ja he kävivät vuoteeseen
kynttilän valossa, hymyilivät
surun
syntymättömäksi
Aivan älyttömän hienoja runoja sinulla.
Aivan mielettömän ihanaa sanailua!
Tuhannen kertaa palaan alkuun, kirjoitan kuin hunajaa
söisin sinun siipiesi kukista, taas lennän näkemään
loiston, koko kirjon
- se ei ole tästä maasta ja musiikki soi ylempänä heidän
sijojaan
jotka on kirjoitettu todistamaan kaikkea mitä
tapahtuu kun kuolleet oksat
heräävät
Minä keinun, silmiäni availen
On aamu