Joissain kirjoituksissa täällä, mutta se erilaisuus, joka meillä oli irl, näkyy (sattumalta) samanlaisena täällä jonkun/joidenkin kirjoituksissa.
Siksi en tiedä, miksi jäin kiinni häneen? En löydä mitään järjellistä selitystä. Tuliko hänestä minulle jonkinlainen pakkomielle? Varmaan. En vain voinut ymmärtää itseäni, enkä voi vieläkään. Hän ei ollut yhtään sopiva minulle, enkä edes haluaisi häntä, joten mikä asiassa/hänessä vieläkin vaivaa? Hullu ihminen olen, no tulipahan purettua sekavuudet taas tänne, sorry kanssaihmiset, ei voinut mitään.
Siksi en tiedä, miksi jäin kiinni häneen? En löydä mitään järjellistä selitystä. Tuliko hänestä minulle jonkinlainen pakkomielle? Varmaan. En vain voinut ymmärtää itseäni, enkä voi vieläkään. Hän ei ollut yhtään sopiva minulle, enkä edes haluaisi häntä, joten mikä asiassa/hänessä vieläkin vaivaa? Hullu ihminen olen, no tulipahan purettua sekavuudet taas tänne, sorry kanssaihmiset, ei voinut mitään.
Vastaukset 24
Vanhimmat
On täällä muitakin hulluja.
:D juu olen huomannut.
Pakkomielle
Onko kyseessä mies vaiko nainen.
Olen nainen ja mies on kyseessä.
Paljonko näissä vastauksissa on samankaltaisuutta? 'Yksi ja sama mutta silti yli tuhat'
Totta tuokin, ehkä jonkun/joidenkin tyyli kuitenkin erottuu.
Erottuu tyyli. Sovitaan niin. Monenmoista on taas tapahtumassa. Eteenpäin mennään rauhassa, mutta jälki jää, se on tosiasia. Hyvältä näyttää. Tosi on.
Onnea matkaan! Hyvä että tulevaisuus näyttää hyvältä.
Kaipailet häntä, vaikka et häntä edes haluaisi häntä tai hän ei ole "sopiva"? Herää kysymys, että tunnetko häntä edes kunnolla? Jos tutustuisit ja huomaisit minkälainen hän oikeasti onkaan, eikä vain kuvitelmissa, voisit päästä eroon pakkomielteestäsi.
Totta puhut, en tuntenut häntä kuin pintapuolisesti. Kyseessä ei nyt oikeastaan ole sellainen "pakkomielle" pakonomainen ajatteleminen koko ajan tjms. Asia kuitenkin vaivaa minua pikkuisen, koska siitä on jo aikaa kun nähtiin. Ehkä selitys on tosiaan ihan simppeli, olisin halunnut tutustua häneen, mutta en voinut monestakin syystä johtuen. En silti ymmärrä, miksi olisin halunnut tutustua kun ei me sovittu toisillemme. Mikä hänessä herätti mielenkiintoni, en tosiaan tiedä.
Se on vaan "joku" mikä osuu silmään ihmisissä mikä herättää kiinnostuksen. Jos asia vaivaa, niin sulla on vielä mielenkiintoa häneen. Johtuuko se halusta varmistaa, että hän ei sovi sinulle? Vaikea sanoa. Voi olla ettet pääse tästä "vaivasta" eroon ennenkuin tapaat jonkun muun vielä kiinnostavamman. Tai sitten otat hänestä selvää ja toteat, että ei tosissaan mulle tarkoitettu. Voihan siinä käydä toisellakin tapaa.
En voi enkä halua toimia, joten olen tuomittu kantamaan asiaa mukanani. Olin kai sitten kiinnostunut hänestä, mutta siitä ei tullut elämää suurempaa. Jos joskus vielä tapaan hänet, voi olla että puhun asiasta. Nyt joudun lopettamaan, arki kutsuu. Kiitos, kun herätitte uusia ajatuksia, ehkä asia joskus selviää ja tapaamme uudestaan.
Onko hän joskus ilmoittanut ihastumisensa irl?
Osoitti kiinnostusta.
Hommahan menee niin että joskuis se miksi toisesta kiinnostuu jää mysteeriksi. Ja se mysteeri jää sitten kiehtomaan vähän kuin hyvä dekkari. :D
On joskus sattunut että on miettinyt jo tuon aikana että ei sovta yhteen ja ollaan erilaisia sekä jopa "inhon" tunteita, mutta samalla jotenkin tuntee vetovoimaa joka kyllä ei aina välttämättä ole ollut esimerkiksi fyysistä vaan jotain muuta.
Voihan olla että jollakin tasolla ne kemiat kolahtaa ja toisesta tunnistaa joitain tuttuja piirteitä kuin itsestä tai sitten esimerkiksi jostain toisesta henkilöstä josta joskus on ollut kiinnostunut.
Tietysti järjellä ajatellen ei löydä yhteensopivuutta muuten ja samoin tunteetkaan ei kohtaa täysin, mut silti....jokin jää kutkuttamaan. ;)
Noissa tilanteissa on vain tärkeää pitää pää kylmänä ja tajuta että mieli tekee tepposet. Toisesta voi olla vain jotain piirteitä jotak vetoavat vaikka kokonaisuus mättää.
Toista ihmistä voi pitää todella mielenkiintoisena ja kiehtovana ihmisenä joka nyt sattuu olemaan toista sukupuolta (heterona), mutta muuten ei vain natsaa.
Kunhan noita ei ota liian vakavasti niin usein nuo joutuu jotenkin elämään kuitenkin läpi. Parasta on vain ajatella että kyseessä ei ole mikään kohtalo tai vuosisadan rakkaustarina vaan joku hetkellin mielenhäiriö. ;)
Hyvä kirjoitus, kiitos.
Niin säälittävää.....
Jopa kehtasit avautua. Nuokin sanat olisit voinut nielaista kuin oksentaa palstalle. Oliko tarkoituksesi puhua kaikkien naisten puolesta?? Myrkyttää jonkun syyttömän miehen mieli ajattelemaan, että hänenkin kaipaamansa nainen ajattelee noin?
Hehhee :D mukavaa päivää sulle! Pidä huoli, että hän tietää aatoksesi.
Hän ei todellakaan ollut eikä ole vieläkään mikään hetkellinen mielenhäiriö minulle, vaan jotakin aivan muuta.
Tää on hyvä keskustelunaihe. Mä pelkään, että mun tapauksessa naisella oli joku hetkellinen mielenhäiriö, kun osoitti kiinnostusta. Itsekin kiinnostunut, mutta silloin ei sopinut tietyistä syistä. Olin kuitenkin vapaa jne. syyt olivat muita. Mutta nyt kun aikaa mennyt, niin en oikein uskalla ottaa yhteyttä häneen, koska pelkään just tätä tilannetta. Kai niitä sitten käy näinkin, että ihmiset vain "osoittavat" mielenkiintoaan ja sitten lähtevät eteenpäin miettien, että mitä mä oikein näin tossa. Mutta mistä sen sitten tietää, onko kunnon kiinnostus vai pelkkä "hetken kiinnostus"?
aivan kuin minun tekstiäni, minun ajatuksistani.
Elikkä, etsii etsii ja soisi löytävänsä.
Mikä mahtoi olla se asia miksi ette olisi sopinut toisillenne?