Itsemurhan tekevä ottaa suuren riskin, että joutuu kadotukseen ja vain pahentaa tilannettaan. Jumala on kaikkivaltias ja rakastava ja hän pystyy laittamaan kuntoon kenen tahansa ihmisen asiat, joka häneen panee turvansa ja toivonsa. Hän vain odottaa, että hädässämme käännymme hänen puoleensa.
Itse olin aikanani täydellisessä umpikujassa. Kärsin paniikkihäiriöstä, depersonalisaatiosta (vierauden tunteesta omaa itseä kohtaan, josta seurasi suoranaista kauhua -miten voin elää jos oma persoonani ahdistaa minua niin paljon?), sosiaalisesta ahdistuksesta, patologisen huonosta itsetunnosta, ahdistuksesta ihmisseurassa, ahdistuksesta yksinäisyydessä, univaikeuksista, pakkomielteistä, pakonomaisesta ajattelusta, selittämättömästä, itsekseen iskevästä ahdistuksesta. Luulosairauksista, kuolemanpelosta, pelosta, että maapallo tuhoutuu, ehkä meteoriitti törmää (joskus aina radiossa uutisoitiin että nyt menee ohi läheltä), että kosmos romahtaa (joidenkin avaruusopusten mukaan mahdollinen tulevaisuudenskenaario maailmankaikkeudelle). Tuntui, että mitä enemmän yritän saada selkoa näihin mieltäni ahdistaviin kysymyksiin, sitä pahemmaksi puuroksi ajatukset menivät enkä ymmärtänyt enää mistään mitään. Ahdistus iski, ja paniikki, sydän hakkasi vaikka ihan yksinään kotona rauhassa olin. Nää oireet vaan pahenemistaan paheni. Oikeestaan mulla ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin Jumala, koska itsemurhakin pelotti liikaa. Tuntematon ikuisuus rajan tuolla puolella herätti suurta pelkoa sekin. Monenlaisten vaiheiden kautta löysin lopulta turvan Jumalasta. Hän oli vastaus kaikkeen. Sain suurta rauhaa jo tiedosta, että koko maailmankaikkeutta hallitsee hyvä, kaikkivaltias Jumala ja hänen sallimattaan ei mitään tapahdu. Vähitellen olen saanut tutustua häneen paremmin ja paremmin ja saanut oppia, että hän todella pitää huolta. En ole enää pitkään aikaan ollut noissa ahdistuksissa. Usein saan tuntea Jumalan lapsen rauhaa.
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, ja hän odottaa, että saa auttaa sinuakin!
Itse olin aikanani täydellisessä umpikujassa. Kärsin paniikkihäiriöstä, depersonalisaatiosta (vierauden tunteesta omaa itseä kohtaan, josta seurasi suoranaista kauhua -miten voin elää jos oma persoonani ahdistaa minua niin paljon?), sosiaalisesta ahdistuksesta, patologisen huonosta itsetunnosta, ahdistuksesta ihmisseurassa, ahdistuksesta yksinäisyydessä, univaikeuksista, pakkomielteistä, pakonomaisesta ajattelusta, selittämättömästä, itsekseen iskevästä ahdistuksesta. Luulosairauksista, kuolemanpelosta, pelosta, että maapallo tuhoutuu, ehkä meteoriitti törmää (joskus aina radiossa uutisoitiin että nyt menee ohi läheltä), että kosmos romahtaa (joidenkin avaruusopusten mukaan mahdollinen tulevaisuudenskenaario maailmankaikkeudelle). Tuntui, että mitä enemmän yritän saada selkoa näihin mieltäni ahdistaviin kysymyksiin, sitä pahemmaksi puuroksi ajatukset menivät enkä ymmärtänyt enää mistään mitään. Ahdistus iski, ja paniikki, sydän hakkasi vaikka ihan yksinään kotona rauhassa olin. Nää oireet vaan pahenemistaan paheni. Oikeestaan mulla ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin Jumala, koska itsemurhakin pelotti liikaa. Tuntematon ikuisuus rajan tuolla puolella herätti suurta pelkoa sekin. Monenlaisten vaiheiden kautta löysin lopulta turvan Jumalasta. Hän oli vastaus kaikkeen. Sain suurta rauhaa jo tiedosta, että koko maailmankaikkeutta hallitsee hyvä, kaikkivaltias Jumala ja hänen sallimattaan ei mitään tapahdu. Vähitellen olen saanut tutustua häneen paremmin ja paremmin ja saanut oppia, että hän todella pitää huolta. En ole enää pitkään aikaan ollut noissa ahdistuksissa. Usein saan tuntea Jumalan lapsen rauhaa.
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, ja hän odottaa, että saa auttaa sinuakin!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tästä osoitteesta löytyy todella hyvää ja armollista opetusta Jumalasta: http://www.onewaymission.fi/index.php/kotimaa/opetuslapseuskoulu/netti-opetuslapseuskoulu (Varsinki tuo mm. ensimmäisestä ja viimeisestä jaksosta löytyvä puhuja on hyvä)
Raamattu on se pääväylä tutustuttaessa Jumalaan: www.evl.fi/raamattu/
Olette te uskonhörhöt melkoisia ihmeitä.
On siinä ihmettä kerrakseen. Ei taitaisi maallinen psykiatria moiseen pystyä, mutta Jeesus sen teki. Salla voi hyvin ja elää tarkoituksellista elämää.
Pilkkaa sitten ja kärsi tyhjyyttäs ja ahdistusta. Me elämme.
Sallan tuomitsevista pelotteluviesteistä ei kannata välittää. Parempi jos jättäisitte vastailematta vaikka kuinka tekisi mieli.
Uskontopsykoosi on tehnyt tehtävänsä sallan kohdalla.
Sinua en auta.
Aina te uskovaiset pervoilette noilla helvetilläinne. Potkasette suoraan ja kovaa munille kärsivää itsemurha masentujaa säälimättömästi. Myötätuntoa ja empatiaa teillä ei ole näitä ryhmiä kohtaan. Samaa skitsoa meininkiä teillä on seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Ette vain pysty näkemään itseänne toisesta perspektiivistä ja muusta näkökulmasta joten menette aina keräämään tuomionkiviä kivittämistä varten. Sitä on aina niin helppo tuomita, halveksua ja syyllistää, taidatte pitää siitä?
Niin ja uskonnon voimalla saa tehdä mitä hyvänsä ainakin ennen muinoin, mutta onneksi nykyään ei enään saa tehdä. Onneksi nykysin on sentään järki päässä ja sivistynyt kansa ettei tehdä uskonnon voimalla julmuuksia.