kielsin oman lapsuuden uskoni virallisesti joitain pieniä aikoja sitten.Sitä ennen olin jo kulkenut sydän kylmänä.Halusin jaksaa yrittää ja löytää sydämestäni sen viattoman ja vilpittömän uskon takaisin.Tuntui teeskentelyltä käydä seuroissa,olla puhdas ja synnitön kun en enää tuntenut niin.Pikku hiljaa omantunnon ääni puhui hiljempaa ja harvemmin,yhä vain harvemmin.Silloin oli jo ohitettu se synnin luvallisuuden rajamaa.Tiesin jatkuvasti oikean ja väärän mutta asioista alkoi tulla välinpitämättömämpiä ja merkityksettömämpiä.Epäuskoiset ystävät alkoivat ottaa suurempaa sijaa elämässä. Harrastus ja työ auttoi unohtamaan omia aioita.Niin se pikkuhiljaa jäi seuroissa käyminen,uskovaiset ystävät ym muut ry:n asiat ja tapahtumat.
Vaikka minä etäännyin ja olen nyt "uskoton" niin se sana on minulle vieläkin vieras.Kaipaan niin hirveästi takaisin.Tiedän kaikki maailman menot,luvattomuuden ja synninteot.Miten kaipaankaan rauhaa sydämeen,sitä puhdasta ja turvallista omaatuntoa,jumalanlapsia ja saarnapuheita..kaikkea mitä ei ehkä uskovaisena ollessa edes huomaa saavansa ja ajattelevansa. Tiedän,olisi helppo vain tehdä parannus ja sen haluaisinkin tehdä mutta järki on vielä vastassa.Minä pyydän ja rukoilen että sydän avautuisi ja voisin taas uskoa niinkuin olen uskonut ennen.Se on se maailma, uskovaisten ja jumalanlasten maailma,jossa haluan elää ja uskoa yhdessä. Tämä epäuskon maailma on niin kylmä ja kova,täällä ei ole lohtua.
Vaikka minä etäännyin ja olen nyt "uskoton" niin se sana on minulle vieläkin vieras.Kaipaan niin hirveästi takaisin.Tiedän kaikki maailman menot,luvattomuuden ja synninteot.Miten kaipaankaan rauhaa sydämeen,sitä puhdasta ja turvallista omaatuntoa,jumalanlapsia ja saarnapuheita..kaikkea mitä ei ehkä uskovaisena ollessa edes huomaa saavansa ja ajattelevansa. Tiedän,olisi helppo vain tehdä parannus ja sen haluaisinkin tehdä mutta järki on vielä vastassa.Minä pyydän ja rukoilen että sydän avautuisi ja voisin taas uskoa niinkuin olen uskonut ennen.Se on se maailma, uskovaisten ja jumalanlasten maailma,jossa haluan elää ja uskoa yhdessä. Tämä epäuskon maailma on niin kylmä ja kova,täällä ei ole lohtua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
takaisin, sitä toivon ja rukoilen.
Muistathan, ettei niin suurta asiaa ole, jota ei annettaisi anteeksi.
Siunausta parannuksen askelille!
tiedän sen niin hyvin,että synnit saa anteeksi.Ne kaikkein suurimmatkin ja likaisimmatkin,kaikki. Mikään ei minua epäuskon maailmassa houkuttele enkä sinne ikinä ole tahtonut.Se on ainoa vaihtoehto kun järki tulee vastaan.Tuntuu niin pahalta kieltää usko,en sitä ikinä uskonutkaan tekeväni,mutta niin kävi.Silloin tuntuu kuin oman jumalan ja perheen,suvun ja oman itsensäkin kieltäisi ja häpäisisi.Sen tietää vain toinen ihminen joka saman on tehnyt.
Kiitos,että tunsit mun kirjotuksesta sen mitä halusinkin sanoa.Kyllä minä niin nöyränä vain pyydän,että sydän avautuisi ja osaisi ottaa vastaan sen anteeksiannon.
kosketti minua syvästi.
Tiedän omasta kokemuksestani, ettei maailmassa ole mitään lohtua, ei ole Jumalan rauhaa.
Rukoilen koko sydämestäni, että käsittäisit parannuksen armon.
Toivon kaikkea hyvää ja Jumalan Siunausta elämääsi.
kiitos kun ymmärrät.Se lämmittää mieltä. pyytäkää mun kanssa voimaa ja ymmärrystä sulattamaan epäilyksiä ja kiusaajan ääniä pois sieltä mihin mä toivon taivaan isältä oman uskon takaisin entistä vahvempana.
Jos kirjoituksesi on aito, mikä sinua estää menemästä takaisin? Mystifioitko paluuta liikaa? Eikö se ole aivan arkisia tekoja, mennä seuroihin, tavata uskovaisia, jakaa evankeljumia. Ripustaudutko liikaa ns. tuntemuksiin? Pitäisikö saada hirmuisia kicksejä ja lennokkaita fiiliksiä uskon ratkaisusta? Ei elämä tunnu samalta vanhempaan kuin nuorempana, olitpa uskovainen tai et. Moni asia arkipäiväistyy, jopa uskominenkin joskus. Myös luonteesi vaikuttaa miten minkäkin asian suhteen herkistelet.
Kyllä sinne RYlle voi tietääkseni voi mennä hiukan elämänkolhimanakin. Oletko itse itsellesi ankara? Tuskinpa sinua kukaan ikävällä tavalla nakittaa, kun takaisin menet? Ja jos et halua mennä takaisin, ota irti mitä saat. Käy vaikka kuuntelemassa kirkkoseuroja, joissa lauluu raikaa keveästi. Voihan sekin tasapainottaa oloasi.
Ei minulla ainakaan ole mitään estettä ole mennä takaisin. Jos haluaisin mennä, menisin. Tiedän kyllä miten siellä tuhlaajapoikaan/-tyttöön tai satunnaiseen ohikulkijaan suhtaudutaan. Rohkeutta palaamiseen, jos kaihertaa!
Ei asia ole näin yksinkertainen. Ei uskoon tulo ole yhtä yksinkertainen asia kuin sen jättäminen.
Ei kukaan voi uskoon tulla jos Jumala ei vedä häntä ensin rakkaudessaan. Ja uskoon tulo on Pyhän Hengen työ ei ihmisen.
Mistä minä tiedän tämän? Siitä koska olen itse kokenut. Olen ulkopuolelta tullut itsekin.
Ei sitä uskoon voi tulla jos etsikkoaika on ohi.
Mutta minä haluan tämän avaajan puolesta ja sinunkin puolesa rukolla että Jumala avais Sanansa ja ymmärryksen oikein teille molemmille.
Ja antais voiman Jumalan lapseksi tulla = uskovaiseksi. Uskovaisen rukous voi paljon kun se totinen on .
Jumala kuulee rukouksen jos se vilpittömästä sydämmestä lähtee.
Minusta sinä nimeomaan mystifioit, koska kerrot tarinan että näin se menee kun meni minullakin. Entäpä jos ei menekään? Eihän ne parannuksentekotarinat ole yhteneväisiä. Monella tavalla jumala puhuttelee ja kutsuu luokseen ja monella tavalla ja monin motiivein myös etsiydytään hengellisiin liikkeisiin.
Sinä saatoit kokea asian niin, joku toinen toisella tavalla. Tiedän muitakin tarinoita. Ystävissäni on liikkeen ulkopuolelta tulleita, nykyisiä uskovaisia. Minä taas uskovaiseen perheeseen syntynyt, mutta ryhmän jättänyt.
Ei se ole välttämättä mikään maaginen voima, joka pitää seuroista poissa. Minut pitää se että tiedän suurinpiiretin saarnojen sisällön. Niissä ei ole minulle mitään uutta. Tiedän että perinne painaa liikkeessä edelleen. Synneiksi saarnataan edelleen asioita, jotka eivät ole minulle syntejä. Ja se oli syy minkä takia ryhmän jätin. Pysyn perillä nykymenosta, koska minulla on uskovaisia ystäviä. Mikään minkä vuoksi ryhmän jätin, ei ole muuttunut. Jos minulla on ikävä jotakin tunnelmaa (yleensä laulamista), menen seuroihin ja tapaan tuttuja. Koskaan minuun ei ole suhtauduttu kylmästi. Siksi kirjoitin, mene takaisin, jos siltä tuntuu.
Haluan muistaa sinua rukouksin. Olisit kuuliainen ja kuuntelisit sydämmesi ääntä, että ei etsikkoaikasi menis ohi. Tule Ry:lle seuroihin, kyllä ne siellä löydät kaikki vastaukset kysymyksiisi, siitä miten autaaksi tullaan.
Rohekasti vaan puhut jonkun kanssa, vaikka jonkun puhjan tai papin tai jonkun yksityisen krisityn kanssa ja kysyt:Saanko minä uskoa...?
Olen varma, että nämä uskovaiset ottavat ilomielin sinut vastaan.
Ja kun saat synnit anteeksi, ne on kaikki silloin anteeksi. ...Ja vanhoja asioita.