En tiedä mitä tekisin. Elämä täysin pirstaleina, vaikka muuta esitän. Miksi rakastuin näin voimakkaasti? Mikään ei vaan tunnu miltään. Vaikka kevät ulkona kohta kauneimmillaan. Joku ratkaisu tähän välitilassa olemiseen pitäisi saada. Ei ole edes ketään kenelle voisi puhua. Sen verran arkaluontoista kun on varattuna varattuun rakastunut. Ei ketään joka kuuntelisi. Rakkaus ei vain häviä. Ehkä en halua edes sitä. Tuntuu siltä, että mitä enemmän yritän sitä pois, sitä enemmän se vain vahvistuu. En kuitenkaan ole pettäjä. Enkä halua lapsille mitään pahaa. Ainoa ongelma on, että en siedä miestäni lähellänikään. Mitään ongelmaa meillä ei ole. Mistä tämä siis johtuu? Miksi tunteet miestäni kohtaan on loppuneet? Johtuuko nyt vain tästä rakastumisesta? Nyt vain tuntuu siltä, että en jaksa tätä ja haluan jotakin muuta. Hormoonitko heittelee? Ikäkriisi?
HänelleSuukko
ikävätoisenluo
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Laitanpa sinullekin vinkin. mene Väestöliiton sivuille, siellä on paljon tietoa.
En ihan pysty täyteen vertaistukeen, koska olen jo ohittanut tuon pahimman vaiheen jos näin voi sanoa, ja toisekseen, mulle ei koskaan tullut oloa, etten sietäisi miestäni lähelläni. Päinvastoin, rakkaushormonit sai itseni tavallistakin aktiivisemmaksi hänen suuntaansa. Koko ajan olen siis rakastanut omaa miestäni, toiseen rakastuminen yllätti itseni täysin. Nyt joku sanoo, ettei se ole mahdollista, mutta mun kohdallani niin tosiaan kävi. Ei se kieltäminen ja tunteita vastaan taistelu auttanut yhtään mitään, se mikä auttoi, oli aika. Kaiken ehti käydä läpi ja myllertää ne tunteet ja oppia hyväksymään.
Mutta käy noilla sivuilla, jospa sitä kautta löytyisi jotain rakentavaa.
Ja vielä ikäkriisi on tarinan loppuun sorvattu! Itse olet petisi pedannut
kolmella tyynyllä.. turha siinä on selitellä!
Typerien kysymysten ja poukkoilevien ajatusten provohan se on.
"Ainoa ongelma plaaplaa...mitään ongelmaa meillä ei ole."
Hataran provon tunnistaa siitä, että kirjoitus on ei kenellekään, mutta siltikin kysymysten ja ajatusten asettelu on selkeesti tietyllä tavalla kohdennettu. Luettelomaisuus.
Mikä teitä ihmisiä vaivaa, kun kaiken leimaatte provoiksi?
Kyse ei ole pettämisestä ja kolmesta tyynystä. Mitään ei ole ollut tämän toisen miehen kanssa. Ihmeesti haukutte aina provoksi totuuksia. Ette taida tietää elämästä vielä mitään. Kerroin, että en siedä miestäni lähelläni, mutta meillä ei ole ongelmia...tarkoitti sitä, että elämässä kaikki asiat hyvin. Mies tekee työtä, raha-asiat kunnossa, huomioi, rakastaa, keskustellaan, eikä ole riitoja tai väkivaltaa. Ei siis mitään mikä pitäisi aiheuttaa tunteiden kuolemisen. Tiedä sitten, erilleen kasvaminen tai joku vastava.
Ei teidän ole ollenkaan pakko "kasvaa erillenne". Kaikki joutuu jossain vaiheessa tekemään töitä parisuhteensa eteen, varsinkin pitkässä liitossa. Löydät netistä parempia neuvoja muualta kuin tältä sivustolta.
Pariterapiaan voi mennä yksinkin, jos tuntuu, että ette tarvi varsinaista pariterapiiaa vaan itse tarvit nyt jotain kättä pitempää tunteittesi käsittelyyn.
Kysymys ei olekaan siitä, etteikö tilanne voisi olla totta. Täällä vaan on sellaisia tarinaniskijöitä, joilla hyväuskoisia viedään sata-nolla. Aloitus vaikutti jatkokertomukselta, kuin asiaa olisi puitu jo aiemmin, mutta aloittaja halusi jatkaa "yksinpuhelua".
Ei täällä kannata avautua henkilökohtaisista asioista. Esimerkin kaltaisia asioita ei kirjoita kukaan, joka nähnyt palstojen annin.
Eikä niitä uskota sen vuoksi myöskään
Todeksi ja hyvä niin.
Samaa kanssasi voi miettiä vaikkapa joka 100:s, että vertaistukeakin voi löytyä.
Mulle tulee olo, että sulla itselläsi on tekemisenpuute, kun jaksat noinkin pitkästi aiheesta kommentoida.
Mitä siitä, jos joku vastaa tosissaan? Mitä siitä? Pelottaako sinua kenties, että joku luulee aloitusta omaksi tekstiksesi?
Henkilökohtaisistakin voi avautua, juuri tuon verran. Jos tänne uutena tulee, ei tosiaankaan ole nähnyt "palstan antia". Palstan antiin taas voimme jokainen itse vaikuttaa, rakentavammallakin tavalla kuin epäilemällä tai leimaamalla jokaisen aloituksen provoksi.
Esitin vain mielipiteeni. Turha minun niskaan syytää palstojen uskottavuusongelmaa. Enemmänkin sivustaseuraajana olen em. todennut.
Tämän enempää en häiritse keskusteluanne.
Tsempit aloittajalle siihen mikä se todellinen ongelma nyt sitten onkaan.
On aina oltava valmis epämiellyttäviinkin vastauksiin, jos yleiselle palstalle asioitaan avaa.
Epämiellyttävää luettavaa.