Olen melko varma, ettet käy näillä palstoilla. Mutta jos kävisit. Toivoisin, että tunnistaisit minut ja itsesi tästä.
Siitä on jo monta vuotta aikaa, kun tiemme erosivat myrskyisissä merkeissä.
Silloin en pystynyt ymmärtämään lainkaan, miksi halusit niin kiihkeästi minusta eroon.
Vasta nyt ymmärrän sinua täysin ja silloista käytöstäsi minua kohtaan. Silloin kun hullaannuin sinuun niin, että järkikin ihan sumeni.
Ymmärrän sinua nyt paremmin, koska olen nyt itse joutunut samanlaiseen tilanteeseen kuin mihin sinä jouduit minun takiani.
Eräs ihminen on rakastunut minuun ja odottaa minulta enemmän kuin, haluan ja pystyn antamaan.
Olen kyllä tehnyt tunteeni hänelle selväksi, että on kysymys vain ystävyydestä.
Silti hän ei tätä usko ja toivoo välillemme syttyvän jotain syvempääkin. Mutta, en pysty siihen, koska en tunne häntä kohtaan muuta kuin ystävyyttä. Olen pulassa ja koen ko.suhteen jo hieman ahdistavanakin. Hän myös odottaa, että olemme yhteydessä päivittäin pitkiä aikoja. Sekin tuntuu liian sitovalta ja ahdistavalta, en millään jaksaisi tätä tahtia. Tuntuu siltä, kuin minulla ei olisi enää omaa aikaa, eikä elämää.
Loukkaannuin&järkytyin syvästi, silloin sanoit minun roikkuvan sinussa ja pyysit jättämään jo sinut rauhaan. Nyt koen itse samoin, tämän ystäväni kanssa.
Tarvittiin siis tälläinen omakohtainen opetus, ennen kuin ymmärsin sinua paremmin. Voi kun olisin ymmärtänyt silloin, kun pakoitit minut irtaantumaan sinusta. Poltit kaikki sillatkin takanamme, etten koskaan palaisi. Se oli minun tyhmyyteni syytä, että näin kävi. Ilman tyhmyyttäni, olisimme ehkä vieläkin ystäviä.
Ymmärrän miten ahdistavaa ja kiusallista yhteydenpitomme alkoi olemaan sinulle ja olen niin vilpittömän pahoillani. Kaikesta sinulle aiheuttamastani ahdistuksesta ja harmista ja ärsyttämisestäsi.
Olisin kovasti halunnut kirjoittaa tämän sinulle suoraan. Mutta, kuten sanottu.
Eihän minulla ole enää mitään yhteyttä sinuun. Ei edes uusia yhteystietojasi. Kotiosoitteesi minulla yhä on, mutta en uskalla kirjoittaa siihen. Enhän tiedä vaikka olisit suhteessa jonkun kanssa, joka on muuttanut luoksesi, tai on luonasi usein.
Kuitenkin, olen yhä sitä mieltä, että meillä oli aikansa niin hieno ystävyys-suhde.
Etten ole sitä unohtanut, enkä unohda koskaan. Perustelen pöljää käytöstäni sillä, että
olit ja tulet aina olemaan totisesti, se ainoa ihminen. Johon tiedän oikeasti elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran rakastuneeni. Muita ei ole, eikä tule.
Nytkin olisi niin mukava kertoa sinulle tarkemmin, miten minulle on nyt käynyt.
Eikä sinun enää tarvitsisi pelätä, että alan ripustautumaan. Elämä on opettanut minulle todella paljon, sen jälkeen kun tiemme erosivat. Olen muuttunut ihan erilaiseksi entisestä. Tiedän etteivät tiemme enää koskaan kohtaa.
Yritän nyt vain selvitä itse tästä nykyisestä suhteestani ja pitää toisen kädenmitan päässä itsestäni, vaikka hän onkin niin syvästi hullaantunut minuun. Eikä suostu uskomaan, että hän joutuu pettymään. Ellei usko minua.
Tämä viesti oli N- naiselta - P- miehelle.
Siitä on jo monta vuotta aikaa, kun tiemme erosivat myrskyisissä merkeissä.
Silloin en pystynyt ymmärtämään lainkaan, miksi halusit niin kiihkeästi minusta eroon.
Vasta nyt ymmärrän sinua täysin ja silloista käytöstäsi minua kohtaan. Silloin kun hullaannuin sinuun niin, että järkikin ihan sumeni.
Ymmärrän sinua nyt paremmin, koska olen nyt itse joutunut samanlaiseen tilanteeseen kuin mihin sinä jouduit minun takiani.
Eräs ihminen on rakastunut minuun ja odottaa minulta enemmän kuin, haluan ja pystyn antamaan.
Olen kyllä tehnyt tunteeni hänelle selväksi, että on kysymys vain ystävyydestä.
Silti hän ei tätä usko ja toivoo välillemme syttyvän jotain syvempääkin. Mutta, en pysty siihen, koska en tunne häntä kohtaan muuta kuin ystävyyttä. Olen pulassa ja koen ko.suhteen jo hieman ahdistavanakin. Hän myös odottaa, että olemme yhteydessä päivittäin pitkiä aikoja. Sekin tuntuu liian sitovalta ja ahdistavalta, en millään jaksaisi tätä tahtia. Tuntuu siltä, kuin minulla ei olisi enää omaa aikaa, eikä elämää.
Loukkaannuin&järkytyin syvästi, silloin sanoit minun roikkuvan sinussa ja pyysit jättämään jo sinut rauhaan. Nyt koen itse samoin, tämän ystäväni kanssa.
Tarvittiin siis tälläinen omakohtainen opetus, ennen kuin ymmärsin sinua paremmin. Voi kun olisin ymmärtänyt silloin, kun pakoitit minut irtaantumaan sinusta. Poltit kaikki sillatkin takanamme, etten koskaan palaisi. Se oli minun tyhmyyteni syytä, että näin kävi. Ilman tyhmyyttäni, olisimme ehkä vieläkin ystäviä.
Ymmärrän miten ahdistavaa ja kiusallista yhteydenpitomme alkoi olemaan sinulle ja olen niin vilpittömän pahoillani. Kaikesta sinulle aiheuttamastani ahdistuksesta ja harmista ja ärsyttämisestäsi.
Olisin kovasti halunnut kirjoittaa tämän sinulle suoraan. Mutta, kuten sanottu.
Eihän minulla ole enää mitään yhteyttä sinuun. Ei edes uusia yhteystietojasi. Kotiosoitteesi minulla yhä on, mutta en uskalla kirjoittaa siihen. Enhän tiedä vaikka olisit suhteessa jonkun kanssa, joka on muuttanut luoksesi, tai on luonasi usein.
Kuitenkin, olen yhä sitä mieltä, että meillä oli aikansa niin hieno ystävyys-suhde.
Etten ole sitä unohtanut, enkä unohda koskaan. Perustelen pöljää käytöstäni sillä, että
olit ja tulet aina olemaan totisesti, se ainoa ihminen. Johon tiedän oikeasti elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran rakastuneeni. Muita ei ole, eikä tule.
Nytkin olisi niin mukava kertoa sinulle tarkemmin, miten minulle on nyt käynyt.
Eikä sinun enää tarvitsisi pelätä, että alan ripustautumaan. Elämä on opettanut minulle todella paljon, sen jälkeen kun tiemme erosivat. Olen muuttunut ihan erilaiseksi entisestä. Tiedän etteivät tiemme enää koskaan kohtaa.
Yritän nyt vain selvitä itse tästä nykyisestä suhteestani ja pitää toisen kädenmitan päässä itsestäni, vaikka hän onkin niin syvästi hullaantunut minuun. Eikä suostu uskomaan, että hän joutuu pettymään. Ellei usko minua.
Tämä viesti oli N- naiselta - P- miehelle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
uskokoon ken tahtoo.
Tuo kertoo vain siitä, että kaikille ihmisille voi käydä näin, että ihastuu ja rakastuu ilman vastarakkautta. Se on noloa ja kiusallista. Tälläinen rikkoo hyviä ystävyys-suhteita.
En ymmärrä kyllä, mitä epätervettä, tai epärehellistä tuossa nyt olisi. Mielestäni tuollainen on ihan inhimillistä. Kuten mitkä tahansa erehdykset elämässä. Noinkin voi joillekkin käydä.
Joo no, ihan vois ollakkin olematta kuitenkaan. Ehkä tässä koitetaan jotain viestittää liian epäsuorasti jollekkin, kun nimetkään ei osu yksyhteen.