kiltti, kiva, yksinäinen..uskovainen. Samanhenkistä ihmistä ei omista piireistä ole löytynyt. Ei tämä elämä ole helppoa kenellekään. En silti halua luopua uskostani Jumalaan . :) Onko niin, että monia ihmisiä ei siksi kiinnosta. Joillekin voisin kelvata, jos jättäisin tämän uskoni, mutta se tuo elämääni tarkoituksen. Joskus bussissa istuessa vastapäätä saattaa istua kivan oloinen ihminen, ja saatan ajatella, että olisipa kiva olla vaikka hänen ystävänsä :).
Tässä olisi yksi ihminen
sadangel
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ollaan me ystäviä. Yhdessä me voidaan tuhota kaikki epäpyhät ihmiset jotka saastuttaa meidän kaunista planeettaa. Olen tehny jauhelihaa jo 47'stä ihmisestä. Tienaan samalla hyvin rahaa kun myyn ihmisjauhelihaa.
Jos liityt jauhelihabisnekseeni, niin voimme levittää Jumalan jauhelihaa kaikkialle Suomeen. Ota yhteyttä jos kiinnostaa.
Itse en ole uskovainen mutta älä luovu uskostasi jos se on sinulle tärkeä. Minun uskoni on inhimillisyys ja kaiken elollisen kohteleminen hyvin. Toivon ja uskon että löydät itsellesi kumppanin ja ystävän. Kaikkea hyvää sinulle rakas sadangel!
Minäkin olen yksinäinen ja uskossa edelleenkin ja olen kyllä kiva ja toki uskovaisuuteen kuuluu kiltteyskin ,,, olen aika taiteellinen, etsin aluksi kirjekaveria, kiinnostaisiko? Jos, niin kerro sähköpostisi niin kokeillaanko ...
Uskosta ei kannata luopua, ei missään nimessä. Jos suhdetta ajattelee ja avioliittoa, niin kyllä silloin on paras olla molemmat uskossa tai sitten ei. Itselläni on siitä kokemus. Kyllä suhde ja kumppanuus ontuu jos noin tärkeä alue vetää toisaalle. Elin neljännes vuosisataa miehen kassa (ei hän ateisti ollut), jolle usko ei ollut elämää kantava voima vaan eli ihan normaalia jumalattoman elämää. Saattoi olla sitten se lopullinen eronkin syy, kun oli niin paljon niitä erottavia tekijöitä: ystävät, harrastukset, matkat, ym.
Mitä hyödyttää vaikka voittaisimme koko maailman muutamaksi vuosikymmeneksi, mutta koituisi sielun ikuiseksi kadotukseksi.
Ikuista sielun kadotusta ei ole olemassa.
"Saattoi olla sitten se lopullinen eronkin syy, kun oli niin paljon niitä erottavia tekijöitä: ystävät, harrastukset, matkat, ym."
Sama juttu. Siksi aionkin etsiä jatkossa seurakunnasta sopivamman siipan seuraavaksi.
Itseä kiinnostaisi uskovat ystävät, siinä missä muutkit. Tuntuu, että uskovat voisivat hyväksyä minut paremmin, sillä olen melko konservatiivinen arvoiltani. Olen myös teisti, mutten kovin uskovainen.
En juo itseäni humalaan, polta tai käy baareissa.
Itsessä on kuitenkin monia negatiivisempia asioita, mitkä estävät kiinnostusta tutustua ja viettää aikaa kanssani.
Pitkäaikainen kontaktien puute ihmisten kanssa vaikuttaa moneen asiaan, kuten siihen että olen ujo, hiljainen ja itsetunto ei kovin hyvä. Mm. syrjäytyminen työ/opiskeluelämästä, alavireisyys sairastelun johdosta, tylsähkö elämä, josta ei ole juuri puhuttavaa vähentää myös kiinnostusta.