Muutamat ketjut täällä laittoi miettimään rehellisyyttä. Minä en pysty oleen rehellinen ja vapautuneesti oma itseni ihmisten seurassa joihin en luota. Toisen käytös siis vaikuttaa siihen kuinka rehellinen ja avoin on toiselle. Se täysin luonnollista. Vieraammille pitää suojakuorta eikä paljasta kaikkea itsestään. Kiertää totuutta. Monille varmaan aika tuttua tämä.
Minulle kaukasemman kaverit tai joskus läheisemmätkin jotka alkaa osoittaan pahaa tahtoa saa aikaan sen etten enää ole niin avoin ja rehellinen asioistani. Saatan kiertää totuutta tai ottaa suojakuoren ympärilleni jos havaitsen tai alan epäileen että edessäni on "ystävän vaatteisiin pukeutunut" Vihollinen. Rehellisyys siis loppuu ja valehtelu ja totuuden kiertäminen tai täydellinen vaikeneminen tulee kuvaan. Silloin on kova luottamuspula astunut siihen ihmissuhteeseen. Siitä seuraava askel minulla on koko ihmisestä henkisen etäisyyden ottaminen ja lopulta fyysisenkin etäisyyden. Lopulta epäluottamus saa aikaan sen että alan vältteleen koko ihmistä. Ihmissuhde siis tekee täydellistä kuolemaa ja olen laittamassa katkolle koko sitä ihmissuhdetta.
Parisuhteessakin saattaa käydä niin että toinen rikkoo luottamuksen jotenkin (pettäminen ei ole ainoa tapa sitä luottamusta rikkoa) ja toinen reagoi siihen vetäytymällä ja sulkeutumalla. Ei enää uskoudu asioistaan koska ei enää luota siihen toiseen. Alkaa pitään puolisoa vihollisena jolle ei voi kertoa kaikkein arimpia asioita itsestään. Toinen ei ole enää luottamuksen arvoinen. Sitten tulee kuvaan epäluotamuksesta johtuva henkinen ja lopulta fyysisenkin etäisyyden ottaminen. joka saattaa päättyä siihen että lopulta vetäytyy koko suhteesta koska pitää puolisoa epäluotettavana vihollisena jonka lähellä on henkisesti turvatonta olla.
Toisen rehellisyyteen vaikuttaa siis sen toisen osapuolen käytös, teot ja se kuinka läheinen se ihminen on itselle.
Vieraalle tai pahaa tehneelle vaistomaisesti on epärehellisempi koska suojelee itseään. Jos siis vaaditte toiselta rehellisyyttä, miettikää oletteko olleet rehellisyyden ja luottamuksen arvoisia!
Minulle kaukasemman kaverit tai joskus läheisemmätkin jotka alkaa osoittaan pahaa tahtoa saa aikaan sen etten enää ole niin avoin ja rehellinen asioistani. Saatan kiertää totuutta tai ottaa suojakuoren ympärilleni jos havaitsen tai alan epäileen että edessäni on "ystävän vaatteisiin pukeutunut" Vihollinen. Rehellisyys siis loppuu ja valehtelu ja totuuden kiertäminen tai täydellinen vaikeneminen tulee kuvaan. Silloin on kova luottamuspula astunut siihen ihmissuhteeseen. Siitä seuraava askel minulla on koko ihmisestä henkisen etäisyyden ottaminen ja lopulta fyysisenkin etäisyyden. Lopulta epäluottamus saa aikaan sen että alan vältteleen koko ihmistä. Ihmissuhde siis tekee täydellistä kuolemaa ja olen laittamassa katkolle koko sitä ihmissuhdetta.
Parisuhteessakin saattaa käydä niin että toinen rikkoo luottamuksen jotenkin (pettäminen ei ole ainoa tapa sitä luottamusta rikkoa) ja toinen reagoi siihen vetäytymällä ja sulkeutumalla. Ei enää uskoudu asioistaan koska ei enää luota siihen toiseen. Alkaa pitään puolisoa vihollisena jolle ei voi kertoa kaikkein arimpia asioita itsestään. Toinen ei ole enää luottamuksen arvoinen. Sitten tulee kuvaan epäluotamuksesta johtuva henkinen ja lopulta fyysisenkin etäisyyden ottaminen. joka saattaa päättyä siihen että lopulta vetäytyy koko suhteesta koska pitää puolisoa epäluotettavana vihollisena jonka lähellä on henkisesti turvatonta olla.
Toisen rehellisyyteen vaikuttaa siis sen toisen osapuolen käytös, teot ja se kuinka läheinen se ihminen on itselle.
Vieraalle tai pahaa tehneelle vaistomaisesti on epärehellisempi koska suojelee itseään. Jos siis vaaditte toiselta rehellisyyttä, miettikää oletteko olleet rehellisyyden ja luottamuksen arvoisia!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eli puhut paskaa vai niille, jotka sen ansaitsee?
Jos joku vieraampi kysyy minulta jotain liian henkilökohtaista josta en halua puhua niin kyllä puhun paskaa itseäni suojellakseni siitä asiasta. Läheisille puhun totta sekä tietenkin tlanteessa jossa se on tärkeää. Esim. en minä nyt raha-asioissani tms. ala paskaa suoltaan tai ketään kusettaan. Terve järkikin sen sanoo että kuseen siitä joutuisin itse ennemmin tai myöhemmin. Mutta liian uteliaalle kylän "juorutoimiston jäsenelle" joka tunkee uteleen liian henkilökohtaisia tulee napsautettua valheita!
Voisi olla melkein mun kirjoittama, varsinkin, jos huomaan, että toinen on tahallaan ilkeä, käyttää hyväksi, valehtelee törkeästi,luottamustani on todella vaikea saada takaisin. Voin olla ihmisen kanssa kyllä tekemisissä, mutta varon sanomisiani, ja vaikea on olla oma itsensä.
Hyvä kirjoitus, useimmat toimii samoilla reaktioilla. Epäuskottavien ihmisten kanssa teen etäisyyden oton heti, jos on "ei pakollinen" ihmissuhde kyseessä. En ala käyttää aikaani valehteluun tai kierrellen kaarrellen puheluun, jos voin valita kanssakäymisen lopettamisen kokonaan.
Pakollisissa ihmissuhteissa, kuten sukulaiset, työ- tai harrastuskaverit, toimii enemmän avoimuuden jäädytys, jos ihminen vaikuttaa epärehelliseltä tai vaikuttimiaan peittelevältä.
Joskus heille pakollisille tuttavuuksille joutuu valehtelemaan, jos esittävät mielestäni vääriä kysymyksiä.
Valehtelu on passiivisen vastailun tasolla, en tiedä, en ole kuullut, en ole ajatellut, en en en..
Niin miksi osallistua hiljaiseen tai aktiiviseen valehteluun jos ei ole pakko? Valinnainen asia ja väärällä valinnalla voi menettää itseensä kohdistuvan luottamuksen, joka on aika iso asia sosiaalisesti. Jokaiselle se muodostuu henkilökohtaisesti isoksi asiaksi silloin, kun sitä mitataan.
Mielenkiintoisia pohdintoja. Mukavaa päivää kaikille!
Eihän kenellekään ole mitään velvollisuutta olla avoin ihmisille, jotka käyttävät sitä toistuvasti heitä vastaan - tai utelevat mielellään asioita antamatta samaa itsestään. En pidä sellaisiin välttelevästi suhtautumista edes valehtelemisena - minä miellän ennemmin vaikkapa väärän todistuksen antamisen poissaolijoista, muiden syyttely omista tekemisistään, vastuuvapaus aina itselle -asennetta tarinankehittelyissään jne. - vaan ihan normaalina itsesuojeluna. Ei ole velvollisuutta olla avoin käärmeelle, joka ei ole avoin toiseen suuntaan - eikä kenenkään pitäisi odottaa rehellisyyttä ja avoimuutta joltakin antamatta edes samaa itse toiseen suuntaan.
Hyvin aloittaja kuvaa tuota henkisen etäisyyden ottamista, sitten fyysisen, ihmissuhteen henkistä kuolemaa, vaikka jonkinlainen näennäinen tuttavuus jäisikin jäljelle.
Sosiaalisissa taidoissa on paljon veteen piirrettyjä viivoja, missä auttaa se tunne luottamuksesta toiseen.
Milloin hiljaisuus on salailua, milloin myötätuntoista tahdikkuutta tai tilanteen lukemisen viisautta? Milloin valhe on valkoinen ja onko se silloin hyvä vai huono asia? Milloin ihminen tarkoittaa hyvää tai milloin pahaa? Milloin kysymys on utelu, pahansuopainen ilkeys tai milloin se on välittämistä? Milloin suoruus on satuttamista tai milloin se on kunnioitusta toista kohtaan.
Kaiken veteen piirretyn lukemisessa auttaa taito tai kyky asettua toisen asemaan joka vaatii ihmisen ja hänen ympäristön perustuntemista ja ymmärrystä, milloin ihminen toimii itsekkäästi tai milloin epäitsekkäästi. Onko ihminen tilanteessa esimerkiksi oman hyvän olon alueella huutaessaan "älä selitä perkele" ja haluaa hallita, vai onko hän niin epämukavuusalueella, että tarjoaa enään sitä viimeistä oljenkortta tilanteen korjaamiseen.
Tunne asioista on helpompi muodostaa käsitystä millä intresseille ihminen toimii ja niiden ymmärtäminen lisää luottamusta tai hävittää sen.
Ai oot valehdellut mulle? Ja pidät vihollisena? Jaa jaa...
Ei kun mulle! Olen viheliäinen vihollinen..BÖÖÖÖ
Hei! pohtia miehet voitteko antaa mun pohtia tässä ketjussa ihan itse vaikka onhan se kiva saada asiantuntevaa avitusta pohtimiseeni! Siltikin osaan itsekin :) Jollekin ehkä joskus tullut sanottua jotain mikä ehkä vähän kiertää totuutta. Vihollinen tuskin mulle on kukaan sellainen joka ei ole vetänyt mua turpaan tai muuten tosi julmasti kohdellut. Vihainen saatan kyllä olla joskus mutta viholliseksi pääsy vaatii aika kovanluokan pahuutta.
Jaha, no mitä totuutta kiertävää on tullut sanottua?
Jotain liittyen siihen mitä hänestä haluan oikeasti ja olen myös aika rankastikin lieventänyt/ "kaunistellut" tilannetta missä itse elänyt/miten omat asiani ovat olleet jotta en huolestuta.
Jaha, jaha. Siinä on syvän pohtimisen paikka!
Miten asiasi sitten ovat? Pitäisikö sinun kertoa hänelle, jos asia painaa?
Ehkä....Asiani ovat nyt jo paremmin vaikka jatkuvasti samojen juttujen kanssa pitää enemmän tai vähemmän painia. Muutama kuukausi sitten asiat oli ihan toisin ja meni tosi heikosti.
Jokin sairaus?
Ei onneksi. Sairauden uusiutumisen uhkaa kyllä oli. Nopea reagointini pelasti tilanteen.
Minun on vaikeaa olla täysin "rehellinen" itsestäni,koska näen itseäni niin erilailla tunnetiloista riippuen. Siksi en viitsi kauheasti kertoa tai antaa itsestäni kun tavallaan valehtelen.
Toi on ymmärrettävää. Myös monitahoisuus on ymmärrettävää, mutta silloin liikaa lokeroivat ihmiset ovat kauhistus, tai eivät ainakaan ymmärrä ihmisiä, jotka haluaisivat lokeroida yhtenä päivänä yhteen ja toisena toiseen.
Jokainenhan muodostaa aina näkemänsä ja kokemansa perusteella käsityksen kunkin ihmisen luotettavuudsta. ja tottakai vanhat kokemukset elämän varrelta vaikuttavat tähän myös. Ihmisen olemus vaikuttaa... Toki rehellisestä ihmisestä voi tuntua pahalta, jos toinen ei luotakaan, mutta vaikeus tietysti piilee siinä ettei tiedä toisen taustoja. Luottamus rakentuu pala palalta tai on rakentumatta. Mutta tilanne huononee yleenä aina, jos jätetään tulkinnoille varaa, nekin osin rakentuvat kokemuksiemme pohjalta.
AP:ltä hyvä kirjoitus, "peukku"! :)
Itselläni varsinkin nykyään niin, että en ota tuollaisia elämääni, siis noita mainitsemiasi, "huonoja" ihmissuhteita, ei minun tarvitse alkaa valehtelemaan, koska se ei kuulu minuun, puhun vain niistä asioista, mistä haluan ja jätän tarvittaessa sanomatta mitä ajattelen, kun satunnaisia kohtaamisia tälläisten kanssa tulee.
Eli miksi valehdella, jos se tuntuu itsestään pahalta, salailu ei ole valehtelemista, koska en ole tälläisille tilivelvollinen mistään, en ole heitä elämääni pyytänyt, enkä nykyään heidän kanssaan ole tekemisissä yhtään sen enempää, kuin on pakko.