Pohjaremppa menossa ja pientä kölin spaklailua tiedossa. Nyt jättöreuna on suora ja noin 20 mm paksu. Rannoilla näkee viistoksi fiksattuja jättöreunoja. Kannattaako ruveta viistämään lisäämällä perään vaikka veistettyä finnfoamia ja kiinnittää lasikuitunauhalla? Saako siitä jotain etuja LYS-kisoissa? Tällä hetkellä peräsimestä ei voi irrottaa koneella ajaessa, mutta kölin jättöreuna ei taida vaikuttaa asiaan. Virtaukset tulee ilmeisesti potkurista ja kääntävät peräsimen.
Kölin jättöreunan fiksaus
kölfix
5200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarkoitatko viistoilla niitä n. 45 asteen kulmassa olevia jättöreunoja? Niiden ainoa hyöty on kölin mahdollisen soimisen estäminen kovemmissa vauhdeissa. Kölin toimintaa ne eivät paranna. Sen sijaan profiilin jatkaminen niin, että jättöreuna on terävä (n. pari milliä paksu), vähentää kölin vastusta merkittävästi. Se vaatii huomattavan pitkän pidennyksen. Omaan veneeseen tein 5-6 cm pidennyksen, vaikka lähtökohta ei ollut sentään 20 mm paksu, vaan ehkä 15 mm.
Pidennyksen voi tehdä monella tavalla. Teräskölissä voi jättöreunaan laittaa ruuveja, joiden varaan voi kitata/laminoina jatkon, tai jopa kiinnittää jatkopalan ruuveilla. Lyijyyn ruuveja tuskin saa riittävän hyvin kiinni. Itse tein lyijyköliin jatkon niin, että laitoin ruuvipuristimilla toiselle sivulle jäykän pahvin, jossa oli tarttumaton muovikalvo. Tuota pahvia vasten laitoin hyvin jäykkää epoksikittiä (itsetehtyä, niin paljon mikropalloja kuin saa sekoitettua). Levittämisen jälkeen tuo muovikalvo taitettiin myös toiselle puolelle ja käsin muotoiltiin suunnilleen sopivaksi. Tuo 5-6 cm vaati kerran kuivattamista välillä, jotta kitti ei valutunut. Sitten kovaa hiontaa niin, että jatkopala on hiukan alimittainen ja lyijyä paljaana parin sentin verran. Päälle ohut kerros laminaattia epoksilla, jolla tehdään myös viimeinen sentti pituutta. Sitten vielä hieman kittiä ja hionta lopulliseen muotoon.
Tuon jatkeen pitää olla "suora" eli ei saa taittua sisäänpäin vaan jatkaa pinnan muotoa. Jättöreuna saa olla suora ja terävänurkkainen. Ei soi, jos on tarpeeksi ohut.
Tuolla on nyt purjehdittu kolme kautta ja kerran osuttu aika pahasti poijuketjuun, jolloin takareunaan tuli alle sentin syvyisiä kuoppia, jotka oli helppo korjata kitillä. Nosturikuskille olen aina huomattanut, jotta ei laita painoa jatkopätkälle, joka tulee kölkin alapintaan saakka.
Tässä on tietoa käytännön vaikutuksesta:
http://www.avomeripurjehtijat.fi/index.php?option=com_docman&task=doc_download&gid=395&Itemid=250
Itse tekisin viisteen jostain muusta kuin vaahdosta ja kuidusta. Lyijyköliin ei on vaikea saada pitävää tartuntaa, rautaköliin voi palan hitsata. Lyijyyn jyrsisin upotuksen ja kiinnittäisin pellistä pokatun täytteen ruuveilla. Sillä tavalla olen itse korjannut kölin takanurkasta kiven syömän palasen.
Noin paksu kölin jättöreuna voi tuottaa peräsimeen jollain nopeusalueella värinää kukaties, mutta kampeaminen tosiaan tulee potkurista.
Kiitos vinkeistä! Pitää miettiä suunnitelmaa rauhassa. Epoksikitti oli ainakin tosi tiukasti kiinni paljaassa lyijyssä. Vanhan ja vettyneen polyeseterikitin päältä lähti tosi helposti irti. Lyijystä vaan vasaralla ja taltalla. Finnfoam ei ime vettä ja sitä olisi nurkissa sopivasti.
Jos kilpailee veneen vakio-LYS-luvulla, pitää veneenkin olla vakio. Ei köliä saa mennä selvästi muuttamaan.
Tarkista myös etureunan pyöreys. Mulla oli selvästi muotopuoli ja liian terävä. Vertasin nacan siipiprofiiliin.