Pitäisi tehdä kirjoitustehtävää. Mutta olen taas siinä pisteessä, että ajatukset jämähtäneet häneen. Täysin hedelmätöntä. Olen surullinen, pettynyt, masentunut. On sellainen olo, että on pidetty pilkkanaan. Miten ihminen voi vain kääntää toiselle selkänsä? Kaiken sen jälkeen mitä on ollut? Taisi olla vain minun omassa päässäni. Mutta jotain kuitenkin oli, loppui yht´äkkiä ilman mitään selitystä. Niin paljon sitä toivoo, yrittää pitää olemattomasta kiinni, kun kaipaa vaan. Aika menettänyt merkityksen. Elämä unohtanut tarkoituksen. Usko kaikkeen hyvään ja kauniisen on nyt mennyttä elämää. Päivät laahaavat toistensa perässä. Minä jäin yksin. Hän on jo kenties unohtanut.
Mistä voimaa huomiseen?
Suruinen
371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Helppo tehtävä se on.
https://youtu.be/bw1iIbByw2k
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1427200988059.html