paniikkihäiriön lääkitys

Siis...siis,jos on sairas niin se sairaus ei "aina"poistu pelkällä uskon voimalla!!et lääkkeet on aina paikallaan jos on tarpeen,ja masennus ja paniikki on vakava sairaus tiesitkö sen??

erimieltä kirjoitti:

Siis...siis,jos on sairas niin se sairaus ei "aina"poistu pelkällä uskon voimalla!!et lääkkeet on aina paikallaan jos on tarpeen,ja masennus ja paniikki on vakava sairaus tiesitkö sen??

Ei ainakaan minulle, ovat yksiä paskoja ja helppo keino potkia seinille mokomat.. vakavuus on kaukana n oista, ei niihin huumeita kannata vedellä, vetelee ennemmin korville paniikkia.

T: Paniikintappaja/vihaaja

wexx kirjoitti:

Ei ainakaan minulle, ovat yksiä paskoja ja helppo keino potkia seinille mokomat.. vakavuus on kaukana n oista, ei niihin huumeita kannata vedellä, vetelee ennemmin korville paniikkia.

T: Paniikintappaja/vihaaja

Hei
Ymmärrän vallan mainiosti että haluaa välillä turvautua lääkkeisiin kun ahdistus iskee, ja varsinkin jos se iskee USEIN! Mutta on keinoja millä päästä niistä tuskista eroon, siis ilman lääkitystä.
Itse olen voinut hyvin 4 vuotta, siis siitä lähtien kun rupesin kohtamaan niitä pelkoja mitä minulla oli.
Paras lääke pelkojen ja paniikkihäiriöiden voittamiseen on kohdata ne pelot mitkä tuntuu raskaimmilta, vaikka kuinka kauheaa se olisikin. Siis pitää muistaa niitä normaaleja arkipäivisiä juttuja (mitä normaalisti olis helppo tehdä) ja kohtaa ne. Ja jos tekee tiukkaa niin pitää yrittää luoda joku toinen pakokeino kun se normaali: lähden vaan pois, ihan sama...pois vaan.
Pitää luoda varasuunitelma itsellensä, siis pyrkiä olemaan siinä tilanteessa mikä luo ahdistusta mutta samalla yrittää löytää siinä jotain lohduttavaa mihin hetkellisesti voi turvautua kun olo on pahimmillaan.
Itselläni oli esim. luentosali sellainen paikka missä paniikki otti vallan. Keino siihen oli että siirryin vaan ylemmäs rivissä ja yleensä rauhoidiun jo siihen menneessä. Jos se ei sitten auttanut niin lähdin pois (siis suunnitelma B). Yritän aina vielä pysytellä A suunnitelmassa vaikka se kuinka tiukka tekis mutta minulla on silti aina varasuunnitelma mielessä...varmuuden vuoksi..
Muistakaa vaan se että pelko ei ikinä lähde pois jos sille ei mitään yritä tehdä. Se on itestä kiinni, mihin haasteeseen on valmis ja mitä on valmis kohtaamaan...mutta itestään se ei lähde ja voin vakuttaa että pitkän päälle lääkkeetkään ei siihen auta!
Voimaa ja elämänhalua pitää olla ja sitä toivotan teille kaikille!!!
T: roosis

Roosa kirjoitti:

Hei
Ymmärrän vallan mainiosti että haluaa välillä turvautua lääkkeisiin kun ahdistus iskee, ja varsinkin jos se iskee USEIN! Mutta on keinoja millä päästä niistä tuskista eroon, siis ilman lääkitystä.
Itse olen voinut hyvin 4 vuotta, siis siitä lähtien kun rupesin kohtamaan niitä pelkoja mitä minulla oli.
Paras lääke pelkojen ja paniikkihäiriöiden voittamiseen on kohdata ne pelot mitkä tuntuu raskaimmilta, vaikka kuinka kauheaa se olisikin. Siis pitää muistaa niitä normaaleja arkipäivisiä juttuja (mitä normaalisti olis helppo tehdä) ja kohtaa ne. Ja jos tekee tiukkaa niin pitää yrittää luoda joku toinen pakokeino kun se normaali: lähden vaan pois, ihan sama...pois vaan.
Pitää luoda varasuunitelma itsellensä, siis pyrkiä olemaan siinä tilanteessa mikä luo ahdistusta mutta samalla yrittää löytää siinä jotain lohduttavaa mihin hetkellisesti voi turvautua kun olo on pahimmillaan.
Itselläni oli esim. luentosali sellainen paikka missä paniikki otti vallan. Keino siihen oli että siirryin vaan ylemmäs rivissä ja yleensä rauhoidiun jo siihen menneessä. Jos se ei sitten auttanut niin lähdin pois (siis suunnitelma B). Yritän aina vielä pysytellä A suunnitelmassa vaikka se kuinka tiukka tekis mutta minulla on silti aina varasuunnitelma mielessä...varmuuden vuoksi..
Muistakaa vaan se että pelko ei ikinä lähde pois jos sille ei mitään yritä tehdä. Se on itestä kiinni, mihin haasteeseen on valmis ja mitä on valmis kohtaamaan...mutta itestään se ei lähde ja voin vakuttaa että pitkän päälle lääkkeetkään ei siihen auta!
Voimaa ja elämänhalua pitää olla ja sitä toivotan teille kaikille!!!
T: roosis

ettekö te perkele tule toimeen ilman tuota lässytystä?

erimieltä kirjoitti:

Siis...siis,jos on sairas niin se sairaus ei "aina"poistu pelkällä uskon voimalla!!et lääkkeet on aina paikallaan jos on tarpeen,ja masennus ja paniikki on vakava sairaus tiesitkö sen??

Paniikointitaipumus ei varmasti häviä uskon tai vihan voimalla, jota sitäkin on täällä ehdotettu. Lääkitykselläkään se ei poistu vaikkakin sitä voidaan lääkkeillä hallita ja pitää kurissa (muttei parantaa). Paniikki ei kuitenkaan ole sairaus vaan oire psyykkisistä ongelmista; depressio on psyykkinen sairaus.

Roosa kirjoitti:

Hei
Ymmärrän vallan mainiosti että haluaa välillä turvautua lääkkeisiin kun ahdistus iskee, ja varsinkin jos se iskee USEIN! Mutta on keinoja millä päästä niistä tuskista eroon, siis ilman lääkitystä.
Itse olen voinut hyvin 4 vuotta, siis siitä lähtien kun rupesin kohtamaan niitä pelkoja mitä minulla oli.
Paras lääke pelkojen ja paniikkihäiriöiden voittamiseen on kohdata ne pelot mitkä tuntuu raskaimmilta, vaikka kuinka kauheaa se olisikin. Siis pitää muistaa niitä normaaleja arkipäivisiä juttuja (mitä normaalisti olis helppo tehdä) ja kohtaa ne. Ja jos tekee tiukkaa niin pitää yrittää luoda joku toinen pakokeino kun se normaali: lähden vaan pois, ihan sama...pois vaan.
Pitää luoda varasuunitelma itsellensä, siis pyrkiä olemaan siinä tilanteessa mikä luo ahdistusta mutta samalla yrittää löytää siinä jotain lohduttavaa mihin hetkellisesti voi turvautua kun olo on pahimmillaan.
Itselläni oli esim. luentosali sellainen paikka missä paniikki otti vallan. Keino siihen oli että siirryin vaan ylemmäs rivissä ja yleensä rauhoidiun jo siihen menneessä. Jos se ei sitten auttanut niin lähdin pois (siis suunnitelma B). Yritän aina vielä pysytellä A suunnitelmassa vaikka se kuinka tiukka tekis mutta minulla on silti aina varasuunnitelma mielessä...varmuuden vuoksi..
Muistakaa vaan se että pelko ei ikinä lähde pois jos sille ei mitään yritä tehdä. Se on itestä kiinni, mihin haasteeseen on valmis ja mitä on valmis kohtaamaan...mutta itestään se ei lähde ja voin vakuttaa että pitkän päälle lääkkeetkään ei siihen auta!
Voimaa ja elämänhalua pitää olla ja sitä toivotan teille kaikille!!!
T: roosis

on se helppo sanoa että ole ilman lääkkeitä kun tuntui silloin että ei ole enää tässä maailmassa kun kohtaus iski kesken autolla ajoa tunsin että vasemallta puolelta meni tunto hikikoilin ja tuntui että happi loppui.Nyt kun syön noita lääkkeitä niin kohtauksia ei enää tule. Olen käyttänyt lääkkeitä seitsemän vuotta. olo on paljon parempi enkä tunne itseäni luulosairaaksi.Olen kokoajan ollut puoli vuosittain lääkärin kanssa tekesemisessä,Olen kysynyt lääkityksestä .Lääk'ri sanoi että mulla on niin pieni annostus ettei siitä ole haittoja. on se vaan niin helppo sanoa toiselle et tee niin .okainen meistä on oma yksilönsä.

Onko wexx:illä itellä ollut lähes kaiken normaalin elämän lamaannuttavaa paniikkihäiriötä? Kun mieli on niin hajalla, että kotoa lähteminen on kovan ponnistelun takana, niin silloin noi sun kommentit, että "antaa vaan paniikille turpaan" lähinnä ärsyttävät. Hyvähän se on, jos on voimia tohon itsensä psyykkaamiseen, mutta näin ei ole kaikkien kohdalla. Ja sitäpaitsi SSRI-lääkkeet, joita pääasiassa käytetään paniikkihäiriön hoitoon, eivät mitenkään lamaannuta ihmistä. Jos terve ihminen söis
niitä lääkkeitä, se ei tuntis luultavasti olossaan mitään eroa, kun sillä on serotoniini-tasapaino kunnossa.