On aika häkellyttävää lukea kahta eri linjaa, joihin annetaan täysin vastakkainen vastaus.
1. Jos kyse on siitä, että varoitetaan ihmisiä lähtemästä suhteeseen bibolaarista sairastavan kanssa, niin sanotaan, ettei se mikään este ole, eikä siitä ole sanottavampaa haittaa.
2. Jos kyse on siitä, ettei bibolaarinen kanna vastuuta tekemisistään, niin mennään sairauden taakse ja selitetään, ettei sairaana pysty kantamaan vastuuta maniassa tehdyistä asioista.
Kohta 1 ja 2 ovat täysin ristiriidassa keskenään.
1. Jos kyse on siitä, että varoitetaan ihmisiä lähtemästä suhteeseen bibolaarista sairastavan kanssa, niin sanotaan, ettei se mikään este ole, eikä siitä ole sanottavampaa haittaa.
2. Jos kyse on siitä, ettei bibolaarinen kanna vastuuta tekemisistään, niin mennään sairauden taakse ja selitetään, ettei sairaana pysty kantamaan vastuuta maniassa tehdyistä asioista.
Kohta 1 ja 2 ovat täysin ristiriidassa keskenään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no yleensäkkai ne on eri ihmiset jotka noita asioita 1 & 2 sanovat
itse olen sitä mieltä että bipoista suurimman osan kanssa voi seurustella ja he kykenevät oikeaan parisuhteeseen, toki se suhteen toimimaan saaminen ja jatkuminen on aina haasteellista kun toisella osapuolella on mt-ongelmia, mutta ei bipo mikään skitsofrenia tai psykopatia ole, kyllä sen kanssa suurin osa kykenee elämään ja puolison kanssa suhteessa olemaan
varmasti osa bipoista ei kykene suhteeseen tai lähtevät kävelemään siitä tai tekevät toisen elämästä yhtä helvettiä, mutta ainakin minun käsitykseni on että vain pieni osa bopoista noin toimii ja tekeehän ne ihan terveidenkin kirjoissa olevat tuollaista toiselle parisuhteessa varmaan samoissa määrin kuin bipotkin
itse en ole ikinä kuullu kenenkään bipon menevän sairautensa taakse, mutta sitä olen kyllä nähnyt ettei osa koe itseään mitään tarvetta selitellä tai kanna tai edes välttämättä muistele menneitä tekojaan. Toki se mania voi viedä/heikentää muistia, mutta osalle nuo menneisyydet manian teot ovat vain menneisyyttä eivätkä he koe olevansa niistä mitenkään vastuussa tai halua niitä selvitellä vaan jatkaa elämäänsä
Hullun kanssa ei voi olla kuin toinen hullu.
Se onko biposta haittaa parisuhteen kannalta, varsinkin sen syntymisen kannalta riippuu täysin siitä miten bipo diagnoosin omaava osapuoli käyttäytyy juuri tuolloin. Kyllähän sitä itselläkin on tasaisia kausia joskus vuosienkin ajan ja silloin ihan hyvin voi parisuhteeseen päätyä, kuten myös lievän hypomanian aikana, masennuksissa taas ei varmaan tee mieli mitään suhteita edes solmia, eikä aina riitä voimat niiden ylläpitämiseenkään. Sairauden huonoina hetkinä se kumppanin rakkaus sitten punnitaan, osa katoaa, osa tukee ja ymmärtää ja suhde jatkuu. Kyllä minä vastuuni aina kannan ja jos näen aihetta niin tekojani ja sanomisiani anteeksipyytelen ja yritän niitä jotenkin hyvittää. Tosin minulla ei ikinä maniaa ole ollut, hypomaniaa aina välillä, mutta sen kanssa kykenen elämään enkä ole esimerkiksi ikinä pettänyt enkä kaikkia rahojani tuhlannut tämän takia. Mutta joskus on vain henkiset paukut niin vähissä ettei saa mitään tehtyä ja sitä vain haluaa toisen työntää pois jotta riittää voimat edes hengittämiseen. Sitä olen usein anteeksipyydellyt.