kun isän kanssa rysillä käytiin
ja rysän perässä potki haukia,
lahnoja ja mateita
oli ne sianlahtipäivät melkoisia
oli isällä rankka homma
siemenperunoiden ottamisen muistan
se ei ollut minulle mieleen
joskus sai viedä lehmät
metsälaitumelle, se oli kivaa
mitä sinä muistat?
ja rysän perässä potki haukia,
lahnoja ja mateita
oli ne sianlahtipäivät melkoisia
oli isällä rankka homma
siemenperunoiden ottamisen muistan
se ei ollut minulle mieleen
joskus sai viedä lehmät
metsälaitumelle, se oli kivaa
mitä sinä muistat?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olin silloin vielä maatalon emäntä,vaan otin eron
koko hommasta!Syntyjään olen Helsinkiläinen,vaan
erehdyyin poikamiesistäntään!
Lypsyt,anopin hoito,heinätyöt,ja silti vielä
kunnallinen vanhustyö piti minut jatkuvasti
työllistettynä,kunnes sydän petti.
Siitähän se eläke lähti pyörimään,vaan mies sehän
ei hyväksynytkään,että työjuhta lopetti
lypsyhommat,vaikka eläke oli suurempi kuin
palkkatyö.Niinpä monen nöyryytyksen jälkeen
katsoin viisaammaksi lähteä,varsinkin kun
ilmaantui uusi ottaja.Erossa sain puolet
maatilasta,ja mies jäi nuolemmaan näppejään.En
sääli yhtään,minullekaan hän ei suonut
mitään,otti vain sen avun minkä annoin.Ei meitä
naisia enää voi kohdella kuinka
tahansa,nöyryyttää ja halventaa kaikella tavalla.
maalaismiehet käyttävät vaikka petipotilaan
hyväkseen navettatöissä ja muissa
ne ei tunne sairaslomia tai eläkettä
vaimo on työjuhta, työtä ei voi lopettaa
ennenkuin kuolee
On se todellakin ollut ennen elämä maalla
semmoista, että minä en ainakaan ikävöi sitä.
Olen sotien jälkeen syntynyt avioton navetta-
apulaisen tytär. Sain juopon, väkivaltaisen
isäpuolen ja kuusi sisaruspuolta. Parin hehtaarin
kylymä tila, pari lehmänkantturaa, siinäpä evväät
elämälle.
Sain kuitenkin käydä koulua, kansakoulunopettaja
oli käynyt kotona sanomassa, että pittää laettoo
tyttö oppikouluun. Niinhän siinä kävi, että
suoritin kaksikin ns. korkeampaa tutkintoa.
Silloin,siis oppikoulussa, piti maksaa
lukukausimaksut, ruoka ja yleensä kaikki. Oli
siinä tekemistä, että oli kolmen parhaan joukossa
koko kouluajan. Kuvittelin, että minun pitää
ansaita koulunkäyntini.
On ollut vaikeaa, hirveää, suorastaan
sietämätöntä, mutta vieläkin pyristelen jotenkin.
Olen sekä yksin että yksinäinen, toivon
rakentavaa kontaktia, en todellakaan mitään
jonninjoutavaa tyhmää tyrinää.
Rakentavin terveisin Marjatta