lukekaa tää neropatit...

Mutta kun nuo kiihkoilijat ovatkin sitä mieltä että ei se lapsi elä niin kauan kunnes he sen abortoivat! He ovat sitä mieltä että lapsi on solumöykky joka ei elä. He eivät halua nähdä totuutta, koska tajuaisivat silloin itsekin että tekevät vääri.

Mielestäni abortti on ajoissa tehtynä hyväksyttävä. Muutaman poikkeuksen takia en haluaisi aborttia kiellettävän. Itse en ole aborttia joutunut teettämään, mutta siinähän se on viimeisenä oljenkortena, jos kaikki menee joskus pieleen.

tuo on todella kärjistetty kirjoitus. yleensä abortit tehdään ennen 12vk:a. ,jolloin suurin osa on vielä näitä "solumöykkyjä". itselleni ei ole tehty aborttia enkä ikinä voisi edes kuvitella sitä,mutta ymmärrän että joillekin se on lähes välttämätön. aborttia ei saisi missään nimessä kieltää.

toi oli kyllä pahinta mitä oon lukenu...
ite keskoslapsena syntyneenä en voi edes ajatella tollasta...vaikka oonki näin nuori niin mulla on se mielipide et meidän pitää saaha elää...

ite synnyin sen takia keskosena et äidilläni oli raskausmyrkytys (on ollu jokaisella kolmella kerralla) ja korkea verenpaine...äitini oli pistetty muutamaa päivää ennen minun syntymääni ambulanssilla toiseen sairaalaan koska siellä sairaalassa jossa hän oli ei ollut resursseja hoitaa pieniä keskoslapsia...sekin olisi ollut oikeusmurha jos äitini ei olisi suostunut siirtoon.

niinpä synnyin tammikuun pakkaspäivänä sinisenä ja vähäverisenä ja henkeä haukkoen...liian heikkona tähän maailmaan ilman apua...onnex sairaalassa oli kunnon hoitajat ja uudet vehkeet...sain elämänlangasta kiinni ja jatkoin elämääni...sitten kaikki romahti yhtäkkiä...lakkasin hengittämästä ja kävin kuoleman porteilla...

vietettyäni kaksi viikkoa keskolassa tehohoidossa pääsin tavalliseen vauvahuoneeseen...huomattavasti muita samanikäisiä pienempänä...olin siellä viikon ja päivittäiset verikokeet olivat muuttaneet jalkani mustiksi...näytin ihan narkkarilta niinkuin äitini sen ilmaisi...

vihdoin pääsin kotiin vanhempieni ja sisarusteni luo...siskoni ei pitänyt minusta mutta veljeni odotti minua innolla...saahan hän nyt uuden leikkitoverin leikkeihinsä...mutta sitä iloa he eivät saaneet...äiti halusi olla erittäin varovainen..hän ei laskenut minua käsistään koska pelkäsi minun mene´vän hukkaaan pienuuteni takia...

nyt siis olen tässä ja hengitän..omilla keuhkoillani jotka eivät vielä silloin jaksaneet pitää minua hengessä mukana...antakaa niiden pienten elää ja ajatelkaa...

en itse pystyisi tekemään aborttia jos nyt tulisin raskaaksi...poikakaverini on sitä mieltä abortti heti jos vahinko sattuu mutta minulle se ei ole niin yksinkertaista, aivan sama minulle lähtekööt mutta minä rakastan sitä lasta vaikka se ei hänen suunnitelmiinsa sillä hetkellä mahtuisikaan...

Onko tuo totta?!
Kuulostaa ihan käsittämättömän julmalta.