ABORTTI PUHEENAIHEENA
Onko sinulle tehty abortti tai oletko ollut siinä elämäntilanteessa, että olet suunnitellut sen tekemistä? Tämä tilanne on varmasti tullut eteen monien kohdalla, ja he ovat epäröineet, miten menetellä tässä asiassa, kun eivät ole olleet henkisesti valmistautuneita kyseiseen tilanteeseen.
Aiommekin seuraavilla riveillä keskustella tästä asiasta, joka ei varmastikaan ole niitä kevyimpiä aiheita. Aiomme käsitellä varsinkin sitä, onko abortti oikein, mitä asioita käytetään sen perusteluun ja miten ihmisen kehitys yleensä tapahtuu. Sillä nämä seikat ovat tärkeitä selvittää, koska niistä riippuu hyvin paljolti se, mitä ajattelemme tästä asiasta.
Joka tapauksessa mm. seuraava lainaus osoittaa meille hyvin, miten vaikea asia odottamaton raskaus voi olla monille ihmisille, varsinkin jos he eivät ole
siihen henkisesti valmistautuneet ja olleet valmiit - se voi tuntua heistä raskaalta taakalta. Tästä esimerkistä käy myös ilmi, että kaikesta propagandasta
huolimatta monilla abortin tehneillä on jälkeenpäin käsitys siitä, että he sittenkin
tekivät väärin. He saattavat tuntea siitä syyllisyyttä, mutta eivät voi sitä enää
peruuttaa:
... Hetken hiljaisuuden jälkeen Nakagawa-san jatkaa:
- Kesällä tulin raskaaksi ja halusin abortin. Luulin, etten jaksaisi mitenkään aloittaa alusta vauvanhoitoa nyt, kun Daisukekin on juuri saatu kolmivuotiaaksi. Kaikki ajattelevat nykyisin, että kaksi lasta riittää yhteen perheeseen. Koulutuskin kun maksaa niin paljon rahaa. Niinpä siis sen enempää ajattelematta menin lääkäriin ja annoin tuhota pienen elämän, joka sydämeni alla kasvoi.
Nuoren naisen silmiin nousevat kyyneleet. Niin minunkin.
- Vasta jälkeenpäin tajusin, mitä olin tehnyt. Tuntui kuin olisin omin käsin tappanut lapseni. Silloin vasta ymmärsin, että olen syntinen. Enhän ole sen parempi kuin muutkaan murhaajat...
- Kuka sinulle sanoi, että ab-abortti on synti? Kuulitko sen kirkossa? Minusta tuntuu äkkiä vaikealta saada japanilaisia sanoja ulos suustani.
- En suinkaan. Kyllä me japanilaiset periaatteessa tiedämme, että abortti on väärin, mutta käytännössä monet sen silti tekevät. Ne, jotka saavat omantunnonvaivoja, voivat mennä erityisiin "keskostemppeleihin" rukoilemaan lapsensa sielun puolesta ja viemään sinne pienen buddhankuvan. Anoppi neuvoi minuakin menemään sellaiseen temppeliin, kun näki miten onneton olen. Mutta en halua, koska en usko niihin jumaliin.
Minä mietin mielessäni, että Jumalan laki on näköjään kirjoitettu ihmisen omaantuntoon, olipa hän sitten kristitty tai buddhalainen. Mutta evankeliumia on jonkun julistettava - sitä ei kukaan löydä omasta sisimmästään. (1)
ABORTIN PERUSTELUJA
Jos lähdemme etsimään niitä perusteluja, joita abortin yhteydessä on yleensä esitetty, niin voidaan löytää ainakin kolme tärkeää seikkaa, joita jokaista aiomme erikseen tutkia. Mikäli sinä henkilönä olet joutunut tämän asian eteen, niin varmaan seuraavat seikat ovat sinulle tuttuja. Nämä seikat ovat:
- 1. "Sikiö ei ole persoona"
- 2. "Naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan"
- 3. Myötätunto
1. "SIKIÖ EI OLE PERSOONA"
Ensimmäinen peruste abortille on siis saattanut olla se, ettei sikiö olisi mikään oma persoonansa, täydellinen ihminen, vaan että siitä tulisi sellainen vasta syntymän yhteydessä tai jossakin myöhäisessä raskauden vaiheessa. On ajateltu, että kyseessä olisi ikäänkuin jonkinlainen kudosmöykky, joka ei edes muistutakaan ihmistä ja jolla ei siksi tule olla ihmisoikeuksia.
Saatamme kuitenkin kysyä, että pitääkö edelläoleva käsitys paikkansa, eli tuleeko sikiöstä todella persoona vasta syntymän yhteydessä tai jossakin raskauden myöhäisessä vaiheessa? Katsomme näitä kumpaakin vaihtoehtoa erikseen:
Tekeekö syntymä lapsesta persoonan? Jos ensin ajattelemme sikiön tulevan persoonaksi vasta syntymän yhteydessä, niin on ensimmäinen kysymys se, että mikä tekee tästä hetkestä niin merkittävän? Mikä saa aikaan sen, että se tekee sikiön persoonaksi? Sillä eikö syntymän hetki tosiasiassa merkitse vain asuinpaikan vaihdosta - vaihdosta, jossa lapsi siirtyy vain kohdun sisäpuolelta sen ulkopuolelle - aivan samalla tavalla kuin mekin voimme siirtyä talon sisäpuolelta sen ulkopuolelle.
Meidän täytyy sentähden ymmärtää, ettei syntymän hetki tee lapsesta yhtään enempää persoonaa kuin mitä hän oli vaikkapa päivää aikaisemmin ollessaan äitinsä kohdussa. Hänellä on samat ruumiinjäsenet - suu, jalat, kädet... - molemmissa paikoissa, ja hän on myös syntymän jälkeen yhtä riippuvainen äitinsä huolenpidosta. Koko ajan on siis kyseessä sama yksilö, mutta muutos tapahtuu vain asuinpaikassa.
Seuraavat entisen aborttilääkärin selostukset ultraäänikuvauksesta antavat myös lisää selvyyttä tähän asiaan. Hän viittaa siihen, että tämän kuvausmenetelmän avulla voitiin nähdä, miten kohdussa oleva sikiö ei ole vain kudosmöykky ja persoonaton olento, vaan siinä esiintyy jo täysin pienen lapsen piirteet. Se voi mm. liikkua, niellä ja nukkua - eli kaikki asioita, joita me itse ja pienet lapsetkin voivat tehdä kohdun ulkopuolella:
... Se oli ultraääni, joka ensimmäistä kertaa avasi meille ikkunan kohtuun. Me aloimme myös seurata sikiön sydänääniä elektronisilla sydänmonitoreilla. Ensimmäistä kertaa aloin miettiä sitä, mitä me teimme klinikalla. Ultraääni avasi uuden maailman. Ensimmäistä kertaa saatoimme todella nähdä ihmisen sikiön, mitata sitä, tarkkailla sitä, ja kiintyä ja rakastua siihen. Niin minulle kävi. Ultraäänikuvat sikiöstä vaikuttavat tavattoman voimakkaasti katsojaan. New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistiin tutkimus siitä, mitä mahdollisuuksia tällä tekniikalla on. Noin kymmenen vuotta sitten lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa kymmenelle raskaana olevalle, aborttiklinikalle tulleelle naiselle näytettiin ultraäänikuva sikiöstä ennen aborttia. Vain yksi heistä teki abortin. Yhdeksän muuta lähti klinikalta edelleen raskaana. Se osoittaa, kuinka voimakasta kiintyminen on. Minäkin huomasin kiintyväni noihin syntymättömiin.(2)
Haluaisin vielä lisätä, että vaikka meillä oli kasapäin (kirjaimellisesti) kokemusperäistä tietoa siitä, että abortissa tuhottiin elävä ihminen, niin vasta ultraäänitekniikan myötä ajatuskaavamme todella vaihtui. Ultraäänen avulla emme ainoastaan nähneet, että sikiö on toimiva organismi, vaan saatoimme myös mitata sen elintoimintoja, punnita sen ja arvioida sen iän, nähdä sen nielevän ja virtsaavan, katsella sitä niin unessa kuin hereillä ja nähdä sen liikuttavan itseään yhtä määrätietoisesti kuin vastasyntynyt lapsikin tekee...
Juuri tästä minä löysin itseni; tämän empiirisen vallankumouksen, kaiken tämän uuden tiedon edessä aloitin tuskallisen prosessin, jossa muutin mieltäni abortin oikeutuksesta. Olin vihdoinkin hyväksynyt paradigman muutoksen.(3)
Tuleeko sikiöstä persoona jossakin raskauden vaiheessa? Kun on esitetty toista vaihtoehtoa persoonaksi tulemiselle, niin on saatettu esittää sen tapahtuvan jossakin raskauden vaiheessa, eli varsinkin jossain sen myöhäisessä vaiheessa.
Jos kuitenkin tutkimme tätä teoriaa, voimme löytää siitäkin ongelmia - seikkoja jotka osoittavat, ettei se ole kovin varmalla pohjalla.
Sillä ongelmana tässä teoriassa ovat ainakin keskosina syntyneet lapset. Ne ovat ongelma, koska monet keskosina syntyneet lapset ovat tulleet tähän maailmaan samanikäisinä kuin abortoidut kanssasisarensa ja -veljensä, tai jopa aikaisemmin. Niinpä kun normaali raskaus kestää yleensä n. 40 viikkoa, niin voivat jotkut lapset syntyä jopa 20 viikkoa sitä ennen keskosina ja jäädä silti eloon. Tämä 20 viikkoa ennen normaalia synnytysaikaa osoittaa siis sen, että sikiön täytyy olla persoona jo tässä vaiheessa, koska se jää eloon kuten myöhemminkin syntyneet lapset. Nykysuuntaus onkin se, että yhä pienempiä keskosia voidaan pitää hengissä äidin kohdun ulkopuolella. Tämä aikaraja niiden iän suhteen on koko ajan pienentynyt.
Niinpä meidän täytyy käsittää, ettei mikään raskauden myöhempi kuten ei varhaisempikaan vaihe voi olla persoonaksi tulemisen ajankohta, koska eihän mikään kehitys voi alkaa ikäänkuin keskeltä, raskauden aikana. Tälle käsitykselle emme voi löytää mitään selviä perusteluja eikä sitä voida todistaa.
Sensijaan ainut järkevä mahdollinen kohta ihmiselämän alulle on hedelmöittymisen hetki, koska hedelmöittynyt munasolu sisältää jo kaiken, mitä ihmisyksilön kehittymiseen tarvitaan. Sen perimään ei siis tarvitse lisätä mitään, vaan siinä on kaikki perintöaines myös kohdunulkoista ehkä 100 vuoden pituista elämää varten. Koko ajan, hedelmöityksestä asti, on siis kyseessä sama yksilö, joka vain kasvaa ja kehittyy. Saman asian tuo esille myös seuraava Daavidin kirjoittama Psalmi:
- (Ps 139:16) Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
2. "NAISELLA OIKEUS PÄÄTTÄÄ RUUMIISTAAN"
Toisena mahdollisena perusteena abortille on siis sanottu, että "naisella on oikeus päättää ruumiistaan ja mitä sille tekee". Sillä on esitetty, että abortti on vähän samanlainen toimenpide kuin esim. viisaudenhampaan tai umpilisäkkeen poisto, jossa poistetaan vain tarpeeton ruumiinosa.
Tähän edelläolevaan käsitykseen on meidän kuitenkin todettava, ettei se pidä paikkaansa. Se ei pidä paikkaansa sentähden, että sikiö ei ole samanlainen ruumiinjäsen kuin esim. kädet, jalat tai pää, joka olisi ihmisessä koko elämän ajan, vaan se on äidin kehossa vain määrätyn hetken eli n. 9 kuukautta - tai ehkä vähemmänkin, jos lapsi syntyy keskosena. Sikiö tai lapsi on siis vain kasvamassa äidin kohdussa, mutta ei kuitenkaan ole osa äidin ruumista.
Toiseksi, kun on kyseessä sikiön alku, niin ei se senkään puolesta ole naisen omaa ruumista, vaan se on saanut alkunsa miehen ja naisen sukusolujen yhteensulautumisesta. Muut sitä edeltävät vaiheet kuten sukusolujen valmistuminen ovat olleet vain valmistusta mahdollista hedelmöitystä varten, joka saa aikaan uuden, perimältään ainutlaatuisen, yksilön syntymän. Samoin myös istukka, napanuora ja sikiökalvot, jotka ovat kehityksessä tarpeellisia ja välttämättömiä, eivät nekään ole osa äidin ruumista, vaan kuuluvat sikiön muodostamiin elimiin.
Niinpä sikiöstä puheenollen täytyy meidän ymmärtää, ettei se ole missään vaiheessa osa äitinsä ruumista, vaan nimenomaan ihmisyksilö, joka kehittyy äitinsä kohdussa ja saa ravintonsa tältä. Kyseessä on siis koko ajan lapsi, joka vain kasvaa tässä paikassa - siihen viittaa myös seuraava kuvaus, jossa enkeli kutsui sikiötä pojaksi jo kolme kuukautta ennen tämän syntymää -, mutta ei kuitenkaan ole osa äitinsä ruumista. Jos emme ota tätä selvää tosiasiaa huomioon, niin joudumme silloin varmasti sivuraiteelle:
- (Luuk 1:36) Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi.
3. MYÖTÄTUNTO
Jos otamme lisää esille syitä, millä aborttia on voitu perustella, niin on yksi tavallisimmista syistä varmastikin myötätunto. Sillä on saatettu sanoa, että "se on sekä äidille että lapselle hyvä, että abortti suoritetaan".
Saatamme kuitenkin kysyä, että onko myötätunto oikea peruste aborttiin? Sillä vaikka me voimme ymmärtää niiden ihmisten vaikeaa tilannetta, jotka joutuvat tämän asian eteen, voimmeko sitä silti perustella abortilla? Sillä kun on selvästi tiedossa, että abortissa tuhoutuu pieni lapsi eikä vain epämääräinen kudosmöykky, on tämä peruste kyseenalainen. Yhtä hyvin me voisimme silloin hyväksyä vastasyntyneiden ja vähän vanhempienkin lasten surmaamisen, jos he eivät sattuisi meitä miellyttämään. Näiden kahden asian välillä ei silloin olisi muuta eroa kuin lyhyt ajanjakso ja lasten asuinpaikka - toiset heistä olisivat silloin kuollessaan vielä äidin kohdussa, kun taas toiset olisivat jo sen ulkopuolella.
Meidän täytyy sentähden käsittää, ettei pelkkä myötätunto ole hyvä peruste, vaikka se voikin meistä aluksi näyttää siltä. Se on huono peruste, koska se tuhoaa jo alkaneen lapsen elämän:
Minua yllätti se, että havaitsin kummassakin tapauksessa toimivana arvona olevan olevan myötätunnon ja rakkauden. Myötätunnosta naisia neuvottiin hankkimaan abortti. Samasta syystä kehotettiin myös pidättäytymään abortista. Kaikki olivat myötätuntoisia. Mutta kuka oli oikeassa?
Minun oli löydettävä ohjeita, joiden mukaan päättää, kuka oli oikeassa, Mitaksi oli otettava enemmän kuin myötätunto. Minulta meni kauan, kun kävin läpi kaikki tekijät, jotka vaikuttivat abortista tehtävään päätökseen, mutta pitkän, vaikean ja sydäntäluotaavan matkan jälkeen huomasin tulleeni suoraan niiden leiriin, jotka voimakkaasti pyrkivät turvaamaan syntymättömän lapsen elämän mahdollisuudet. Toisin sanoen abortti alkoi tuntua vaihtoehdolta, jota en voinut hyväksyä ratkaisemaan ei -toivottua raskautta.(4)
MITEN KEHITYS TAPAHTUU?
Kun tutkimme ihmisyksilön kehitystä, niin on meillä tiedossa, että se tapahtuu aina vähitellen prosessin kautta. Sillä kun ihmisen elämä alkaa hedelmöityksestä, ei hedelmöittynyt munasolu muutu suinkaan heti kolmen kilon tytöksi tai pojaksi tai aikuiseksi ihmiseksi, vaan kaikki tapahtuu vähitellen - useiden kuukausien aikana.
Samasta kehityksestä voimme myös todeta, että se on jatkuvaa - aina aikuisikään asti - niin että ne ruumiinosat, jotka meillä ovat koko ajan, kasvavat ja muuttuvat myös. Niinpä saman kehityksen tähden jokainen meistä on siksi erikokoinen äidin kohdussa kuin esim. 1-, 5-, 12- ja 20-vuotiaana, vaikka koko ajan onkin kyseessä sama yksilö ja samat jäsenet - aivan kuten Paavali osoitti omasta itsestään:
- (Gal 1:15) Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi...
Joka tapauksessa, kun pysytään kohdunsisäisessä kehityksessä, voimme nähdä siinä useita kehitysvaiheita, jotka seuraavat toisiaan. Me huomaamme näistä kehitysvaiheista lisäksi, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa syntymätön lapsi muistuttaa täysin jo tähän maailmaan syntyneitä ihmisiä niin, että hänellä esiintyvät ainakin samat ruumiinjäsenet. Katsomme näitä kehitysvaiheita luettelomaisesti lävitse:
- Vaikka uusi yksilö on toisena elinviikkonaan omenansiementäkin pienempi, riittää se pysäyttämään äidin kuukautiset. Tästä lähtien syntymätön lapsi vaikuttaa äitinsä ruumiiseen koko raskauden ajan.
- Noin 3 viikon ikäisenä lapsen sydän alkaa pumpata verta sen omassa ruumiissa. Sen veriryhmä voi olla myös aivan eri kuin äidillä. Muutamia päiviä tämän jälkeen tulevat esille käsien ja jalkojen alut.
- Noin 6 viikon ikäiseltä lapselta voidaan mitata aivojen sähkökäyrä eli EEG. Sen mittaaminen on sikäli merkittävää, että ihmiselämän loppuminen määritellään yleensä tämän toiminnon lakkaamisesta.
- 7-8 viikon ikäiselle lapselle ovat jo muodostuneet kädet, jalat, sormet ja varpaat sekä myös kasvot, joissa ovat silmät, nenä ja suu. Myös yksilölliset sormenjäljet muodostuvat pian tämän jälkeen eivätkä ne enää muutu kuin kokonsa puolesta. Tässä vaiheessa lapsi kykenee myös tarttumaan käsillään ja tuntemaan kipua. Useimmat abortit tehdään juuri 8. viikon kohdalla.
- 14 viikon ikäinen lapsi on aikuisen kämmenen kokoinen ja hänen sydämensä pumppaa verta joka päivä 24 litraa. Samoin kasvojen piirteet alkavat muistuttaa vanhempien kasvoja jo tässä vaiheessa.
- 20-21-viikkoisia lapsia lapsia voidaan nykyään pitää hengissä myös kohdun ulkopuolella ja he jäävät elämään. Joissakin maissa abortoidaan vielä tätä vanhempia lapsia.
lähde:http://koti.phnet.fi/elohim/Abortti
Onko sinulle tehty abortti tai oletko ollut siinä elämäntilanteessa, että olet suunnitellut sen tekemistä? Tämä tilanne on varmasti tullut eteen monien kohdalla, ja he ovat epäröineet, miten menetellä tässä asiassa, kun eivät ole olleet henkisesti valmistautuneita kyseiseen tilanteeseen.
Aiommekin seuraavilla riveillä keskustella tästä asiasta, joka ei varmastikaan ole niitä kevyimpiä aiheita. Aiomme käsitellä varsinkin sitä, onko abortti oikein, mitä asioita käytetään sen perusteluun ja miten ihmisen kehitys yleensä tapahtuu. Sillä nämä seikat ovat tärkeitä selvittää, koska niistä riippuu hyvin paljolti se, mitä ajattelemme tästä asiasta.
Joka tapauksessa mm. seuraava lainaus osoittaa meille hyvin, miten vaikea asia odottamaton raskaus voi olla monille ihmisille, varsinkin jos he eivät ole
siihen henkisesti valmistautuneet ja olleet valmiit - se voi tuntua heistä raskaalta taakalta. Tästä esimerkistä käy myös ilmi, että kaikesta propagandasta
huolimatta monilla abortin tehneillä on jälkeenpäin käsitys siitä, että he sittenkin
tekivät väärin. He saattavat tuntea siitä syyllisyyttä, mutta eivät voi sitä enää
peruuttaa:
... Hetken hiljaisuuden jälkeen Nakagawa-san jatkaa:
- Kesällä tulin raskaaksi ja halusin abortin. Luulin, etten jaksaisi mitenkään aloittaa alusta vauvanhoitoa nyt, kun Daisukekin on juuri saatu kolmivuotiaaksi. Kaikki ajattelevat nykyisin, että kaksi lasta riittää yhteen perheeseen. Koulutuskin kun maksaa niin paljon rahaa. Niinpä siis sen enempää ajattelematta menin lääkäriin ja annoin tuhota pienen elämän, joka sydämeni alla kasvoi.
Nuoren naisen silmiin nousevat kyyneleet. Niin minunkin.
- Vasta jälkeenpäin tajusin, mitä olin tehnyt. Tuntui kuin olisin omin käsin tappanut lapseni. Silloin vasta ymmärsin, että olen syntinen. Enhän ole sen parempi kuin muutkaan murhaajat...
- Kuka sinulle sanoi, että ab-abortti on synti? Kuulitko sen kirkossa? Minusta tuntuu äkkiä vaikealta saada japanilaisia sanoja ulos suustani.
- En suinkaan. Kyllä me japanilaiset periaatteessa tiedämme, että abortti on väärin, mutta käytännössä monet sen silti tekevät. Ne, jotka saavat omantunnonvaivoja, voivat mennä erityisiin "keskostemppeleihin" rukoilemaan lapsensa sielun puolesta ja viemään sinne pienen buddhankuvan. Anoppi neuvoi minuakin menemään sellaiseen temppeliin, kun näki miten onneton olen. Mutta en halua, koska en usko niihin jumaliin.
Minä mietin mielessäni, että Jumalan laki on näköjään kirjoitettu ihmisen omaantuntoon, olipa hän sitten kristitty tai buddhalainen. Mutta evankeliumia on jonkun julistettava - sitä ei kukaan löydä omasta sisimmästään. (1)
ABORTIN PERUSTELUJA
Jos lähdemme etsimään niitä perusteluja, joita abortin yhteydessä on yleensä esitetty, niin voidaan löytää ainakin kolme tärkeää seikkaa, joita jokaista aiomme erikseen tutkia. Mikäli sinä henkilönä olet joutunut tämän asian eteen, niin varmaan seuraavat seikat ovat sinulle tuttuja. Nämä seikat ovat:
- 1. "Sikiö ei ole persoona"
- 2. "Naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan"
- 3. Myötätunto
1. "SIKIÖ EI OLE PERSOONA"
Ensimmäinen peruste abortille on siis saattanut olla se, ettei sikiö olisi mikään oma persoonansa, täydellinen ihminen, vaan että siitä tulisi sellainen vasta syntymän yhteydessä tai jossakin myöhäisessä raskauden vaiheessa. On ajateltu, että kyseessä olisi ikäänkuin jonkinlainen kudosmöykky, joka ei edes muistutakaan ihmistä ja jolla ei siksi tule olla ihmisoikeuksia.
Saatamme kuitenkin kysyä, että pitääkö edelläoleva käsitys paikkansa, eli tuleeko sikiöstä todella persoona vasta syntymän yhteydessä tai jossakin raskauden myöhäisessä vaiheessa? Katsomme näitä kumpaakin vaihtoehtoa erikseen:
Tekeekö syntymä lapsesta persoonan? Jos ensin ajattelemme sikiön tulevan persoonaksi vasta syntymän yhteydessä, niin on ensimmäinen kysymys se, että mikä tekee tästä hetkestä niin merkittävän? Mikä saa aikaan sen, että se tekee sikiön persoonaksi? Sillä eikö syntymän hetki tosiasiassa merkitse vain asuinpaikan vaihdosta - vaihdosta, jossa lapsi siirtyy vain kohdun sisäpuolelta sen ulkopuolelle - aivan samalla tavalla kuin mekin voimme siirtyä talon sisäpuolelta sen ulkopuolelle.
Meidän täytyy sentähden ymmärtää, ettei syntymän hetki tee lapsesta yhtään enempää persoonaa kuin mitä hän oli vaikkapa päivää aikaisemmin ollessaan äitinsä kohdussa. Hänellä on samat ruumiinjäsenet - suu, jalat, kädet... - molemmissa paikoissa, ja hän on myös syntymän jälkeen yhtä riippuvainen äitinsä huolenpidosta. Koko ajan on siis kyseessä sama yksilö, mutta muutos tapahtuu vain asuinpaikassa.
Seuraavat entisen aborttilääkärin selostukset ultraäänikuvauksesta antavat myös lisää selvyyttä tähän asiaan. Hän viittaa siihen, että tämän kuvausmenetelmän avulla voitiin nähdä, miten kohdussa oleva sikiö ei ole vain kudosmöykky ja persoonaton olento, vaan siinä esiintyy jo täysin pienen lapsen piirteet. Se voi mm. liikkua, niellä ja nukkua - eli kaikki asioita, joita me itse ja pienet lapsetkin voivat tehdä kohdun ulkopuolella:
... Se oli ultraääni, joka ensimmäistä kertaa avasi meille ikkunan kohtuun. Me aloimme myös seurata sikiön sydänääniä elektronisilla sydänmonitoreilla. Ensimmäistä kertaa aloin miettiä sitä, mitä me teimme klinikalla. Ultraääni avasi uuden maailman. Ensimmäistä kertaa saatoimme todella nähdä ihmisen sikiön, mitata sitä, tarkkailla sitä, ja kiintyä ja rakastua siihen. Niin minulle kävi. Ultraäänikuvat sikiöstä vaikuttavat tavattoman voimakkaasti katsojaan. New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistiin tutkimus siitä, mitä mahdollisuuksia tällä tekniikalla on. Noin kymmenen vuotta sitten lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa kymmenelle raskaana olevalle, aborttiklinikalle tulleelle naiselle näytettiin ultraäänikuva sikiöstä ennen aborttia. Vain yksi heistä teki abortin. Yhdeksän muuta lähti klinikalta edelleen raskaana. Se osoittaa, kuinka voimakasta kiintyminen on. Minäkin huomasin kiintyväni noihin syntymättömiin.(2)
Haluaisin vielä lisätä, että vaikka meillä oli kasapäin (kirjaimellisesti) kokemusperäistä tietoa siitä, että abortissa tuhottiin elävä ihminen, niin vasta ultraäänitekniikan myötä ajatuskaavamme todella vaihtui. Ultraäänen avulla emme ainoastaan nähneet, että sikiö on toimiva organismi, vaan saatoimme myös mitata sen elintoimintoja, punnita sen ja arvioida sen iän, nähdä sen nielevän ja virtsaavan, katsella sitä niin unessa kuin hereillä ja nähdä sen liikuttavan itseään yhtä määrätietoisesti kuin vastasyntynyt lapsikin tekee...
Juuri tästä minä löysin itseni; tämän empiirisen vallankumouksen, kaiken tämän uuden tiedon edessä aloitin tuskallisen prosessin, jossa muutin mieltäni abortin oikeutuksesta. Olin vihdoinkin hyväksynyt paradigman muutoksen.(3)
Tuleeko sikiöstä persoona jossakin raskauden vaiheessa? Kun on esitetty toista vaihtoehtoa persoonaksi tulemiselle, niin on saatettu esittää sen tapahtuvan jossakin raskauden vaiheessa, eli varsinkin jossain sen myöhäisessä vaiheessa.
Jos kuitenkin tutkimme tätä teoriaa, voimme löytää siitäkin ongelmia - seikkoja jotka osoittavat, ettei se ole kovin varmalla pohjalla.
Sillä ongelmana tässä teoriassa ovat ainakin keskosina syntyneet lapset. Ne ovat ongelma, koska monet keskosina syntyneet lapset ovat tulleet tähän maailmaan samanikäisinä kuin abortoidut kanssasisarensa ja -veljensä, tai jopa aikaisemmin. Niinpä kun normaali raskaus kestää yleensä n. 40 viikkoa, niin voivat jotkut lapset syntyä jopa 20 viikkoa sitä ennen keskosina ja jäädä silti eloon. Tämä 20 viikkoa ennen normaalia synnytysaikaa osoittaa siis sen, että sikiön täytyy olla persoona jo tässä vaiheessa, koska se jää eloon kuten myöhemminkin syntyneet lapset. Nykysuuntaus onkin se, että yhä pienempiä keskosia voidaan pitää hengissä äidin kohdun ulkopuolella. Tämä aikaraja niiden iän suhteen on koko ajan pienentynyt.
Niinpä meidän täytyy käsittää, ettei mikään raskauden myöhempi kuten ei varhaisempikaan vaihe voi olla persoonaksi tulemisen ajankohta, koska eihän mikään kehitys voi alkaa ikäänkuin keskeltä, raskauden aikana. Tälle käsitykselle emme voi löytää mitään selviä perusteluja eikä sitä voida todistaa.
Sensijaan ainut järkevä mahdollinen kohta ihmiselämän alulle on hedelmöittymisen hetki, koska hedelmöittynyt munasolu sisältää jo kaiken, mitä ihmisyksilön kehittymiseen tarvitaan. Sen perimään ei siis tarvitse lisätä mitään, vaan siinä on kaikki perintöaines myös kohdunulkoista ehkä 100 vuoden pituista elämää varten. Koko ajan, hedelmöityksestä asti, on siis kyseessä sama yksilö, joka vain kasvaa ja kehittyy. Saman asian tuo esille myös seuraava Daavidin kirjoittama Psalmi:
- (Ps 139:16) Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
2. "NAISELLA OIKEUS PÄÄTTÄÄ RUUMIISTAAN"
Toisena mahdollisena perusteena abortille on siis sanottu, että "naisella on oikeus päättää ruumiistaan ja mitä sille tekee". Sillä on esitetty, että abortti on vähän samanlainen toimenpide kuin esim. viisaudenhampaan tai umpilisäkkeen poisto, jossa poistetaan vain tarpeeton ruumiinosa.
Tähän edelläolevaan käsitykseen on meidän kuitenkin todettava, ettei se pidä paikkaansa. Se ei pidä paikkaansa sentähden, että sikiö ei ole samanlainen ruumiinjäsen kuin esim. kädet, jalat tai pää, joka olisi ihmisessä koko elämän ajan, vaan se on äidin kehossa vain määrätyn hetken eli n. 9 kuukautta - tai ehkä vähemmänkin, jos lapsi syntyy keskosena. Sikiö tai lapsi on siis vain kasvamassa äidin kohdussa, mutta ei kuitenkaan ole osa äidin ruumista.
Toiseksi, kun on kyseessä sikiön alku, niin ei se senkään puolesta ole naisen omaa ruumista, vaan se on saanut alkunsa miehen ja naisen sukusolujen yhteensulautumisesta. Muut sitä edeltävät vaiheet kuten sukusolujen valmistuminen ovat olleet vain valmistusta mahdollista hedelmöitystä varten, joka saa aikaan uuden, perimältään ainutlaatuisen, yksilön syntymän. Samoin myös istukka, napanuora ja sikiökalvot, jotka ovat kehityksessä tarpeellisia ja välttämättömiä, eivät nekään ole osa äidin ruumista, vaan kuuluvat sikiön muodostamiin elimiin.
Niinpä sikiöstä puheenollen täytyy meidän ymmärtää, ettei se ole missään vaiheessa osa äitinsä ruumista, vaan nimenomaan ihmisyksilö, joka kehittyy äitinsä kohdussa ja saa ravintonsa tältä. Kyseessä on siis koko ajan lapsi, joka vain kasvaa tässä paikassa - siihen viittaa myös seuraava kuvaus, jossa enkeli kutsui sikiötä pojaksi jo kolme kuukautta ennen tämän syntymää -, mutta ei kuitenkaan ole osa äitinsä ruumista. Jos emme ota tätä selvää tosiasiaa huomioon, niin joudumme silloin varmasti sivuraiteelle:
- (Luuk 1:36) Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi.
3. MYÖTÄTUNTO
Jos otamme lisää esille syitä, millä aborttia on voitu perustella, niin on yksi tavallisimmista syistä varmastikin myötätunto. Sillä on saatettu sanoa, että "se on sekä äidille että lapselle hyvä, että abortti suoritetaan".
Saatamme kuitenkin kysyä, että onko myötätunto oikea peruste aborttiin? Sillä vaikka me voimme ymmärtää niiden ihmisten vaikeaa tilannetta, jotka joutuvat tämän asian eteen, voimmeko sitä silti perustella abortilla? Sillä kun on selvästi tiedossa, että abortissa tuhoutuu pieni lapsi eikä vain epämääräinen kudosmöykky, on tämä peruste kyseenalainen. Yhtä hyvin me voisimme silloin hyväksyä vastasyntyneiden ja vähän vanhempienkin lasten surmaamisen, jos he eivät sattuisi meitä miellyttämään. Näiden kahden asian välillä ei silloin olisi muuta eroa kuin lyhyt ajanjakso ja lasten asuinpaikka - toiset heistä olisivat silloin kuollessaan vielä äidin kohdussa, kun taas toiset olisivat jo sen ulkopuolella.
Meidän täytyy sentähden käsittää, ettei pelkkä myötätunto ole hyvä peruste, vaikka se voikin meistä aluksi näyttää siltä. Se on huono peruste, koska se tuhoaa jo alkaneen lapsen elämän:
Minua yllätti se, että havaitsin kummassakin tapauksessa toimivana arvona olevan olevan myötätunnon ja rakkauden. Myötätunnosta naisia neuvottiin hankkimaan abortti. Samasta syystä kehotettiin myös pidättäytymään abortista. Kaikki olivat myötätuntoisia. Mutta kuka oli oikeassa?
Minun oli löydettävä ohjeita, joiden mukaan päättää, kuka oli oikeassa, Mitaksi oli otettava enemmän kuin myötätunto. Minulta meni kauan, kun kävin läpi kaikki tekijät, jotka vaikuttivat abortista tehtävään päätökseen, mutta pitkän, vaikean ja sydäntäluotaavan matkan jälkeen huomasin tulleeni suoraan niiden leiriin, jotka voimakkaasti pyrkivät turvaamaan syntymättömän lapsen elämän mahdollisuudet. Toisin sanoen abortti alkoi tuntua vaihtoehdolta, jota en voinut hyväksyä ratkaisemaan ei -toivottua raskautta.(4)
MITEN KEHITYS TAPAHTUU?
Kun tutkimme ihmisyksilön kehitystä, niin on meillä tiedossa, että se tapahtuu aina vähitellen prosessin kautta. Sillä kun ihmisen elämä alkaa hedelmöityksestä, ei hedelmöittynyt munasolu muutu suinkaan heti kolmen kilon tytöksi tai pojaksi tai aikuiseksi ihmiseksi, vaan kaikki tapahtuu vähitellen - useiden kuukausien aikana.
Samasta kehityksestä voimme myös todeta, että se on jatkuvaa - aina aikuisikään asti - niin että ne ruumiinosat, jotka meillä ovat koko ajan, kasvavat ja muuttuvat myös. Niinpä saman kehityksen tähden jokainen meistä on siksi erikokoinen äidin kohdussa kuin esim. 1-, 5-, 12- ja 20-vuotiaana, vaikka koko ajan onkin kyseessä sama yksilö ja samat jäsenet - aivan kuten Paavali osoitti omasta itsestään:
- (Gal 1:15) Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi...
Joka tapauksessa, kun pysytään kohdunsisäisessä kehityksessä, voimme nähdä siinä useita kehitysvaiheita, jotka seuraavat toisiaan. Me huomaamme näistä kehitysvaiheista lisäksi, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa syntymätön lapsi muistuttaa täysin jo tähän maailmaan syntyneitä ihmisiä niin, että hänellä esiintyvät ainakin samat ruumiinjäsenet. Katsomme näitä kehitysvaiheita luettelomaisesti lävitse:
- Vaikka uusi yksilö on toisena elinviikkonaan omenansiementäkin pienempi, riittää se pysäyttämään äidin kuukautiset. Tästä lähtien syntymätön lapsi vaikuttaa äitinsä ruumiiseen koko raskauden ajan.
- Noin 3 viikon ikäisenä lapsen sydän alkaa pumpata verta sen omassa ruumiissa. Sen veriryhmä voi olla myös aivan eri kuin äidillä. Muutamia päiviä tämän jälkeen tulevat esille käsien ja jalkojen alut.
- Noin 6 viikon ikäiseltä lapselta voidaan mitata aivojen sähkökäyrä eli EEG. Sen mittaaminen on sikäli merkittävää, että ihmiselämän loppuminen määritellään yleensä tämän toiminnon lakkaamisesta.
- 7-8 viikon ikäiselle lapselle ovat jo muodostuneet kädet, jalat, sormet ja varpaat sekä myös kasvot, joissa ovat silmät, nenä ja suu. Myös yksilölliset sormenjäljet muodostuvat pian tämän jälkeen eivätkä ne enää muutu kuin kokonsa puolesta. Tässä vaiheessa lapsi kykenee myös tarttumaan käsillään ja tuntemaan kipua. Useimmat abortit tehdään juuri 8. viikon kohdalla.
- 14 viikon ikäinen lapsi on aikuisen kämmenen kokoinen ja hänen sydämensä pumppaa verta joka päivä 24 litraa. Samoin kasvojen piirteet alkavat muistuttaa vanhempien kasvoja jo tässä vaiheessa.
- 20-21-viikkoisia lapsia lapsia voidaan nykyään pitää hengissä myös kohdun ulkopuolella ja he jäävät elämään. Joissakin maissa abortoidaan vielä tätä vanhempia lapsia.
lähde:http://koti.phnet.fi/elohim/Abortti
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tämän tyhjentävämmin en ole koskaan asian perusteluita kuullut. Erittäin mielenkiintoinen analyysi!
Täyttä asiaa ja asiallista kommenttia oli! kannattaa lukea, mietteet olivat hyviä ja perusteltuja...
ps. En ole abortin vastustaja.
En jaksanut lukea noin pitkää litaniaa :( Mutta jokatapauksessa olen tehnyt abortin 10 vuotta sitten ja päivääkään en ole katunut. nyt minulla on 3 tervettä ja ihanaa lasta. Kaikki hyvin, eikä omantunnon tuskia.
Raskaus kun ei ollut typeryydellä aiheutettua vaan silkka huono sattuma.
Ihan vaan kysyn, että kellä meillä on tälläisiä käsityksiä jne... Ketkä me olemme jutun kirjoittaneet? Ilmeisesti joku uskon lahko...
Uskonnoilla on outo tapa sivuuttaa muiden tieteiden (ei sillä että itse olisivat tieteitä) tieteellisesti todistamat faktat, niiden tietojen pohjalta jotka perustuvat joihinkin kirjoituksiin tai vastaaviin. Ensinnäkin pohditte persoonan muodostumista. Kehityspsykologian mukaan ihmisen psyykkinen syntymä tapahtuu puolen vuoden ikäisenä. (Yksilö kykenee ehdollistamisen kautta oppimaan asioita ja perimän mukana on tullut joitakin piirteitä jo aiemmin, mutta oivaltaa itsensä erilliseksi olennoksi silloin). Biologiassa yksilön katsotaan syntyvän, siis eriytyvän emostaan, taas luonnollisesti silloin kun tulee ulos ja alkaa käyttämään omaa elimistöään omaan elämiseensä, millä ei tietenkään ole mitään tekemistä persoonan tai psyykeen kanssa... Jne kyllä noita teorioita olisi löytynyt persoonallisuudenkin syntyyn, jos etsii muista tieteistä kuin uskonnosta, kun niillä ei tunnu selitystä olevan...
Jutun otsikko oli Abortti puheen aiheena. Otsikoksi olisi mielummin käynyt esim. abortin vastustajat oy, tai mielipiteeni abortista... Puheen aiheena voitaisiin antaa sellaista asiallista tietoa, ketään syyllistämättä.
Itse katsoin eilen monitorin ruudulta sisälläni kasvavaa sikiötä, eikä tehnyt yhtään pahaa, vaan oli opettavaista. Tämä sikiö ei ole osa minua enää ensi viikon jälkeen. Ehkä oli arvattavissakin, tuskin muuten lukisin näitä sivuja. (Ajattelin kertoa, koska aloititte kysymällä onko sinulle tehty...)
Itse olen jo aikuinen 27, eikä minulla ole lapsia, elän neljättä vuotta parisuhteessa ja olemme saaneet kasaankin jo omaisuutta, mutta elämäntilanteemme ei ole oikea lapselle ja se on täysin meidän oma valintamme... En ole ikinä ajatellut aborttia eettisesti vääränä, vaikka olen sairaanhoitoalalla ja kunnioitan muuten elämää. Pidän siis sisällä olevaani kuusi viikkoista sellaisaisena mikä se on, siis taimena, josta oikealla hoidolla ja huolenpidolla voisi kasvaa terve ja tyytyväinen ihminen. Mutta koska moinen alku ei tällä hetkellä ole tervetullut, kukaan muu kuin minä ja isäntä ei voida sen kohtaloa päättää. En usko ikinä katuvani, enkä tunne surua. Surulliseksi minut tekee ajatella se että jos raskaus olisi olut niin pitkällä että lääkkeellinen abortti ei olisi ollut mahdollista, olisin aborttiin tuskin lähtenyt. Silloin lapsi joskus syntyisi ja aivan varmasti häntä rakastaisimme ja puitteet olisi tarjota hyvät, mutta mieltäni kaivaisi ajottain ajatus siitä, että emme pomppineet riemusta saatuamme kuulla olevani raskaana. Kaikki ehkä ajattelette että eihän tuo osaa rakastaa kuin itseään... Tällä hetkellä, koska minulla ei ole lapsia ei minun tarvitsekaan rakastaa ketään muuta kuin itseäni ja läheisiäni (mies ja koira, vanhemmat). Tämä sikiö ei siis ole minulle vielä mikään lapsi tai edes tuntematon persoona vaan osa minua, jonka kohtalon minä päätän.
Tällä avautumisellani haluiaisin rohkaista kaikkia aborttiin ajautuneita, että emme me kaikki ihmiset pidä asiaa niin kummoisena (murhana, tappona, surmana ja mitä kaikkee täältäkin saa lukea), meille kaikille tähän asiaan kuten muuhunkaan lääketieteellisiin toimenpiteisiin ei kuulu sen kummempia tunteita. Jopa täysi järkiset terveet ihmiset, hyvällä koulutuksella, saattavat joskus mokata ja sen seurauksena joutuu tekemään tekoja joista ei ole ylpeä, muttä syyllisyyttä ei kannata tuntea. Omalla taustallanikin jo tiedän mitä ehkäisy on mutta joskus homma kusee, kannattaa olla varovainen.
Toivon että muut eivät koskaan olisi tilanteessani, mutta tiedän että jotkut ovat. Eilen lääkäri kertoi minulle että pääsen toimenpiteeseen ensi viikolla tai sitä seuraavana, sillä minä olen niin aluillaan vielä, että pidemmällä olevat menevät jonossa ohitseni, eikä osastolle mahdu kovin montaa tarkkailuun kerrallaan...
ai elämän tilanteeseenne ei sovi lapsi vai? Ja sen takia haluat tappaa viattoman lapsen vai? JA sinä päätät sun sisällä kasvavasta lapsesta? Ihmisetkö ne nykyään päättää toisten ihmisten elämästä? olet todella itsekäs ihminen...en voi muuta sanoa!!! Vaikka lapsi on sinun sisälläsi se on eri ihminen kun sinä...ei sulla ole oikeutta toisia tapattaa.Miksi se lapsi ei sovi elämäntilanteeseesi? Sulle on siis tärkeempää kaikki muu kun lapsi...esim työ? tai raha? Nykyajan ihmiset ovat älyttömän itsekkäitä ja maailmanmeno on menny ihan mahottomaksi! Tarviiko olla jotakin uskontoo että vastustaa viattoman lapsen tappamista? Ajattelisit asioita vähän enemmän...olet aikuinen ihminen ja silti kuin ajattelematon lapsi. Ja uskotko että maailmassa on paljon muitakin ihmisiä jotka eivät ole pomppineet riemusta kun ovat kuulleet olevansa raskaana? Mutta kummasti vaan raskauden edetessä se on muuttunut riemuksi ja malttamattomaksi odotukseksi...
Kun sinä kutsut millin mittaisen alkion keskenkasvuisen kehityksen keskeyttämistä lapsen tappamiseksi niin minä kutsun sinun uloshengityksesi hiilidioksidipäästöjä otsonikerroksen tuhoamiseksi. Tuhoat sitä ilmaa, jota viattomat lapset hengittävät!!! Olet kovin itsekäs! Taidankin tästä soittaa Greenpeacelle.
No jopa oli tekstiä... Ihmettelen kuka muu lapsesta päättää, jos en minä, tai me vanhemmat? Jos se on oma itsenäinen ihminen olisi käynyt silloin joskus äänestämässä, että suomessa ei saisi tehdä aborttia...
Itsekäs... minä? No enpä viittisi tässä sanoa minkä kuvaavan adjektiivin sinun tekstistäsi tuli mieleen sinusta, mutta ei ainakaan ollut mitään imartelevaa tyyliin salliva tai sosiaalinen... Sikäli, että mielipide tuli vain kirjoituksen pohjalta, silloinhan voi vaikuttaa esim. väärin tulkitut sana valinnat...
Minulle on vaikea tajuta ilmaisuja tyyliin viattoman lapsen tappaminen. Mistä toiset tietää toisten viattomuutta? (Onhan tämä sikiö jo mielestäsi ollut täysipainoinen ihminen ja ehkäpä jo suunnitellut räjäyttävänsä maailman tai vastaavaa...) Tappamista on monenlaista. Joskus tappamalla voi laittaa myös toisen onnen omansa edelle. Olet kai kuullut sanonnan että voisi tappaa toisen puolesta, siis rakkaudesta. Kun elämän olosuhteet eivät todella ole lapselle suotuisat, siis ei ole toivottu ja haluttu lapsi, on parempi lykätä hänen saapumistaan myöhemmäksi (eikä sitä tiedä onko aika ikinä otollinen).
Siispä älä sinä sure minun lapseni puolesta, sillä sen eteen on nyt tehty kaikki mikä tilanteessa on parasta, häntäkin ajatellen.
Voisin kirjoituksestasi päätellä että sinä voit laittaa kaiken syrjään lapsen takia. No minä en. Jos itse tyytyisin vähempään se ei tarkoita että lapseni täytyisi. Minä en, toisin kuin sinä, ole valmis luopumaan työpaikastani (ei ole vakituinen ja nyt jos lapsen teen, ei ole koskaan) ja sen tuomasta elintasosta, enkä myöskään kesken olevista opiskeluistani ja orastavista luottamustehtävistäni. Oma kasvuni on kesken kohti ihmistä joka haluan olla ja siksi tämä tilanne että lapsi ei sovi elämäntilanteeseemme. Jos nyt luopuisin kaikesta lapsen takia, olisikohan katkera hänelle myöhemmin? Onkohan lapseni onnellisempi kun / jos tulee meille myöhemmin kun hänen elämänsä on taatusti turvallisella pohjalla? Asian voi tulkita myös niin että en usko yhteiskunnanvaroin elätettävien lapsien olevan kovin onnellisessa asemassa. Elämänhä voi tarjota myös täydellisenä.
Jos vähän miettisit asiaa muultakin kuin oman eettisen mielipiteesi pohjalta voisit nähdä myös muiden mielipiteissä jotain hyvää... Siitä onko abortti moraalisesti hyväksyttävää on kuitenkin turha riidellä, koska se on mielipide.
Tänä päivänä työ ja talous määräävät saako tähän maailmaan saattaa uusi ihminen. Meidän on tarkoitus lisääntyä, se on luonnollinen osa elämää. Yhteiskunta on muuttunut ja etäännyttänyt ihmisen alkuperäisestä luonnollisesta olotilastaan. Elämme kontrolloitua elämää, tunteetonta ja kylmää. Tavoittelemme täydellisyyttä. Ura, avioliitto ja sitten lapset. Kuinka monta prosenttia saa lapsen "hyvään/sopivaan" aikaan?
Itse tein aikoinaan abortin vasta 15 viikon jälkeen koska elimistöni ei oireillut kuin vasta kolmannen kuun jälkeen jolloin jäi myös kuukautiset pois.
Olin täysin murtunut kun sain tietää miten pitkälle uuden ihmisen alku oli edennyt. Pieni ihminen sisälläni joka on minun ja isänsä pikkuinen versio.
Minun syyni tehdä abortti oli etten ollut taloudellisesti siihen valmis niin kuin varmaan monilla muillakin. Epävarmat työt ja tulot olivat sinänsä jo suuri stressi.
Eikö olekin pinnallista meidän maailma tänä päivänä? Samaan aikaan työtoveri yrittää erilaisin keinoin saada lasta muttei vuoden yrittämisen jälkeen ole vieläkään onnistunut. Hän on sentään jo taloudellisesti siinä asemassa ettei raha ole ainankaan este. Biologinen kello on toinen juttu.
Jätin pillerit pois kun kaikki hormonivalmisteet aiheuttavat minulle jatkuvaa päänsärkyä ja sitä kautta pinna on hyvin helposti kireä. Kumi meni rikki ja tässä sitä taas ollaan. Odotan tulosta mutta olen 99% varma että raskaus on alkanut. Suunnitelin lomalle lähtöä mutta jos tulos on positiivinen niin loma jää sillä mahani on silloin iso. Hankalaahan se on ison mahan kanssa liikkua. En kai loman takia tee uudestaan aborttia vaikka sitä onkin pitkään suunniteltu?!
Kuinka minun tulisi suhtautua tällä kertaa asiaan? Talous on edelleen epävarmaa pätkätyötä. Lapsirakkaana ihmisenä tämä on vaikea asia. Mistä saan vastauksen? Onko kellään samanlaista kokemusta? Tuntuu että olen asian kanssa yksin kun harva suomalainen sisäänpäin kääntynyt luonne aroista aiheista uskaltaa puhua. Minäkin vain täällä.
Help!
mä olen kokenut myös sen, mutta edellisessä kirjoituksessa ei mun mielestä kyllä ollut kyse sillä tavalla mistään abortin vastaisuudesta!! asiat perusteltiin ja siinä oli vaan näkemyksiä... eise tarkoita että jos asiaa pohtii niin olisi abortin vastustaja!!
hyvä kirjoitus!! ja tosi asioita emme voi edes me muuttaa vaikka kuinka haluaisimme!!
Olen kohta 16-vuotias tyttö. alkuvuodesta tapahtui jotain ikävää ja sain äskettäis tietooni että olen raskaana. Mitä abortti maksaa ja pitääkö siitä kertoa vanhemmille ? vastatkaa !