Tulenko hylätyksi?
Olen juuri 30 täyttänyt nainen ja olen asunut ja seurustellut kohta viisi vuotta nykyisen miesystäväni kanssa. Nyt mieheni on alkanut pyörimään vanhan ystävänsä kanssa, joka on juuri eronnut. Mieheni vuokrasi asunnon työhuoneeksi, mutta onkin viimepäivät (yötäpäivää) viettänyt aikaa siellä tämän poikamieskaverinsa kanssa. Koen että tämä "kaveri" kaipaa kaveria itselleen, ja viis veisaa siitä että meillä on perhe. Olen alkanut vihamaan tätä mieheni kaveria, koska koen että hän yrittää erottaa meitä. Emme ole naimisissa mieheni kanssa, mutta nyt olen alkanut katumaan miksen mennyt naimisiin jo neljä vuotta sitten kun hän kosi minua. Pelkäsin liikaa taloudellisia vaikeuksia, kun olin silloin vielä virallisesti yksinhuoltaja, ja tulomme olisi alettu laskea yhteen ja ph-maksu olisi noussut rajusti.
Nyt sen huomaa, kun ei ole enää virallista yhteistä asuntoa, ja kun ei ole muitakaan virallisia siteitä, niin se on niin helppo hylätä toinen ja jättää oman onnensa nojaan. Minulla on lapsi, ja lapsi pitää isänään tätä miestä, kun biologinen isä hylkäsi jo vauvana lapseni. Nyt kauhuissani pelkään että meidät hylätään taas.
Olen tukenut tätä miestä tosi paljon viime vuodet (viettänyt paljon aikaa, tehnyt kotitöitä enemmän ym.)kun hänen äitipuoli kuoli, ja muitakin tragedioita hänelle on tapahtunut perheessä.Eikö minulla ole mitään oikeuksia? Voiko hän halutessaan hylätä minut tosta vain?
Olen juuri 30 täyttänyt nainen ja olen asunut ja seurustellut kohta viisi vuotta nykyisen miesystäväni kanssa. Nyt mieheni on alkanut pyörimään vanhan ystävänsä kanssa, joka on juuri eronnut. Mieheni vuokrasi asunnon työhuoneeksi, mutta onkin viimepäivät (yötäpäivää) viettänyt aikaa siellä tämän poikamieskaverinsa kanssa. Koen että tämä "kaveri" kaipaa kaveria itselleen, ja viis veisaa siitä että meillä on perhe. Olen alkanut vihamaan tätä mieheni kaveria, koska koen että hän yrittää erottaa meitä. Emme ole naimisissa mieheni kanssa, mutta nyt olen alkanut katumaan miksen mennyt naimisiin jo neljä vuotta sitten kun hän kosi minua. Pelkäsin liikaa taloudellisia vaikeuksia, kun olin silloin vielä virallisesti yksinhuoltaja, ja tulomme olisi alettu laskea yhteen ja ph-maksu olisi noussut rajusti.
Nyt sen huomaa, kun ei ole enää virallista yhteistä asuntoa, ja kun ei ole muitakaan virallisia siteitä, niin se on niin helppo hylätä toinen ja jättää oman onnensa nojaan. Minulla on lapsi, ja lapsi pitää isänään tätä miestä, kun biologinen isä hylkäsi jo vauvana lapseni. Nyt kauhuissani pelkään että meidät hylätään taas.
Olen tukenut tätä miestä tosi paljon viime vuodet (viettänyt paljon aikaa, tehnyt kotitöitä enemmän ym.)kun hänen äitipuoli kuoli, ja muitakin tragedioita hänelle on tapahtunut perheessä.Eikö minulla ole mitään oikeuksia? Voiko hän halutessaan hylätä minut tosta vain?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Mieheni vuokrasi asunnon työhuoneeksi, mutta onkin viimepäivät (yötäpäivää) viettänyt aikaa siellä tämän poikamieskaverinsa kanssa."
Jospa hän kaipaakin välillä lomaa lapsiperhe-elämästä? Se kun on välillä aika rankkaa.. Suo hänelle se tauko mikäli hän sitä kaipaa.
"Nyt sen huomaa, kun ei ole enää virallista yhteistä asuntoa, ja kun ei ole muitakaan virallisia siteitä, niin se on niin helppo hylätä toinen ja jättää oman onnensa nojaan....Voiko hän halutessaan hylätä minut tosta vain?"
Valitettavasti kyllä voi tämän tehdä eli tyyliin "kiitos yhteisistä vuosista mutta nyt on aika...".
No sori hei! En tarkoittanut pelotella mutta periaatteessa pelkosi on aiheellinen ja visiosi täysin mahdollinen. Miten suhteenne voi? Meneekö teillä hyvin vai onko mahdollisen eron merkit ilmassa?
Itsekin olen ajatellut joskus hankkia oman kämpän johon pääsee tarpeentullen lataamaan akkujaan mutta toistaiseksi se ei ole taloudellisesti mahdollista. Elän uusperheessä johon kuuluu avokkini ja tämän viisivuotias lapsi. Olen kirjoittanut ongelmistani tuolla aiemmin tässä osiossa...
Ukko tuli sit takas eilen, ja kaikki on nyt hyvin. Puhuttiin vähän asioista, ja olen nyt tyytyväinen. On siinä sitäkin varmaan sun mainitsemaasi, että arki alko painaa liikaa päälle muut ongelmat siihen päälle. Se lupas että tollaset hölmöilyt on nyt ohi. Pakko luottaa - kun toista kerran rakastaa.
Hyvä että kaikki on nyt hyvin.
Mutta kommentoin tuota, että harmittelit kun et mennyt aikoinaan naimisiin ja nyt sitten on helppo erota.
On se ero helppo avioliitostakin! Eihän siinä tarvitse kuin näyttää ovea sille, joka ei omista kämppää. Ja laittaa eropaperit vetämään. Sitten tasataan omaisuus ja jos on avioehto, ei toiselle jää juuri mitään. Tai no, omansa. Mutta jos on ollut tyhmä ja luottanut, ei ole sitä omaakaan, ei edes ruokalautasten verran.
Avoliitossa on yksi paperirumba vähemmän, mutta käytännössä ero siis on helppoa, vaikka kuinka avioliitossa olisi.
Avioliitto ei ole mikään sellainen pyhä, että kun se on solmittu, niin se myös pitää. Ikävä kyllä.
En ymmärrä tällaista! Jos kerran sitoutuu elämään jonkun toisen kanssa, oli sillä lapsi tai ei, niin on hieman ihmeellistä, että pitää/haluaa hankkia jonkun ihmeen pakopaikan mihin mennä rauhoittumaan!!! Eikö koti ole rauhoittumispaikka?? Jos sitä varten pitää hommata ihan oma asunto, niin kyllä suhteessa taitaa olla jotain mätää! Jos ei mies kestä lapsia tai perhettänsä niin ei se ole mies eikä mikään. Miten on ...luuletko että äiti voisi hommata pakopaikan ja lähteä sinne kun ahistaa??? EI. Kuka sitten hoitaisi kaiken? Luultavasti ei kukaan. Minusta on kummaa, että ne on aina miehet jotka tarvitsevat sitä omaa rauhaa, naisten on vain jaksettava sattui mitä tahansa. Vaikka lapset olisivat yhteisiäkin, niin mies voi silti lähteä "pakopaikkansa". Ottakaa vähän vastuuta jos todella välitätte läheisistänne. Muutkin kaipaisivat omaa aikaa, jos sen heille soisi.
Niin, että miksi miehille pitäisi suoda taukoa lapsiperhe-elämästä?
"Niin, että miksi miehille pitäisi suoda taukoa lapsiperhe-elämästä?"
En tarkoittanut kirjoituksellani ydinperheitä, vaan näitä uusperheitä... taisi jäädä mainitsematta, no kuitenkin. Uusperheen elämä voi olla tulokkaalle eli ajattelemassani tapauksessa yh-äidin kanssa kimppaan käyneelle haasteellista... lapsiperhe-elämä käy voimille aivan eri tavalla kuin ydinperheessä. Pieni taukotupa jossain antaa kummasti voimia jaksaa... tai edes tieto siitä että sellainen on olemassa ja käytettävissä jos tarve vaatii.