Järki voitti, tunteet eivät.
Järki voitti
Eimeitäsitten
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onhan se järjen voitto myös saavutus. Tunteille ei kukaan voi mitään.
Tein elämässäni järkiratkaisun jättäytymällä pois pikkuromanssista varatun miehen kanssa mutta tunteet jäivät. Ehkä tunteeni olisivat lopulta kuolleet jos emme olisi enää tekemisissä mutta olosuhteiden pakosta yhteistyö jatkuu.
kerro lisää..
No jo on harmi, että järki voitti tunteet. Itselläni ainakin onnellisuus määräytyy tunteiden mukaan.
Kevät voi sulattaa ikiroudankin.
tunteilla mennään.
Samoin. Eläkööt tuo ap sitten päätöksensä mukaisesti. Tajuaakohan, minkä jättää katsomatta..valmiiksi luovuttanut.
sen uuden daamin kans mistä kerroit tua rr palstalla? hiano homma.
kun useemmasti itse ilmoitit menneesi eteenpäin. ??
Miksi järki ja tunteet sotisivat toisiaan vastaan. Eikö ole järkevää lähteä huonosta, rakkaudettomasta ja turvattomasta suhteesta pois ihan noin esimerkkinä. Entä eikö ole järkevää ottaa vierelleen kumppani, jota rakastaa ja jota haluaa pitää hyvänä. Nämä vain esimerkkinä.
Tai jättää ihmissuhteen kesken alkuhuuman jälkeen tai aloittamatta kokonaan..kun aattelee vaan järjellä. Että on fifty-sixty mahdollisuus jokaisessa suhteessa, ettei kestä loppuelämää. Mulla tällanen kokemus. Ja pahalta tuntuu. Hän luovutti, ennen kuin alkoikaan. Ehdin saada ja antaa niin paljon ihania asioita, nyt sattuu tämä "järjen" voitto...
Niin samaa välillä itsekin pohtinut, että kun itse en helpolla ihastu/rakastu niin eikö se ole aika sama missä tilassa elämänsä viettäisi. Se on niin äärettömän pieni mahdollisuus, että tielle osuisi sellainen ihminen joka tosissaan kolahtaisi ja jolla myös kolahtaisi minun suhteen, joka haluaisi aloittaa suhteen ja voisi aloittaa suhtee, jonka kanssa lapsi ym. muut asiat natsais....
Mutta meillä asioita nykysuhteessa niin pielessä, että pelko lasten kärsimyksestä myös saatikka omasta. No joo.
Elähän vielä juhli...tunteet haluaa vielä revanssin monen monta kertaa. Odottamatta ne iskee takaisin, pirulaiset.
Järki voitti mullakin. Tajusin vuosia sitten ettei mun kohdalle ketään tule, ei näin rumakasvoinen kellekään kelvannut. Ei musta kukaan koskaan ollut millään tavalla kiinnostunut, ei mua kukaan ikinä huomannut. Ja jos huomasi, niin enempi herätin inhotusta kuin ihastusta. Pilasin toisten päivän pelkällä läsnäolollani, riitti kun olin samassa paikassa heidän kanssaan, niin heiltä meni päivä vituralleen. Enää en panosta ulkonäköön, kun ei ole ulkonäköä minkä eteen näkisin vaivaa. Mua on katsottu inhoten jopa silloin, kun yritin laittautua eli oli siistit vaatteet jne.. Nyt voin kulkea kaupungilla, eikä kukaan edes noteeraa mua, ei katso minuun päinkään. Minua ei ollut olemassa kellekään, en merkinnyt mitään kellekään. Mua ei muista kukaan.
höpöjä kirjoitat,nyt iloa iltaan sinulle.
Tarkoitat hyvää toivottamalla iloa iltaan, mutt tässä elämäntilanteessa ei iloa löydy mistään. Ehkä joskus pystyn muutakin kuin murehtimaan ja miettimään miks elämä lyö niin kovalla kädellä mua. Olen omaishoitajana jo toistamiseen, eikä helppoa päivää enää olekaan. Huolehdin toisesta kotona ja kova huoli myös toisesta, joka on hoitokodissa. Eipä tässä ole ihmekään etten piittaa ulkonäöstäni enää pätkän vertaa, enkä omasta voinnistanikaan. Toinen ei muista kuka olen ja kohta ei toinenkaan muista, joten mua ei muista kukaan. Olisihan mukava ollut joku löytää jonka kanssa olisin voinut suruni ja huoleni jakaa, mutt niin ei koskaan käynyt.