Sinuun eksyn
yhä uudestaan
Silmiisi leikkisiin
ja hymyysi
vallattomaan.
Kuinka ihanaa
olisi lipua
tuon katseen taa,
hymysi satamaan..
yhä uudestaan.
Ja kuinka ihanaa
olisi, upottaa
iltaisin kasvonsa
tuoksuviin hiuksiisi,
hengittää syvään
ja höyhenen
kevyesti suudella
kaulasi kaarta.
Tuntea ihosi
pehmeä lämpö
vasten omaani,
aistia kuinka
virtaisimme toisissamme,
samaan tahtiin.
Tuntea kätesi
kietoutuvan ympärille,
kuin turvaa etsien
ja puristavan
rintaasi vasten
lujemmin, lähemmäs.
Nähdä tutkaileva
katseesi, ja huvittunut
hymysi läpi
yön pimeän verhon.
Kuunnella hengityksesi
tasaista rytmiä
ja jokaisella henkäyksellä
kuiskausta ”olen tässä”.
Aamun tullessa
raukeana,
löytäisin sinut
viereltäni
vielä nukkuen.
Katselisin sinua
antaisin silmieni
täyttyä kauneudestasi,
silittäisin ihoasi
hellästi, huuleni
painaisin otsallesi,
niskaasi, kuiskaten
”olen tässä”.
Kun herättyäsi avaat
silmäsi, et näe minua,
vaan silmäni täynnä
täyttymystä, rauhaa,
kauneuttasi.
Toivon, että saisin
olla sateenvarjosi,
myrskylyhtysi, niinä
päivinä jolloin sade
lankeaa piiskaavana
vihmana ja niinä
öisinä hetkinä jolloin
varjot syövät
valon tieltäsi.
Olisinko satamasi,
johon väsyneenä
palaisit, laskisit
ankkurisi.
Olisinko syli,
johon painaisit pääsi
silloin, kun
voimat ovat loppu.
Olisinko aallonmurtajasi
torjuen kohti
rantaa vyöryvät
hyöyt.
En minä paljoa
pysty lupaamaan
-en rikkauksia,
enkä säihkyvää
elämää,
mutta minä rakastan
sydämestäni ja sielullani
sitä, joka rakkauteni
tahtoo. Enkä minä
ole paljoa vailla
-vain saada rakastaa,
antaa itseni ja olla
rakastettu, saada
sanoa pienet suuret sanat
”rakas, rakastan,
kultani, anteeksi.”
yhä uudestaan
Silmiisi leikkisiin
ja hymyysi
vallattomaan.
Kuinka ihanaa
olisi lipua
tuon katseen taa,
hymysi satamaan..
yhä uudestaan.
Ja kuinka ihanaa
olisi, upottaa
iltaisin kasvonsa
tuoksuviin hiuksiisi,
hengittää syvään
ja höyhenen
kevyesti suudella
kaulasi kaarta.
Tuntea ihosi
pehmeä lämpö
vasten omaani,
aistia kuinka
virtaisimme toisissamme,
samaan tahtiin.
Tuntea kätesi
kietoutuvan ympärille,
kuin turvaa etsien
ja puristavan
rintaasi vasten
lujemmin, lähemmäs.
Nähdä tutkaileva
katseesi, ja huvittunut
hymysi läpi
yön pimeän verhon.
Kuunnella hengityksesi
tasaista rytmiä
ja jokaisella henkäyksellä
kuiskausta ”olen tässä”.
Aamun tullessa
raukeana,
löytäisin sinut
viereltäni
vielä nukkuen.
Katselisin sinua
antaisin silmieni
täyttyä kauneudestasi,
silittäisin ihoasi
hellästi, huuleni
painaisin otsallesi,
niskaasi, kuiskaten
”olen tässä”.
Kun herättyäsi avaat
silmäsi, et näe minua,
vaan silmäni täynnä
täyttymystä, rauhaa,
kauneuttasi.
Toivon, että saisin
olla sateenvarjosi,
myrskylyhtysi, niinä
päivinä jolloin sade
lankeaa piiskaavana
vihmana ja niinä
öisinä hetkinä jolloin
varjot syövät
valon tieltäsi.
Olisinko satamasi,
johon väsyneenä
palaisit, laskisit
ankkurisi.
Olisinko syli,
johon painaisit pääsi
silloin, kun
voimat ovat loppu.
Olisinko aallonmurtajasi
torjuen kohti
rantaa vyöryvät
hyöyt.
En minä paljoa
pysty lupaamaan
-en rikkauksia,
enkä säihkyvää
elämää,
mutta minä rakastan
sydämestäni ja sielullani
sitä, joka rakkauteni
tahtoo. Enkä minä
ole paljoa vailla
-vain saada rakastaa,
antaa itseni ja olla
rakastettu, saada
sanoa pienet suuret sanat
”rakas, rakastan,
kultani, anteeksi.”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin sua, tuntematon <3