Suunnittelen autosta luopumista ja julkisten käyttämisen siirtymistä. Välillä voisin tietysti vuokrata (sähkö)auton.
Olen aina vaihtanut auton, joten se on mennyt autoliikkeen kautta kiertoon. Mietin, miten ihmeessä hoitaisin auton myynnin?
Missä?
Mihin ilmoitus ja miten toimin?
Voiko auton antaa testattavaksi kenelle vaan? Jos joku varastaa? Tai rikkoo.
Olen aina vaihtanut auton, joten se on mennyt autoliikkeen kautta kiertoon. Mietin, miten ihmeessä hoitaisin auton myynnin?
Missä?
Mihin ilmoitus ja miten toimin?
Voiko auton antaa testattavaksi kenelle vaan? Jos joku varastaa? Tai rikkoo.
Vastaukset 22
Vanhimmat
www.nettiauto.com siellähän ne kaikki pommit on :D
Itse lopetin autoilun jo 2005, enkä ole sen jälkeen auton rattiin palannut, enkä nykyisillä autoilun kustannuksilla palaakaan koskaan. Ostin sensijaan kunnollisen cyclocross-pyörän ja varustelin sen ympärivuotiseen käyttöön. Autoilun verotus ja polttoaineverot sekä turhat katsastusmaksut, liikennevakuutukset ja muut ksutannukset tekevät autoilusta yksinkertaisesti liian kallista pienituloiselle suomalaiselle. Pyöräily on käytännössä ihan ilmaista, yhteiskunta ei pääse vetämään välistä.
Pyöräillen pysyy kunnossa ja kauemmas pääsee kyllä sitten junalla, linja-autolla tai kotimaanlennolla.
Auton pitäminen on niin kallista, että varsinkin kaupunkilaisten kannattaa jäöttää auto hommaamatta tai jos auto on jo, niin siitä luopumista on säästösyistä todella syytä harkita. Autoilu maksaa yli 5000 euroa vuodessa kun lasketaan varaosat ja kaikki kulut yhteen. Joskus maksaa enemmänkin. Saman rahan voisi käyttää muuhunkin elämään tai ulkomailla matkusteluun.
Miksi ulkomaille?
Eikö teillä ole varaa matkustaa Suomessa?
Suomi on upea maa!
Jos autoa ei tarvitse, mitäpä sillä sitten on käyttöä? Rahaa palaa jatkuvasti ja auton arvo laskee samaten.
Itsellä semitilanne. Autoa tarvitsee jonkin verran, eikä sen ylläpito ole kallista. Auton arvo ei voi paljoa enää laskea, pikemminkin voi alkaa kohoamaan jossain vaiheessa. Tavoitteena museokilvet.
Auton myyminen voi olla vittumaista puuhaa. Joskus aikanaan koitin mydä yhtä autoa itse, pap pah. Kaikenmaailman jobbarit ja mustilaiset oli kimpussa. Jäi myymättä ja tein autoliikkeessä vaihtokaupat, oli sen verran helpompaa.
Jos auto hyvä, jätä provikkamyyntiin autokauppaan. Tottakai ne vetää välistä, mutta eipähän tarvitse itse alkaa änkyttämään kaikenmaailman renkaanpotkijoiden ja tinkaajien kanssa.
Joku mainitsi nettiauton. Se on suosittu nettikauppapaikka. Jos meinaat itse myydä, oletettavasti paras vaihtoehto. Kandee tosiaan suhtautua vakavasti asiaan, huijareita liikkeellä ja yksityisten kanssa petosten jne selvittely voi olla aika raskas prosessi kaikkinenensa. Ostajan tietoja syytä koittaa tarkistaa ja koeajoa ennen, tietenkin tarkistaa ajokortti ja laittaa henkilötiedot ylös. Samaaten kaupan teossa varmistuttava, että rahat ovat tilillä, ennen luovarin tekemistä. En nyt sanoisi, että suomalaiset ovat epärehellisiä, mutta autokauppa on vähän, kuin entisaikojen hevoskauppaa, kaikki hämärämiehet liikeellä.
=DW=
Voi kysellä tuttaviltaan, josko he tietäisivät tuttavapiirissään jonkun, joka haluaa ostaa käytetyn auton. Ostajan kannaltakin turvallisempaa ostaa suoraan joltakin tutun tutulta kuin ihan vieraalta.
Eriävä mielipide.
Ei tuutujen tai tutuntuttujen kanssa pidä mitään kauppoja tehdä. Kaupoissa aina sanomista jälkeenpäin. Itse erehdyin joskus aikanaan myymään auton vaimon siskolle. Hitto, se kuvitteli, että autolla elinikäinen takuu ja ilmainen huolto. Siinä vaiheessa meinasi käämit palaa, kun tuli soitto "sulla oli sitten kertakäyttöakku autossa?" Piti aika selkeästi selittää, että se on nyt sen auto ja autoissa on kuluvia osia ja autoihin voi tulla vikoja, enkä minä siitä ole vatuussa, auto myyty siinä kunnossa, kuin ostohetkellä on.
Sitäpaitsi, jos löytää jonkun tuttavan, joka välittää ostajan, se tuttava saa kummankin osapuolen vihat niskoileen, sitten kun tulee sanomista. Ja autoista aina tulee.
=DW=
Sitäpaitsi, mitä hiton turvallisuutta se lisää, että välissä joku epämääräinen välistävetäjä?
=DW=
Minulla on sitten erilaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei kaikki ole yhtä tyhmiä kuin vaimosi sisar. Ymmärsikö hän sitäkään, että tankkaaminen ei kuulu enää sinulle sen jälkeen kun paperit on allekirjoitettu?
Myydessä kannattaa käyttää katsastuksessa, iskeä papereita käsiin ja antaa myös näyttöä, mitkä osat on vaihdetu uusiin ja kertoa, että loput on alkuperäisiä ja ihan luojassa kuinka kauan kestää ja siitä pesen käteni.
Nyt likka on ajellut monta vuotta ruostekasalla, minkä osti siskonsa silloisen poikakaverin kaverilta yhdellä kruunulla. Onhan siinä remonttia ollut, mutta ei hän ole sitä kruunuaan ollut vaatimassa takaisin.
Joskus kauan sitten myin auton. En edes muista kuinka tavoitin ne kolme eri ostajaehdokasta (porukoineen) jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän epärehellisiä. Viimeinen oli vähällä saada minut kirjoittamaan luovarin ennen kuin olin saanut rahat, oli niin uskottava, hänellä oli toisella kymmenellä oleva poikansakin? mukana.
Onneksi silloinen mieheni ei lopulta luottanut minun pystyvän asiaa hoitamaan ja tuli melkein viime tingasssa hätiin, ylinopeutta oli koko matkan komennuspaikkakunnaltaan kotiin ajanut.
Auto oli helppo myytävä, joten mieheni neuvosta lähdin myymään sitä Tuusulan Sulan alueella oleviin autokauppoihin (Niitä oli kymmenittäin). Uusiakin autoja myyviä isompia liikkeitä ei niinkään kiinnostanut (tai heidän tarjouksensa ei kiinnostanut minua), pienempiä järjestään.
Lopulta kävi niin, että menin vahingossa väärästä ovesta sisälle, luulin meneväni liikkeeseen jonka kymmenet vaihtoautot olin pikimmiten tsekannut 'opiskellen' hintoja ja muita numerotietoja, mutta tämä 'toimisto' olikin vielä pienemmässä mittakaavassa toimivan yrittäjän. Hänellä sattui olemaan tilaus juuri sellaiselle autolle mitä minä olin kauppaamassa, ja teimme kaupat saman tien. Sain pyytämäni hinnan jota vielä korotettiin hyvin runsaalla 'taksirahalla' kun kerroin palaavani asiaan vielä hieman kierreltyäni.
En tiedä mikä on tilanne tänä päivänä, mutta jos mahdollista niin oikealle yritykselle myyminen on 'turvallnen' ja vaivaton vaihtoehto?
Usein auton käyttöarvo kuitenkin on suurempi kuin myyntiarvo, joten voisi olla viisainta miettiä muitakin vaihtoehtoja lopullista luopumista autosta.
Samoilla linjoilla
itekkin ehotin kauppaan myymistä. Aika paljon epämääräisen oloisia, mutta ihan laillisia pieniä autokauppoja. Ja isot merkkiliikkeet ei halua pihoilleen "romuautoja", siinä hyvä sauma tehdä käytetyn kauppaa.
Toi käyttöarvo pitää huomioida. Samaten tunnearvo, ne voi olla paljonkin enemmän, kuin rahallinen arvo. Sekin muistettava, jos ei aja paljon, ei kerry kilometrejä, eikä kerry vikojakaan. Tosin, jos auto seisoo liikaa, se perskaantuu omia aikojaan, jarrut ruostuvat, kaikenlaista.
Ikinä en ole arjalaisen muskeliauton vuosikuluja sen kummemmin laskenut, ei se paljoa tee. Yleensä pääoman jälkeen suurin menoerä polttoaine. Kun ei ole pääomakuluja ollenkaan, ja suurin menoerä, polttoaine pienessä roolissa, ei siinä paljoa maksettavaa jää. Vero, vakuutus, parkkipaikka ja katsastus. Remontit asia erikseen, mutta muutamien satasten remontit ei hirveästi merkitse, koska remontin jälkeen ainakin se paikka autosta taas kestää vaikka kuinka kauan.
Se noissa vanhoissa autoissa on, ei kestä kolaria ajaa, se on sitten auton taru siinä.
Mutta kirjoitin nyt enenpi vanhoista autoista, jos uudehko auto, se kyllä kannattaa myydä mahdollisimman pian pois, jos hokaa, että sille ei käyttöä.
=DW=
Tulisin ilman autoakin hyvin toimeen, mutta koen sen antavan elämääni niin paljon vapautta ja mukavuutta sekä lisää mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, etten halua olla ilman autoa.
Olen ajatellut että ainakin yhden auton vielä ostan, mutta vielä ei ole se aika. Laitatin jopa ruostesuojauksen autooni muutama viikko sitten.
Edellisen autoni annoin pois sitä tarvitsevalle ja arvostavalle, ja kokonaista viisi vuotta se vielä hänenkin käytössään kesti. Ilmeisesti annan tämän nykyisenkin hänelle. Siksi meninkin oikopäätä ruosteenesto tarjouksen nähtyäni katsastukseen ja kysyin katsastusmiehen mielipiteen ruostesuojauksen mielekkyydestä.
Vien lapsenlapsia ja kavereitaan harrastuksiin, joten seisontavakuutus (vieläkö niin sanotaan) tulisi sen puoleen kysymykseen vain kesäloman aikana, mutta se taas ei sovi ajojani ajatellen. Monille sekin olisi yksi mahdollisuus säästää autokuluissa.
Ihan tosi
Auton ja vaimon vaihtamisessa on taustalla täysin sama syy:
Kun perä alkaa pitämään ääntä ja nesteet eivät enää pysy sisällä, kannattaa harkita uutta vaihtoehtoa.
Avovaimoja on tullut vaihdettua erinäisistä syistä, en kuitenkaan lennosta eikä niin, että olisi jäänyt kismaa kummallekaan taholle. Sopuero on aina sopu ero, no tottakai jokainen ero kirpaisee jossain määrin. Autoa minulla ei ole eikä "akkaakaan" saman katoksen alla, voi katsella rauhassa seuraavaa vaihdokkia ja ajettuja kilometrejä. Sillä seuraavalla pitää olla näin yhtäläinen musta huumori mitä kirjoitan, kuin nainen olisi joku kulkupeli. Muistaakseni kenenkään edellisen perät (vaihtelevan kokoisia) eivät pitäneet isompaa meteliä ja nesteetkin pysyivät jotakuinkin putkissaan.
Onko sellaista ihmistä olemassakaan, jolla pysyy nesteet sisällä. Eikö se ole hengenvaarallista?
Erittäin hyvä suunnitelma;) Minä en ole koskaan omistanut autoa, en edes ajokorttia.
Olen koko ikäni asunut Helsingissä, täällä ei autoa tarvitse. Julkiset pelaa hyvin ja ovat suhteellisen edullisia. Ja kuten sanotaan, stadi on buli mutta snadi, fillarilla pääsee kätevästi paikasta toiseen.
Riippuu tapauksesta.
Tsadissa tosiaan on kohtuullinen joukkoliikenne. Ehkä epävarma, eikä toimi vuorokauden ympäri, mutta on. Lisäksi lähes ilmainen.
Se kuitenkin, autoa tarvitsee monet. Joillekin riittää taksi avuksi. Eipä ne työmatkat aina sujukkaan julkisillä kovin näppärästi, jos ollenkaan. Eikä julkisilla kakarat roudaa lähtkkamojaan harkkoihin. Eikä julkisilla käydä peltomarketeissa ostelemassa peräkärryllistä vessapaperia. Eikäpä sitten julkisilla käydä tsadin ulkopuolellakaan.
Että jos asuu keskustassa, on siellä töissä, koko elämä muutamien kortteleiden alueella, toimiihan se julkisilla, yleensä ihmisillä aina muitakin tarpeita ja sitten ollaan pummimassa kyytejä naapureilta tai pitkin hampain ajellaan taksilla. Eli kun osaa pummata ja on varaa taksiin, ihan ok.
Sen haluan korjata, tsadi luulee olevansa suuri, tosiasiassa se on pieni.
=DW=
Ne kuuskymppiset jotka draisaa muksujaan lätkätreeneihin ovat aika harvassa;)
Nuo sukulaiset ja niitten kaverit, kun autojen kanssa pelaa, niin netin kautta ovat myyneet ja ostaneetkin. Ei ole ollut heillä ongelmia.
Jos ei autoa tarvitse niin eihän ole mitään järkeä sitä pitää.
Varsinkin Hesassa taitaa päästä nopeammin pyörällä, kuin autolla.
Koeajolle menisin kyllä itse mukaan, en antaisi tuntemattomalle tuosta vaan.
Ennen ainaskin sanottiin, että pitää tehdä luovari, että vakuutus omalta osalta katkee varmasti. En tiedä päteekö sama vielä.
Auto on, ajoa noin 2000 km vuodessa jos käyttäisin linja-autoa sen kulut olisi 250 € vuodessa. Taitaa viisainta myydä peltikasa pois.
Eläkeläisen auto ei ole käytännön sanelema ratkaisu.
Tarkoitan tässä eläkeläistä, joka on hoitanut aina raha-asiansa.
Varakkaalle eläkeläiselle oma auto on merkki vapaudesta.
Vapaudesta, jonka on itse ansainnut, ja jonka itse pystyy kustantamaan.
Olettehan huomanneet lisääntyviä kirjoituksia kimppa-kyydeistä.
Köyhälistö yrittää päästä kunnon kyyteihin mukaan.
Vaatimalla aina vaan enemmän verotusta yksityis-autoille.
Aloituksen mainostukseen otan osaa kertomalla että ostin autoni Joensuulaisten
veljesten liikkeestä.
Toistaiseksi olen tyytyväinen asiakas.
H.
Veljeksistä toinen on ollut mullan alla jo kauan, menehtyi kuuluisalle Kytäjän tatamille (nurmikko) ja toinenkin taitaa ajella sähkökäyttöisellä pyörätuolilla, on jaloiltaa heikossa hapessa, sitä se liikkumattomuus teettää.
Heidän nimen alla kulkevista liikkeistä en ostaisi polkupyörääkään, ja tämä ei ole henkilökohtaista vaan solidaarisista syistä, sairaalle ahneudelle ei pidä antaa euroakaan.