Omenapuidenkukat,
vaikeroiden pudottavat helmenvalkoiset
terälehtensä.
Pehmeästi pimenevä ilta,
ilmassa syreenien majesteettinen tuoksu.
Tähtikirkas yö sulaa hitaasti
aamuöiseen sateeseen.
Tulitkin jäädäksesi.
vaikeroiden pudottavat helmenvalkoiset
terälehtensä.
Pehmeästi pimenevä ilta,
ilmassa syreenien majesteettinen tuoksu.
Tähtikirkas yö sulaa hitaasti
aamuöiseen sateeseen.
Tulitkin jäädäksesi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihana runo.
*kumartaa*
Missä kohtaa se ajatus oli, ei auennut
Miksi ne kukat vaikeroi?
Metsässä kasvoi suuri puu
Puun alta kuului ai lav juu
Kuusen vieressä on vanha pinja
Poika häippää, taisi olla ninja
Tyttö suree menetettyä tapaniaan
Tarina sijoittuu vanhaan Japaniaan
tämähän oli oikeasti hauska!
Etkö tunnista mistä?
en kyllä.
Ja joka vuosi puut vaikeroivat ääneen kerta toisensa jälkeen eikä häntä näy. Menee kesä, syreenit kuihtuvat, tuoksu lakkaa, mutta hän viipyy. Tulee syksy, tähdet heijastavat ikäväni kyyneleitä, eikä häntä ole.
Taidan rakastaa häntä, vaikka en uskalla. Hänkin jäi sydämeeni, vaikka en olisi niin tahtonut.
uskalla vain!